Pt ehdotteli, että voisin syödä vähän enemmän esimerkiksi puuroa tai pastaa. Puuroa en ole koskaan syönyt enkä tule syömään, se on varma. Gluteenitonta pastaa syön satunnaisesti, mutta ei sekään ole mun juttu. Mainitsin vastaehdotuksena riisin ja kvinoan, ja kuulemma tumma riisi ja kvinoa käy. 

Riisi on tuttu juttu, mutta entäs tämä kvinoa sitten. Kaapissa on jo paketti sitä. Luin tuossa syksyllä nimittäin mielenkiintoisen artikkelin kotimaisesta kvinoanviljelijästä ja sen innoittamana ostin paketillisen luomukvinoaa.

Kvinoa on yksivuotinen kasvi, joka kasvaa n. 2,5 m korkeaksi. Vaikka kvinoa näyttää viljakasvilta, ei se ole sitä vaan se on sukua punajuurelle, pinaatille, nokkoselle ja sokerijuurikkaalle. Kvinoa on alunperin kotoisin Etelä-Amerikasta, jossa sillä on tuhansien vuosien ajan ollut merkittävä rooli inkakulttuurissa. Maailman suurimmat kvinoantuottajamaat on Bolivia ja Peru. Pitkän jalostustyön tuloksena on Suomessa v. 2013 kehitetty lajike, joka kestää myös täkäläistä pohjoista ilmastoa. 

Keitettyyn riisiin ja perunaan verrattuna keitetty kvinoa sisältää huomattavasti enemmän proteiinia, rasvaa ja fosforia sekä runsaasti kuitua. Hiilihydraattimäärä on perunan ja riisin väliltä. Kvinoa sisältää kaikkia yhdeksää ihmisen tarvitsemaa aminohappoa valmiiksi oikeassa suhteessa ja on siksi tunnettu mm. astronauttien superruokana. Se on myös luontaisesti gluteeniton. YK nimesi kvinoan vuoden 2013 kasviksi.

Kvinoa tuottaa pieniä ryynimäisiä siemeniä, jotka on lievästi myrkyllisen saponiinin peitossa. Sen takia kvinoan siemenet pitää kuoria tai pestä ennen käyttöä. Saponiini maistuu karvaalle ja suojaa satoa linnuilta.

Kvinoa kuulostaa siis todella hyvältä! Kun tein sitä ensimmäisen kerran, pienistä kovista ryyneistä tuli valtava yhteen jämähtänyt hyytelömäinen klimppi, joka ei maistunut oikeastaan miltään. Mutta kun taustatiedot kuulostaa näin hyviltä, niin minun on täytynyt tehdä jokin virhe ja kvinoalle pitää antaa toinen mahdollisuus. 

Sunspeltin pakkaus sisältää 100 % suomalaista luomukvinoaa. Aloitan pakkauksen ohjeiden mukaan huuhtomalla kvinoan. Ryynit on raskaita ja uppoavat astian pohjalle, joten ei ole pelkoa siitä, että huuhtoisin samalla puolet ryyneistä alas viemäristä. Muistan edellisestä kerrasta, että pienestä määrästä pieniä ryynejä tuli paljon syöntivalmista kvinoaa, joten käytän tällä kertaa vain 1 dl kvinoan siemeniä. 
Jatkan pakkauksen ohjeiden mukaan: kiehautan ryynien määrään verrattuna kaksinkertaisen määrän vettä, kaadan sen ryynien päälle ja annan hautua kannen alla miedossa lämmössä 15 minuuttia. Ohjeissa lukee tämän jälkeen: Valuta ylimääräinen keitinvesi pois ja mausta kvinoa suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä tai voilla. Halutessasi voit lisätä kvinoan joukkoon myös yrttejä tai mausteita. 

Siis niinku häh? Kattila on taas puolillaan yhteenjämähtänyttä limaista ja hieman läpikuultavaa harmaata kiemuraista juttua, jonka päällä kuplii paksua limaa (= ylimääräinen keitinvesi?). Sama juttu kuin viimeksi. Ja valtava määrä sitä. Eikä maistu taaskaan miltään (toisaalta ei riisi tai pastakaan maistu juuri miltään sellaisenaan).

Vinkkejä, anyone?? Hyväksi koettuja reseptejä? Pakkohan tää on saada toimimaan.
Myöhemmin tuli mieleen voisikohan tuota limaista mössöä paistaa niin kuin riisinuudeleita?

Google kertoo, että muutkin juuri tätä suomalaista luomukvinoaa kokeilleet on saaneet aikaiseksi lähinnä harmaata puuroa, joten vika ei olekaan minussa. Ulkomaisesta tehoviljellystä kvinoasta tulee kuulemma irtonaista riisimäistä lisäkettä, joka sopii hyvin myös vaikkapa salaatteihin. Höh! Kun minä haluan tietenkin käyttää kotimaista.

Yhdessä ulkomaisessa blogissa kerrotaan salaisuudet irtonaiseen kvinoaan puuron sijaan: kvinoan pitäisi huuhtomisen jälkeen antaa valua kunnolla kuivaksi, sitten paahtaa sitä viitisen minuuttia (kunnes se tuoksuu pähkinäiselle) kuumassa kattilassa kuiviltaan ja sitten lisätä kiehuva vesi päälle ja kypsentää. Vettä pitäisi laittaa vain 1,5-kertainen määrä siemeniin nähden ja täsmällinen keittoaika on 16 minuuttia. Kannen pitäisi olla raollaan, jotta vesihöyry pääsee pois. Tällä keinolla pitäisi kuulemma saada irtonaista kvinoaa harmaan puuron sijaan. 
Minä annan sille vielä yhden mahdollisuuden.

It seems quinoa is the new super food. Since Finnish organic quinoa is now available I must give it a try. The first two tries ended up in grey porridge-like slimy mash which looks... untempting. And I just can't find that delicous taste referred to on the package. 

It seems I'm not alone with my grey slimy quinoa porridge. Google finds me lots and lots of fellow quinoa-cookers with the same problem, all of them thinking, like me, that they have done something wrong even if they'd just followed the instructions on the package. But Google also finds me a blog with instructions how to cook quinoa without it turning into a grey slimy porridge. So it seems I must give quinoa one last (third) try.