tiistai, 4. heinäkuu 2017

Ihana rakas Super-Myy ja Erityisen Arvokas Etujalka

Borgåkers S-pentueeseen syntyi kaksi narttupentua: Rauha ja Kasku. Rauha löysi kotinsa Nuuttilan perheestä, Kasku palautui ensimmäisestä kodistaan viikon kuluttua, itsestään riippumattomista syistä.

 

Tästä pentueesta oli alunperin varattu alustavasti narttupentu pentujen isän omistajalle Milla Holopaiselle, mutta Millan toinen uros Bruno jännittää pikkupentuja joten tuo suunnitelma jäi toteutumatta – silloin.

 

Kun Kasku noin 5 kk iässä oli taas meillä ja osoitti omaavansa aivan mahtavan luonteen ja rakenteen, en voinut enää kuvitellakaan, että antaisin sitä pois. Suunnittelin jo oikeasti pitäväni sen itse, ja tutkin netistä tottelevaisuuskursseja joille menisin alkeisiin Kaskun kanssa ja pitemmälle ehtineisiin Speden kanssa.

 

Nimittäin ne kaksi yhdessä – Spede ja Kasku eli Pertsa ja Kilu – olivat aivan mahdottomia. Niiden puuhissa ei ollut päätä eikä häntää, ne paini yhtenä keränä ja nukkui yhtenä kasana ja juoksi täysin vailla tolkkua pitkin maita ja mannuja. Ja söivät seinään reiän ulkolaudoitukseen asti.

 

Riskinä Kaskun pitämisessä oli, että siitä tulisi ns. koiran koira, Speden koira. Se ei nähnyt mitään muuta kuin Speden jossa roikkui takiaisena koko ajan. Niinpä tarjosin vielä kerran Millalle mahdollisuutta narttupentuun – tosi kivaluonteiseen ja hyvärakenteiseen, joka ei enää ollut ns. 'pikkupentu'. Niin Kasku muutti Millan ja Brunon ja Äijän kaveriksi. Äijä hyväksyi Kaskun heti, Brunolla meni kolme viikkoa hypervilkasta pentua ihmetellessä, sitten sekin otti sen omakseen.

 

Kaskusta tuli Millan luona Myy. Siitä tuli myös ihan virallisesti Borgåkers Super-Myy. Tutustuimme mm. termeihin myyenergia ja myykiukku. :-D

Myy ehti oppia Spedeltä, että tärkeintä on liikkeessä pysyminen – jatkuva päätön juokseminen ja riehuminen. Alusta asti se veti välillä sellaisia kierroksia, että pahaa teki – ihan yksinään ilman mitään painimista tai leikkikaveria, niin sisällä kuin ulkonakin. Millan urokset katsoi menoa silmät pyöreinä.

Kun pää vetää tuhatta ja sataa ja paljon lujempaa kuin mitä keskenkasvuinen kroppa ehtii perässä, voi käydä pahasti. Ja kävi. :-(

 

Kerran päättömästi juostuaan Myy ontui etujalkaansa kotimatkalla lenkillä. Ontui vielä jonkin aikaa, sitten helpotti. Muutamien viikkojen jälkeen ontuminen kuitenkin palasi satunnaisena ja lopulta jatkuvana päivittäisenä ontumisena riippumatta levosta tai liikuttamisesta.

 

Myy vietiin suoraan ortopedille tutkittavaksi, koska kotikonstit eli lepoa ja särkylääkettä oli jo kokeiltu eikä ne auttaneet. Milla oli itse paikallistanut kivun kyynärpäähän. Järkytys löydöksistä röntgenkuvissa oli suuri: kyynärpään 'palaset' oli ihan pois paikoiltaan. Syy siihen löytyi kuitenkin alempaa jalasta: ranteesta. Ranne oli saanut tärskyn jonka seurauksena kyynärluun alaosan kasvurusto oli sulkeutunut.

 

Koiran etujalassa kulkee kaksi samansuuntaista pitkää luuta rinnakkain: värttinäluu (joka kantaa painon) ja kyynärluu (joka vastaa ihmisellä kämmenen pyörittämisestä sivulta toiselle mutta koiran jalka ei tee tätä liikettä joten koira voisi elää ilmankin kyynärluuta). Sekä värttinäluu että kyynärluu kiinnittyvät niveliin alhaalla ranteessa ja ylhäällä kyynärpäässä. Pitkät putkiluut kyynärluu ja värttinäluu kasvavat pituutta luun kummastakin päästä ns. kasvuruston alueelta. Kun kasvu päättyy kasvurusto sulkeutuu eikä luu enää kasva pituutta.

 

Myy oli satuttanut ranteensa juoksennellaan ja sen seurauksena kyynärluun alempi kasvurusto oli vaurioitunut ja sen pituuskasvu loppui kesken kaiken. 5-kuinen Myy oli kuitenkin vielä kasvavassa iässä ja värttinäluu kasvoi yhä pituutta reipasta vauhtia. Kun vierekkäisistä luista toinen kasvaa pituutta ja toinen ei ja kumpikin on kiinni samassa nivelessä ylä- ja alapäästä, ei siitä voi seurata hyvää. Värttinäluu alkoi taipua kaarelle ja paine painoi kyynärpään eri osaset pois paikoiltaan. Paine värttinäluussa aiheutti kipua ja ontumista.

Eturaajat%20-Kyyn%C3%A4rnivel%20LAT-16.5

Ortopedin esitti yhden ainoan ratkaisun tilanteeseen: kyynärluun katkaisun niin, että siitä poistettaisiin palanen jotta paine saataisiin pois, jolloin värttinäluu suoristuisi ja kyynärpään osat palautuisivat paikoilleen. Itku tuli.
Ortopedi sanoi, että tilannetta ei olisi voinut muuttaa mitenkään: vaikka Myy olisi tuotu heti silloin ensimmäisen ontumisen yhteydessä lääkäriin, ei tätä olisi voitu vielä silloin nähdä tai ennustaa, koska tärskyn seuraus näkyy röntgenkuvissa viiveellä.

Saimme toisenkin mielipiteen asiaan ja se suositteli mahdollisimman pikaista kyynärluun katkaisuleikkausta. Soittokierros seuraavana päivänä toi Myylle ajan operaatioon Helsingin yliopistolliseen sairaalaan seuraavaksi päiväksi. Hintaa leikkaukselle enteiltiin 2700 € verran.

 

Kasvuruston vaurioituminen on minulle jo ennestään tuttu juttu. Kun Mölli oli pieni (4 kk) se loikkasi hepulissa mahtiloikan mummolan korkealta sängyltä alas liukkaalle lattialle ja siltä murtui paitsi kaikki yläetuhampaat kulmahampaita myöten, myös kasvurusto osittain takajalan sääriluun yläpäästä polvinivelen alapuolelta. Jännitimme pitkään Möllin kasvaessa, sulkeutuuko murtunut kasvurusto kesken kaiken, jolloin Möllin toinen takajalka jäisi toista lyhyemmäksi. Onni oli mukana matkassa: Möllin takajalat kuvattiin vuoden ikäisenä kokonaisuudessaan selän, kyynärten ja virallisten lonkkakuvien yhteydessä ja mitattiin ihan saman pituisiksi.

 

Myy leikattiin ja kaikki sujui hyvin. Kyynärpään tähystyksessä todettiin, että kyynärpää oli siisti ja siinä itsessään ei ollut vikaa, ei irtopaloja tms. Kyynärluun katkaisemisen jälkeen värttinäluu suoristui heti ja kyynärpää näytti täysin priimalta leikkauksen jälkeisessä kuvassa.

IMG_6093%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

Myy oli rajoitetulla liikunnalla ja tukiside etujalassa kahden viikon ajan. Milla hoiti Myytä tunnollisesti ja kävi 5 vuorokauden välein siteen vaihdossa, koska side hiersi kyynärpään tähystyshaavaa ja iho hilseili siteen alla voimakkaasti. Kaikista vaikeinta oli varmaankin henkisesti sekä koiralla että emännällä, kun piti rajoittaa liikuntaa ja toisella olisi energiaa vaikka mihin.

 

Kahden viikon kuluttua leikkauksesta Myy sai tukisiteen ja tikit pois ja luvan liikkua hieman enemmän, yhä hihnassa. Tämä oli varsin koettelevaa aikaa sekä Myylle että Millalle. Myy oli usein Millan mukana töissä lemmikkitarvikeliikkeessä, jossa se sai aitauksesta tai häkistä käsin tervehtiä asiakkaita ja seurata tapahtumia. Ja herkkuja. Myy on varsin kekseliäs ja Milla mm. haki kertaalleen Myyn naapuriliiketiloista remppamiesten eväitä pummaamasta, kun se oli avannut aitauksen kissanluukun. Kotona Myy ryömi omasta pihasta naapurin puolelle aidan ali. Erilaiset esteet on sille vain hidasteita!

 

Neljä viikkoa leikkauksesta menimme kontrolliröntgenkuviin eläinsairaalaan. Valitettavasti leikannut ortopedi ei ollut enää töissä sairaalalla, mutta hän lupasi etäyhteyden kautta tarkistaa kuvat myöhemmin. Kuvat katsonut lääkäri totesi tilanteen olevan ihan hyvä ja harmitteli, että sairaalalla ei ole pitkään aikaan paikalla ketään joka voisi tulkita kuvia.

 

Seuraavana päivänä tuli viesti Myyn leikanneelta ortopedilta: hän suosittelee uutta leikkausta ja että otetaan vielä kerran sentin verran luuta pois kyynärluusta. Aikamoinen järkytys.

Nuorella koiralla luu kasvaa nopeasti ja leikatun luun päät olivat jo alkaneet luutua uudelleen yhteen, mutta värttinäluun kasvurustot olivat yhä auki ja se jatkoi yhä pituuskasvua. Värttinäluu alkoi taas mennä kaarelle ja kyynärpäässä alkoi taas osat siirtyä pois paikoiltaan paineen takia. Oltiin ikään kuin uudestaan lähtökuopissa, joskin tilanne ei vielä paha mutta menossa siihen suuntaan.

 

Vaihtoehdot oli viedä Myy heti uudestaan operoitavaksi tai odottaa ja seurata tilannetta ja todeta sitten, että heinäkuussa ei mistään löydy ketään leikkaamaan sitä. Tuntui ihan hirveän epäreilulta, että Myylle kävi näin. Ihana, rakas, iloinen ja aina niin positiivinen Myy! Ei pääse juoksemaan ja leikkimään ja olemaan vapaasti iloinen ja villi nuori pentukoira. Ja minusta tämä kaikki tuntui ihan hirveän epäreilulta myös Millaa kohtaan. Koko homma taas alusta! Yllättäen Milla sanoi, että häntä pelottaa eniten se, että Myy ei koskaan parane; leikkauksesta toipuminen ei enää huoleta kun se on jo kerran koettu ja tietää että siitä selviää kyllä.

 

Pohdimme asiaa pari päivää ja sitten tuli viesti Myyn leikanneelta ortopediltä: hän oli värvännyt kollegansa leikkaamaan Myyn vielä ennen lomalle lähtöä, varannut ajan Myylle ja hintaa oli pudotettu puolella. Ota tai jätä. Otettiin tämä tarjous vastaan.

 

Myyn toisesta leikkauksesta on nyt kulunut viikko ja Myy on toipunut hyvin. Sille tuli vielä ensimmäinen juoksu samaan syssyyn mikä on hyvä merkki siitä, että sen kasvu on pysähtymässä. Monet itkut on Millan kanssa itketty tämän kuuden viikon aikana.

Myy on ollut toisen leikkauksen jälkeen rauhallisempi ja maltillisempi ja aikuistunut selvästi. Nyt kaikki peukut pystyyn, että iloinen ja valpas Myy paranisi täydellisesti. Millalle Superkiitokset Myyn hyvästä hoidosta!

 

Jos jollekulle tulee kysyttävää Myystä tai haluaa jakaa kokemuksia aiheesta, voi olla yhteydessä minuun Majkaan.

 

myy001.jpg

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen kotona toipumassa.

 

myy003.jpg

Brunon kanssa pihalla.

myy002.jpgmyy004.jpg
Töissä.

myy006.jpg
Naapurin koira bongattu! (aita vahvistettu jo)


myy005.jpg
Töissä Brunon kanssa.
 

myy007.jpg

Tukiside nro 2 oli erikoisen mallinen, kierteellä ulospäin.

myy008.jpgmyy009.jpgmyy010.jpgmyy012.jpg
Tuntuu oudolta ajatella, että Brunolla oli vaikeuksia tottua Myyhyn...

myy011.jpg
Kaksi koiraa ja yksi tukiside.

myy014.jpg

myy017.jpg

Tukiside nro 3 oli värikäs ja suora ja varpaat esillä. 

Myy015.jpgmyy020.jpg

myy019.jpg

 

Ja sitten koitti siteen poisto. Alla hilseilevä kutiseva iho.

myy021.jpg

myy023.jpgmyy024.jpgmyy025.jpg

 

...kunnes tuli toinen operaatio ja uusi tukisiderupeama.

myy027.jpgmyy026.jpgmyy028.jpg
Voiko kukaan vastustaa...?

 

myy030.jpg

Tukiside nro 2 ja ihan iso tyttö jo!

 

Borgåkers Super-Myy had an accident and hurt her left front foot in the area of the wrist running too wildly (like crazy) out on a field. This caused the closure of the lower growth plate in her ulna while the radius still continued growing. End result was a rather mismatched elbow joint. The ulna had to be surgically cut into two pieces to let the pressure off the radius and let all the pieces of the elbow joint return to their natural position. The elbow joint was normal with no abnormal or dysplastic findings. 
Unfortunately the ulna cut in half grew back together very fast and the operation had to be repeated because the radius was still growing in length. Right now Myy is recovering from the second operation done a week ago. Things look good now and we hope for a full recovery! 

torstai, 20. huhtikuu 2017

Treenivideoita raunioilta

IMG_5754.jpg

Pitkästä aikaa treenikuulumisia raunioilta näin kevätkauden aloituksen kunniaksi! Misa on ollut mammalomalla Borgåkers Super-pentueen parissa ja poissa treeneistä reilun puolen vuoden ajan mutta päätin ottaa sen nyt lennosta mukaan suoraan rauniotreeniin sen kummemmin lämmittelemättä.

Laitoin Misalle myös yhden umpipiilon, jossa katsoin alkaisiko se tarjota haukkua tai piilon raapimista tms kun ei pääse maalimiehen iholle asti. Misa osoitti hyvää tarmoa tunkeutua ja pointtasi hienosti reikiä joista hajua tuli. Kun hetkeksi pysähtyi funtsimaan mitä tekisi eikä piilosta kuulunut mitään maalimiehen liikeääntä oli se sen näköinen, että ajatus haukkumisesta kävi mielessä.

Toisella kierroksella otin sitten Misalle kaksi piiloa joilla oli tarkoitus odotella ilmaisuhaukkua. Ekalla Misa, joka vielä viime syksynä oli hyvin herkkähipiäinen eikä halunnut tunkeutua mihinkään niin että rauniorakenteet ja -elementit otti siihen kiinni, tunki tosi hyvin sisään piiloon ja se palkattiin sitten siitä.
Toisella maalimies odotti hiljaa hiljaa liikkumatta ja kyllähän se haukku sitten tulikin! Hyvin Misa tarjosi myös tänne pointtaamista ja tunkemista pienestä raosta. Selvää oli mistä hajua tulee.

Mahtavan hyvää on tuo treenitauko tehnyt Misalle - aiemmin tunkeutuminen oli sille vaikeaa mutta nyt pointtaa ja tunkeutuu oikein mallikkaasti - tästä on hyvä jatkaa ja nyt täytyy tosiaan myös jatkaa! :-)
Alla Misan treenit kokonaisuudessaan ja muutaman treenikaverin suorituksista pätkiä.

Misa has been on 'Baby leave' for over 6 months but last night I took her with me to do some rubble search training. I planned the most difficult task she has faced so far and she worked super well for her level! I even tried to see if she has the motivation to induce indication bark due to frustration at not getting all the way to the victim and it worked! I must continue training with Misa which means I have to train her the obedience and dexterity needed for IPOR trials...

 


Uppu-tolleri kurkkii piiloon
Uppu Toller has caught the scent
 


Uppu tulee piiloon
Uppu enters the hiding place

 


Misa etsii ja löytää ensimmäisen maalimiehen
Misa working on rubble until she finds the first victim


Misa etsii ja löytää toisen maalimiehen, hirmu vaikea löytää reittiä perille!
Misa working on the second victim, it is a challenge to find the way down to the victim!
 


Misan kolmas maalimies, tällä viivyteltiin piilon avaamisessa ja palkkaamisessa että näkisin mitä Misa tekee kun ei pääse heti perille asti ja saa palkkaa heti - ajatus haukkumisesta näkyy tässä jo.
Misa's third victim, here we took our time and let her work at the hiding place - I wanted to see what Misa does when she cannot reach the victim and get her reward right away. You can see how she thinks about barking!
 



Iisi-tolleripoika (kummipoikakoirani) saa sukkapallon.
Toller boy Iisi (my goddog) gets his sockaball!
 


Qide rotikka piilolla. Kuolaa sataa!
Rottweiler Qide drooling, sorry, barking at the victim.

 


Misa toisella kierroksella, ensimmäinen maalimies jolla odoteltiin tarjoaako haukkua mutta palkattiin hyvästä tunkeutumisesta koska Misa tarjosi sitä ja sitä haluan vahvistaa erityisesti.
Misa on the second training round. We were waiting for a possible bark indication via frustration at not getting her reward. But in stead she tried to enter the hiding place in a way she refused to do last autumn. It is a valuable thing to work like this and what we want her to do it so she got her reward for entering the hiding place through debris in stead of barking! Good girl!



Misan ensimmäinen ilmaisuhaukku tuli, kun maltettiin vain odottaa. Tunkeutumista ja perille menemisen tärkeyttä painotetaan jatkossakin, haukku vasta sitten kun ei pääse peremmälle.
Misa's first indication bark! She has not been taught to bark at the victim, she just offered it because she could not get closer to the victim/her reward. Well done.

IMG_5789.jpg
Piilossa ihan pimeässä paikassa

IMG_5792.jpg
Katse alas


IMG_5790.jpg
Katse ylös


IMG_5762.jpg
Misa maalimiehellä

 

 

 

torstai, 29. joulukuu 2016

Joulu 2016

Olin koko joulunaluspäivät töissä, samoin läpi joulun tapaninpäivään asti. Yhdentoista työpäivän putki yhdellä vapaapäivällä siellä keskellä, joka ei ehdi tuntua lainkaan vapaapäivältä, koska silloin pitää ehtiä tehdä kaikki mahdollinen. Kun vielä alkuun tein pelkkiä iltavuoroja jotka sitten lennossa vaihtui jouluaattona avausvuoroihin, väsytti se kahta kauheammin.

Otti koville, joulupäivän päätteeksi oli ihan hakattu olo kun pääsin kotiin ja tuntui mahdottomalta mennä vielä seuraavana päivänä töihin. Yllättäen se tapaninpäivä ei sitten tuntunutkaan enää niin pahalta. Sattui selkään, kantapäihin, käsiin, haavoihin sormissa, vähän joka paikkaan. Rannetuet oli onneksi jo hankittu viime vuonna joten rasitusvammaa ei tullut tällä kertaa. Yö ei riittänyt kivuista toipumiseen vaan aamuisinkin heräsin kolotuksien kera.

Hyvät työkaverit on kyllä kullan arvoisia, onneksi minulle sattui mahtava kaveri tekemään samoja vuoroja melkein koko joulun ajaksi, se helpotti hommaa huomattavasti. Muutenkin kaikki oli hyväntuulisia töissä kiireisimpinä aikoina, niin työkaverit kuin jouluapulaiset ja asiakkaatkin. :-)

Joulua laitoin kotona tunnin silloin, pari minuuttia tällöin. Vieraat tekee juhlan: kiitos kaikille ihanille ja rakkaille vieraille! Tässä meidän joulutunnelmia.

I spent the whole Christmas time at work all the way until Dec 27th. It was rough. My back and arms and feet were aching and the nights were not enough for recovery, I was in pain already in the mornings when I got up. Christmas is the most hectic time in the flower and gardening field and I work in the biggest flower & gardening center in southern Finland (perhaps all of Finland) and no matter how much extra staff we have at Christmas time it is never enough. And we are open 365 days a year!

We celebrate Christmas on Dec 24th the Christmas Eve in Finland. That is when we exchange presents and eat the Christmas meal with our family. Here is my Christmas 2016 in photos.

 

Valmisteluja... Preparations

IMG_4106.jpg

IMG_4108.jpgIMG_4109.jpg

Tasetit ei ehtineet kukkaan jouluksi, vaikka istutin sipulit melkein heti kun niitä tuli meille töissä myyntiin.

IMG_4112.jpg

Ylösalaisin roikkuvat amaryllikset on upeat ja lisäksi todella kestävät. Varret täytetään vedellä ja nuupahtaneet kukinnot nypitään pois. Kestävä, upea, kaunis ja näyttävä kukka.

IMG_4114.jpg

IMG_5422.jpg

Joulutervehdys Mopilta ja Mölliltä! Mölli on alkanut himoita Myyrää. Myyrä istui vuoden päivät tuolilla olohuoneessa koskemattomana, kunnes tarvitsin tuolia johonkin ja laskin Myyrän lattialle. Tyhmä minä! Lelu lattialla = koirien lelu ja sallittu tavara. Ihmettelin mitä ääntä ala-aulasta kuuluu ja kun menin katsomaan, niin Mölli se siellä heitteli Myyrää kattoon asti kun otti alkulämmittelyjä myyräpainiin. Sen jälkeen Mölli on himoinnut Myyrää. Kerran kun myyräjahtiin pääsee, jää koukkuun.

IMG_5398.jpg

Vauhdikas tulppaanikierre sopii ruokailupöydän koristeeksi. Keskellä vielä ihanat anemonet.

IMG_5400.jpgIMG_5405.jpg

Misa rakastaa häkkejä, se etsii pienimmän ja menee perälle kyhjöttämään. Tänne se siirsi jo kertaalleen pentunsakin kun silmä vältti - petasi Speden pissaiset vällyt alle pesäksi ja kantoi pennut yksitellen tänne pentulaatikosta. :-D Aatonaattona Misa sai ison puruluun ja se vei sen heti pienimmän häkin perälle natusteltavaksi - ja haki vielä Spedenkin luun sinne ja kyhjötti siellä sitten onnellisena.  

IMG_5406.jpg

Joulutervehdys Majkalta ja pennuilta! Borgåkers SuperPitkis ja Borgåkers SuperKasku viettivät ihanan ensimmäisen joulunsa!

IMG_5423.jpg

 

Aatto / Christmas Eve

IMG_5425.jpgIMG_5432.jpg

IMG_5440.jpg

Pennut pääsivät osalliseksi joulupöydästä kun pääsivät vieraiden syliteltäviksi. Kumpikin nukahti Raijan syliin vuorollaan.

IMG_5433.jpgIMG_5441.jpg

IMG_5487.jpg

IMG_5512.jpgIMG_5486.jpg

 

IMG_5505.jpg

IMG_5498.jpg

Pöpönen jaksoi ehdotella ja vihjata koko illan ajan! Huomatkaa Pöpösen yllä kauden kuosi.

 

IMG_5444.jpgIMG_5443.jpgIMG_5445.jpg

"Joulukuusi sinä vuonna kun Spede oli pentu" - "Christmas tree the year Spede was a puppy"

IMG_5478.jpg

Uusi pallo! I got a new bauble :-)

IMG_5482.jpg

IMG_5471.jpg
JouluMölli järsii isoa luuta. Content Merlin with a big bone.

IMG_5479.jpgIMG_5480.jpg
'His master's voice'

IMG_5481.jpg

IMG_5499.jpg

Ukona parvekelaatikoissa tuoksuu hyasintit ja joulupallot kimmeltää valoissa.

IMG_5500.jpg

Jouluyön hiljaisuus on ihana. Vatsa (liian) täynnä hyvää ruokaa, hälinän jälkeen rauha ja hiljaisuus laskeutuu taloon, kaikki on väsyneitä ja tyytyväisiä.

IMG_5503.jpgIMG_5504.jpgIMG_5508.jpg

IMG_5483.jpg

Hyvää Joulua!

 

IMG_4118.jpg
Joulupäivänä lahjakasseista löytyi vaikka mitä: mm. ihanat muumipiparit Raijalta, kiitos!

IMG_4120.jpg

Löysin nyt selvästi kauneimman amaryllislajikkeen: voi kun tietäisi mikä tämä on! Muistaakseni ostin näitä kaksi vartta Kodin Terrasta. Kukkivat aivan upean jämäkästi ja kauniissa väreissä.

IMG_4121.jpg

Yllä tuo uusi suosikkini, erikoinen valkovoittoinen punaisin reunuksin. Alla entinen tuttu punavalkoinen, jossa värit menee juuri toisinpäin kuin tuossa ihanassa uudessa tuttavuudessa.

IMG_4122.jpg

IMG_4124.jpg

Misa on ihana äitikoira, todella hyvä ja tunnollinen mutta osaa myös rentoutua ja ulkoilla ajan kanssa ilman pentuja ja Speden kanssa leikkien ja juosten. Pennut on käyneet myös haistelemassa ulkoilmaa jo pari kertaa. Pitkis on oppinut kävelemään todella hyvin, ulkona ei enää huomaa mitään eroa Pätkikseen verrattuna ja Pitkis on myös vilkkaampi ja eläväisempi kuin paksu Pätkis, joka on selvästi harkitsevaisempi ja rauhallisempi. 

 

IMG_4136.jpg

Ja sitten meillä on vielä Spede. Spede, joka odottaa yhtä joulupukkia ja lahjoja saapuvaksi. Mutta Spede-rakas, ei, sinulle ei ole tulossa lahjoja tänä vuonna koska me ostetaan meille kokonaan uusi ulko-ovi. Sinun huoneeseen. Sinun takiasi.

Spede oli kyllä jouluaattona superkiltti ja superrauhallinen (Spedeksi) mutta se ei silti ihan riitä korvaamaan tämän vuoden saldoa joka meni ns. aika paljon miinukselle.

And finally here we have Spede. Little boy, always good, and kind and happy. And bursting of energy and ideas of what to do just like the person he was named after. Spede who is still waiting for Santa to come. Sorry Spede! No presents for you this year. In stead we are having a new door installed to your room. Thanks to you.

lauantai, 26. marraskuu 2016

Pöpösen uudet vaatteet

Moppi eli pikkukoira Pöpönen esittelee tässä kauden uusia vaatteita. Äidiltäni se sai uuden villapaidan tämän vuoden kausikuosissa. Tosi söötti! Pöpösen koko on 50 cm joka on vähän vaikea koko: se on pikkukoirien vaatteiden suurin koko joka on usein loppu tai sitten sitä ei edes valmisteta vaan koot loppuu 45 senttiin mikä on Pöpöselle turhan nafti.

The Mop is wearing the new Christmas Season 2016 sweater. Isn't she adorable? (And she adores my Mum as you can see!)  

blog5222.jpg

blog5205.jpg

blog5211.jpg

 

blog5224.jpg

Pöpönen palvoo äitiäni. Kun äiti ja isä tulevat kesätalolleen tuohon naapuriin, käy viuh! vaan kun Pöpönen kirmaa sinne. Siellä on parempi palvelu kuin kotona, paremmat sapuskat (äiti keittää Pöpöselle broilerifilettä ja pikkuporkkanoita) ja siellä saa kaiken huomion.  

blog5215.jpg
- Kiitos! sanoo Pöpönen.

Lisäksi Pöpönen sai Mikkosilta 10-vuotislahjaksi välikausitakin joka suojaa syksyn sateilta ja tuulelta. Tämäkin on kokoa 50 cm ja juuri nappivalinta. Huppu ei valu silmille vaan peittää korvia juuri sopivasti sateelta eikä estä näkyvyyttä. Ensimmäinen näkemäni koiranvaate, jonka huppu todella toimii! 

blog4831.jpg

Tämä Pöpösen uusi välikausitakki menee pikkupakkasillakin ja sen alle voi jättää ohuen villapaidan joka Pöpösellä on päällä sisällä.

The Mop also has a new autumn jacket with a functional hood. For once this is a perfect hood which actually gives cover to the ears but doesn't affect the field of vision. Also notice the pockets on the bum of the jacket! One pocket for a mobile phone and another for a napkin... or for a poop bag and a snack?

blog4876.jpg

Takissa on pepun päällä tyylikkäät taskut "kännykälle ja nenäliinalle" (eiku kakkapussille?).

perjantai, 25. marraskuu 2016

S-pennut syntyivät

Borgåkers S-pentue on syntynyt maanantaina 21.11.2016 liki tunnilleen tasan 63 vrk astutuksesta. Misa on tarkka!

Emänä siis Misa (Fi Mva HeJV-13 Moja-Mimoza van her Goralenhof) ja isänä kohta veteraani-iän saavuttava Patu (C.I.B FI MVA EE MVA LV MVA RU MVA HeW-10 HeW-11 EEV-12 HeW-12 V-14 HeW-14 BALTV-15 Marquee Pooh-Bah).

Linkki sukutauluun tässä.

Misan avautumisvaihe kesti tosi pitkään ja ylipäätään synnytys alkoi ensikertalaiseksi jotenkin myöhäisen tuntuisesti, mutta sitten kun eka pentu tuli ulos n. 20 min ponnistelujen jälkeen, pompsahti toinen heti puolen tunnin kuluttua ja siinä ne oli. Tiedossa oli että on tulossa pieni pentue, röntgenissä nähtiin varmuudella kaksi pentua, kolmas olisi voinut olla mahdollinen.

Misa on hoitanut pentuja alusta asti hyvin kuten hoiti synnytyksenkin ihan itse ilman että tarvitsi mihinkään puuttua. Parina ekana päivänä Misa piti viedä ulos tarpeilleen hihnassa, muuten se oli kuin liimattu pentulaatikon pohjaan vaikka olisi millainen kupla otsassa. Aluksi oli vähän turhan vähän maitoa ja pennut hieman kuivahkoja, nyt kaikki sujuu jo hyvin ja viime yönä en herännyt kertaakaan pentujen liialliseen kitinään tai Misan vinkumiseen.
Edellisinä öinä ja päivinä Misa on vinkumalla ilmaissut, että sen tarvitsee päästä ulos pissalle ja tehnyt kerralla ihan hillittömän pitkän pissan, kun ei malta käydä ulkona kovin monta kertaa päivässä. Misalla on ollut pentuhuoneessa melko kuuma ja se ei juuri vaihtele asentoa, ja se janottaa Misaa, joten nestettä se kyllä juo ihan kiitettävästi. Hiljalleen ensimmäisten päivien jälkeen voidaan alkaa laskea lämpötilaa ja kuumuus helpottaa.

Tässä kuvia pentujen ensimmäisten neljän vuorokauden ajalta.

blog5093.jpg

Ennen synnytystä pentulaatikosta löytyi aina kun silmä vältti ja portti oli jäänyt auki... Spede!

Spede laittoi siellä härdelliksi ja repi sanomalehtiä aivan ihastuksissaan. Yritä siinä sitten selittää, että tämä EI ole sinun paikkasi Spede, kun toinen nimenomaan on syntynyt tässä. Spede haluaisi oman pentulaatikon missä myllätä!

 

blog5112.jpg

Ensimmäisenä syntyi lyhythäntäinen narttupentu. Taitaa olla vielä Spedenkin häntää lyhyempi tällä, ei näy oikeastaan yhtään mitään tynkääkään.

Sen jälkeen syntyi koko harmaa pitkähäntäinen narttupentu. Ihanaa, että tuli harmaa! Niin kaunis, ihan täydellinen. Nämä pennut on muuten minun Miklosin Oberon-veljen lapsenlapsenlapsia. Harmaat ei saa kadota!

blog5129.jpgblog5120.jpg

Ja siinä ne sitten olikin. Valko-musta pentu on kuin ilmetty isänsä rakenteeltaan: lyhyt ja jämäkkä ja tosi lyhyt töpöhäntä mutta se on ihan äitinsä värinen. Harmaa pentu taas on kuin emänsä: solakampi pakkaus kokonaisuudessaan ja pitkä häntä mutta isänsä väritys.

blog5130.jpg

Parissa päivässä jo tapahtuu valtavaa kehitystä ja muutosta pentujen ulkonäössä. Värit vaalenee hetkessä. Valkomustasta tulee äitinsä tapaan valkoinen harmain laikuin. 

Pentujen työnimet tulee hännistä: Pätkis ja Pitkis.

blog5145.jpg

blog5153.jpg

- Joko voidaan mennä ulos leikkimään pentujen kanssa?
- Ei Spede, ei vielä. Pennut on vasta kolmen päivän ikäisiä.
- Entä huomenna??

Spede oli NIIN kiltti koko synnytyksen ajan! Jännästi koko kotilauma osasi taas hiljentyä olemaan rauhassa ja häiritsemättä, kun Misa synnytti. Spedeä kyllä jänskätti mitä sen kaverille tapahtuu, sillä kun ensimmäinen pentu tuli ulos Misan kiljaisun saattelemana, Spedeltä tuli jännäkakka lattialle. Muuten se makasi rauhassa häkissä ja kuunteli tapahtumia eikä yhtään hillunut. 

Misa antaa Speden tulla katsomaan pentuja tuohon portille eikä stressaa siitä. Misa saattaa maata selkä Spedeen päin kaikessa rauhassa kun Spede kuuntelee mitä pentulaatikossa inistään. Ja Spede kunnioittaa Misaa suuresti eikä yhtään rämpytä porttia vaan on varovaisen ja kohteliaan utelias. Vasta synnyttäneistä emoista selvästi huokuu sellainen leijonaemon luonne ja asenne, että kaikki kalpenee niiden edessä!

 

blog5185.jpg

Pätkis ja Pitkis, Pitkis ja Pätkis 4 vrk ikäisinä.

blog5170.jpg

Luonnollisesti nämä pennut oli varattu jo ennen syntymää. Harmillisesti tuli vain kaksi pentua, eikä pentuja riitä kaikille kyselijöille tälläkään kertaa.

Vielä pari videota tältä päivältä: