Muut pennut lähtivät omiin koteihinsa 9-viikkoisina, Täplis jäi tänne. Siitä tulee Spede. Tai TäpläSpede.

Ollaan pikkuhiljaa tutustuttu Speden kanssa. Olen oppinut, että se ei ole kovin ahne, on hyvin kuuliainen, rrrakastaa Moppia, ei halua kakata ulos sen jälkeen kun siskot lähti pois, repi pissapaperit kerta toisensa jälkeen joten luovuin niistä kokonaan, on luontainen noutaja, osaa häärätä yksinäänkin, ei ole kovin kiinnostunut vieraista ihmisistä, tykkää leikkiä ihmisten kanssa, ei pussaile mutta tykkää kuitenkin kovasti olla sylissä, ja jos sitä kantaa ilman että tukee pepun alta tai takajaloista niin se huitoo välittömästi hurjasti kaikilla raajoilla ja huitominen loppuu heti kun tukee vähän pepun alta tai takatassuista. Spede on vakava, ei naura.

 
Tältä näyttää meidän normaali ulkoilu. Spede juoksee Mopin luo, nuolee sen naamaa ja yrittää saada sen leikkimään (onnistuukin välillä), kunnes Moppi antaa sille huutia jolloin se lipaisee sitä vielä kerran naamaan kieli pitkänä ja juoksee Möllin luo, vetää sitä korvasta tai ainakin karvoista, Mölli ärähtää ja Spede juoksee minun luokse ja hyppää ja puree housunlahkeeseen. Välillä housu repeää, välillä Spede jää roikkumaan reidestäni kun jää kulmahampaasta hetkeksi kiinni housukankaaseen. Sitten kierros alkaa alusta: pusi-pusi-Moppi! Leikitäänkö! jne.


Spede on synnynnäinen noutaja. Toki moni PON koira noutaa, on oppinut että kun tuo pallon niin se lentää uudestaan; yleensä ihmiset opettavat tämän koirille itse sitä tiedostamatta ja se on ns. normaalia. Kyase ei siis ole esineen perään juoksemisesta vaan sen TUOMISESTA. Pentutesteissä synnynnäisiä noutajia, jotka siis heti heitetylle esineelle juostuaan nappaavat sen suuhunsa ja kääntyvät kuin automaattitoiminnolla saman tien takaisin heittäjälle tehden ns. 'täydellisen noudon', on PON-rodussa hyvin harvassa.
PON-koiria, joita ei ole pentutestattu tämän ominaisuuden osalta, ei voi enää aikuisena oikeastaan luokitella tällaisiksi, se pitää nähdä itse edes kerran pikkupennussa niin ymmärtää mistä on kyse. Spede noutaa ilman kehotetta, käskyä, pureskelematta esinettä tai leikittelemättä sillä. Sen mielestä noudon paras juttu on tulla pikapikaa hypäten syliin esineen kanssa. Minä voin enää vain pilata sen noudon.


Spede hallitsee kroppansa hyvin, se on kova kiipeilemään ja hyppimään. Se on monella tavalla kuin 'miniatyyriaikuinen' koska siitä puuttuu sellainen pennun hömelyys ja kömpelyys. Toki se liikkuu pääosin laukkaamalla sinne-tänne kun on kiire tai sitten on paikoillaan. Väliaskelluksia ei niin usein näe.


Lentolaatikon suosio on pysynyt suurena vaikka sisarukset lähti jo maailmalle ja laatikko on jäänyt pieneksi.


En tiedä, mistä Spede löysi vessapaperirullan. Se on ollut jossain ihan jemmassa, koska tuon väristä paperia meillä ei ole hetkeen ollut edes. Vessapaperia oli takertunut otsatukkaan ja sitä sojotti myös sieraimesta.

blog3693.jpg

Lenkillä Möllin kanssa.

blog3695.jpg

blog3790.jpg
Pääsiäispupu

blog3745.jpg
Autossa Möllin kanssa

blog3795.jpg
Speden oma rotta on sekin ulkoillut

blog3797.jpg
Kun näkymä oli aina parhaimmillaan tällainen, päätin luopua sanomalehdistä.

blog3801.jpg
Kakkaa löytyy vaikka mistä, paitsi ulkoa...

blog73743%20%E2%80%93%20kopio.jpg
Aikuisen näköinen!

blog3831.jpg

IMG_0020.jpg

IMG_0018.jpg

IMG_0024.jpgIMG_0025.jpg

IMG_0028.jpg

IMG_3859.jpg
Oma peti

IMG_3840.jpg
Täydellinen kaveri ulkona syömiseen. Ei puhu koko ajan, antaa lukea hyvää kirjaa rauhassa. Ei tosin halua lähteä pois, jos on päässyt kunnolla uneen.

IMG_0069.jpgIMG_0072.jpg

Syytön. Siis... syytön.

IMG_0069.jpg