Pitkät työpäivät on alkaneet ja ajoittain on päästy jo ihan todelliseen joulutunnelmaan töissä - tolkuton kiire, monta kassaa käytössä ja asiakkaita jonossa joka puolella. Vuoden kiireisin sesonki on startannut.
Aamulla töissä on paikat siistinä ja työvälineet odottaa rivissä.
"Haluaisin ostaa 95 joulutähteä. Saisinko ne yksittäin pakattuina?
"Totta kai!"
Kyllä vaan onnistuu. Olin flunssassa ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi pakkaamaan joulutähdet, ettei minun tarvitsisi turskautella ja töräytellä kassalla asiakkaiden edessä.
Ei tässä toki ole kaikkia, osa on jo paketissa!
95 joulutähteä yksittäispakattuna, eikä siinä mennyt kuin toista tuntia. Narut vielä ja varmuuslaskenta ja valmista on.
Kassalle tuli nainen kolmen valkoisen 4,90 € maksavan joulutähden kanssa. Jätti ne siihen ja aikoi lähteä hakemaan vielä jotain amaryllista, mutta ohjeisti sitä ennen miehensä: - Katso nyt mikä menee mihin pakettiin ja kirjoita merkki pakettiin: tämä on Matin, tämä Pekan, ja tämä Lennin kukka.
- Nehään on kaaikki samaanlaisiia, puhisi mies.
- Eikä ole vaan tämä on Matin, tämä on Pekan ja tämä on Lennin kukka, nainen toisti ja lähti.
- Miksi kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta, mies puhisi ja otti kynän käteensä merkintöjä varten.
Pakkasimme joulutähdet, mies raapusti merkintänsä ja nainen tuli takaisin kassalle viimeisen ostoksensa kanssa ja kysyi mieheltään oitis: - Merkitsitkö sinä nyt mikä on mikin?
- Minää laaitoin tähään että IISO, mies vastasi itseensä tyytyväisenä ja osoitti yhtä pakettia.
- Mikä ihmeen Iiso? nainen kysyi. - Kun ne menee Matille, Pekalle ja Lennille.
- No kuun se oli kaaikista iisoin, mies vastasi.
Naiselta meni hermo. Minä poistuin takahuoneeseen hihittelemään.
Viihdyn hyvin töissä, tykkään työkavereista ja asiakkaatkin on usein hauskoja. Vähän kadehdin tänään vanhempaa kollegaani, jolle nuori miesasiakas ojensi suklaarasian. Kun kysyin, oliko mies joku hänen tuttavansa niin kollega vastasi ettei tunne miestä lainkaan ja että tuo nuorimies tuo hänelle aina suklaarasian ainakin jouluna ja naistenpäivänä. :-)
Ai vitsi, ehkä jonain päivänä minullakin on vakiasiakkaita jotka haluaa tuoda minulle jotain. Tai niinku salaisia ihailijoita jotka tietää mutta ei tunne. ;-)
Mutta sain minäkin tänään jotain, nimittäin itsetehdyt villasukat työkaverilta, kun olin niin viluissani ja kolotuksissani iltapäivällä kun aamulla otettujen särkylääkkeitten vaikutus alkoi laantua. Kiitos, tuli tarpeeseen! Jätin ne työpaikalle kaappiini niin saan jatkossakin jalat lämpimiksi töissä (käytän maailman mukavimpia sandaaleja työkenkinä). :-)
Pitkät päivät on kivasta työpaikasta huolimatta silti pitkiä ja erityisen ikävää on tulla kotiin pimeällä - ei houkuttele enää yhtään lähtemään ulkoilemaan. Ja yleensä olen niin kipeä päivän päätteeksi, ettei minusta ole enää mihinkään lähtemäänkään.
Ihana pomoni antoi minulle luvan tulla tänään vähän myöhemmin töihin. Nousin nukuttuani liki 10 tuntia ja olo oli kohtuullisen hyvä päänsärkyä lukuunottamatta. Mutta vajaan tunnin päästä oli yhä kova päänsärky ja palelsi ja väsytti kauheasti - otin troppia ja menin takaisin nukkumaan vielä 45 minuutiksi ja sitten kampesin luuni ylös pedistä ja lähdin töihin.
Vähän niinku palomiehillä, right? Pyjamanhousut ja tossukat voi vetää ovenpielessä saman tien takaisin päälle kun tulee kotiin. :-)
Joku oli tehnyt hymyileväisen lumiukon pupunkorva-liikenneympyrään! Ilahdutti. :-)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.