Avausvuoro töissä on kiva. On mukavaa ihan yksin laittaa paikat kuntoon myymälän avaamista varten, siinä ohessa laittaa oma aamukahvi tulemaan – kiireetön rauhallinen hetki satojen kauniiden ja värikkäiden kasvien keskellä. 

Viikko sitten sunnuntaina ovien takana ei ollut vielä ketään odottelemassa, kun myymälä avattiin. Hetken päästä sisään tuli mies vanhaa äitiään taluttaen. He tulivat suoraan kassalle.
Vanha rouva alkoi puhua kuinka haluaisi ostaa sellaisen kasvin, joka hänellä on joskus ollut. Jos asiakas ei yhtään tiedä kasvin nimeä ja kuvaus on lähinnä ”vihreät lehdet” niin vaihtoehtoja on tuhansia ja homma aika mahdoton.

Rouva kuvaili haluamansa kasvin lehtien muotoa ja paksuutta, niiden tuntumaa sormissa. Hän oli näkövammainen, joten kuvaus oli erilainen ja tietyllä tapaa huomattavasti tarkempi kuin meillä 'näkevillä'.
Kun rouva kuvaili kasvia kokonaisuudessaan, en saanut siitä oikein minkäänlaista käsitystä kasvin muodosta tai kasvutavasta. Mutta yksittäisen lehden kuvaus - se sormituntuma - oli hyvin tarkka ja täsmällinen. Mielessäni laitoin omat silmät kiinni ja yritin fiilistellä, minkä kasvin lehti tuntuisi käsissäni ja sormenpäissäni samalta kuin mitä tuo rouva kuvaili. Mieleeni tuli vain huonekumipuu.

Hain kumipuun. Otin mahdollisimman tuuhean, peräti kolmivartisen matalan yksilön. Rouva kokeili sitä sormillaan: ei, tämä se ei ole, lehdet on vielä pyöreämmät ja paksummat.
Ja hän haluaa sellaisen, missä on vain yksi varsi. En millään keksinyt, mikä kasvi voisi vastata kuvausta jos ei kerran kumipuu. Yritin selittää, että tämä yksilö oli vielä nuori kumpipuu ja vanhemman yksilön lehdet olisi paksummat, tanakammat ja isommat ja pyöreämmät. Rouvan poikaa taisi nolottaa vaivata minua niin ja hän sanoi, että ei sitä kasvia ikinä löydy, otetaan tuo sitten kaksivartisena jos kolme on liikaa.

Mutta rouva selvästi hirveän kovasti toivoi, että oikea kasvi löytyisi, kun hän käy harvoin kukka- ja puutarhaliikkeissä, pari vuotta viime käynnistäkin. Myymälässä ei sillä hetkellä ollut kiirettä, kassalla ei ollut muita asiakkaita joten totesin, että ei nyt hätäillä, mietitään vielä.

Lähdin vaihtamaan sitä kolmivartista kumipuuta kaksivartiseen ja harmitti, kun en keksinyt mitä kasvia asiakas hakee jos ei kumipuuta. Olin vakaasti sitä mieltä, että kuvaus vastasi kumipuuta, mutta vanhempaa yksilöä jonka lehdet on isot ja pyöreät ja paksummat. 
Sitten muistin, että meillä oli myös toisessa myyntipöydässä kumipuita, jotka oli aavistuksen isompia ja joissa muistelin olevan pyöreämmät lehdet. Sielä löytyikin sitten myös yksivartinen hieno tasapainoisesti kasvava kumipuu.

Olen vissiin sitkeä kun vein sitten tuon kumipuuyksilön rouvalle ja pyysin kokeilemaan sitä vuorostaan. Rouva kosketteli sitä sormillaan ja huudahti välittömästi: Voi rakas ihana tyttö! Sinä löysit sen minulle!

Vitsit, että tuli hyvä mieli! Kun löin ostoksia koneelle, sanoi mies äidilleen: Älä nyt rupea itkemään, kun rouva pyyhki kyyneliä silmäkulmistaan, kun oli niin iloinen siitä, että sai kauan etsimänsä kasvin taas kotiinsa. 

He ostivat myös onnittelukukkia vietäväksi juhliin. Rouva kuvaili kasvia, mitä ei ollut vuosiin ”nähnyt”. Siinä on vain yksi iso kukka, tuuhea moninkertainen. Valkoinen. Kyseessä oli (muutaman veikkauksen jälkeen) kerrottu iso leikkokrysanteemi ja myös tämä saatiin mukaan asiakkaalle.

Tuli mielettömän hyvä mieli heti aamusta tuon asiakkaan onnistuneitten ostosten johdosta. Ja ihan uskomatonta, että sinnikäs fiilikseni siitä että haettu kasvi oli kumipuu meni kerralla oikein. :-)