FinnRescue Finland eli FRF on Suomen kansainvälinen pelastusjoukkue. FRF:n henkilöstöstä 176 on saanut erikoiskoulutuksen USAR-toimintaan (urban search-and-rescue, pelastusetsintää raunioista ja rakennuksista). FRF:llä on IEC-klassifioitu heavy-joukkue eli HUSAR (64 henkilöä ja pelastuskoirat) ja EU:n tuella kylmissä oloissa työskentelyyn erikoistunut medium-joukkue MUSAR (48 henkilöä ja pelastuskoirat). 

FRF-koiraryhmän tasontarkastus on kerran vuodessa järjestettävä n. 2 vrk putkeen kestävä testaustilaisuus, jossa arvioidaan ovatko koiran, koiranohjaajan ja ryhmänjohtajan osaaminen ja fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet riittävällä tasolla, jotta henkilö voi siirtyä ns. hälytysvalmiuteen FRF-joukkueessa.

Osallistuin ensimmäistä kertaa FRF-tasontarkastukseen koirani Miklosin kanssa v. 2008 eli miltei heti, kun olin liittynyt FRF-koiraryhmään. Minut toivotettiin tervetulleeksi jatkossakin, mutta koira ei läpäissyt testiä koska sen oli vaikea liikkua haastavilla alustoilla. Miklosin etujalka oli aikaisemmin osittain halvaantunut radialishermon vaurioitumisen myötä ja koiran toipuminen kesti useamman vuoden. Uusi yritys oli v. 2009, jolloin läpäisimme testin ja pääsimme hälytysvalmiuteen. 

Kun Miklos siirtyi sairaseläkkeelle, hain ryhmänjohtajakoulutukseen FRF-koiraryhmässä samalla kun jatkoin myös koiranohjaajana kouluttaen uutta koiraani. Seuraavan kerran olin tasontarkastuksessa suorittajapuolella viime vuonna, jolloin ei ollut yhtään ryhmänjohtajaa testissä. Minun oli selkäkipujen vuoksi mahdotonta läpäistä testin fyysistä osuutta mutta ryhmänjohtajan läsnäolo helpottaisi käytännön suorituksia, joten sovimme, että menen ryhmänjohtajaksi mutta saan helpotuksia enkä ole testattavana, vaikka koiranohjaajat niin luulivatkin.

Tänä vuonna päätin, että on pakko yrittää testiä ihan oikeasti, kävi miten kävi. Selkä tutkittiin ja sain lihaskunto-ohjelman jota noudatin melko orjallisesti, mutta eihän seitsemän viikon kuntokuurilla tehdä ihmeitä. Sain myös kunnon tropit mukaan testiin sekä ohjeita nesteyksen ja energiansaannin varmistamiseksi, koska niillä tehdään pohja kaikelle muulle jaksamiselle. Lämmin kiitos näistä asianosaisille. :-)

Testi alkoi torstaina 25.7. tekstiviesteillä, joilla ilmoitetaan oikeassakin lähdössä tilanteesta. M0-viesti kertoo, missä on järissyt ja miten pahasti; M1-viesti kertoo mahdollisesti tulevasta lähdöstä ja siinä tiedustellaan henkilön lähtövalmiutta välittömästi ja n. 2 viikoksi; M2 viesti kertoo onko tullut valituksi lähtevään ryhmään ja M3a kehottaa siirtymään välittömästi FRF-varastolle Hki-Vantaan lentokentälle.

Varsinainen äksön alkoi perjantaina klo 12 lentokentän pelastusaseman varastolla. Minä siis osallistuin testiin ryhmänjohtajana ja lisäkseni testattavana oli kolme koiranohjaajaa koirineen, heistä kaksi ensikertalaisia. Olimme tavanneet jo muutamaa päivää aikaisemmin ja pitäneet kysely- ja keskustelutuokion keskenämme.

Varastolla saimme henkilö- ja ryhmäkohtaiset varusteet. Ns. päiväreppuun pakkasimme samantien varusteet, joilla tulisimme toimeen 24 h sisältäen etsintävarusteet ja tarvittavan juomaveden. Sehän on selvää, että petiä ja makuupussia ei nähtäisi pitkään aikaan. Kuljetus eteenpäin lähti liikkeelle klo 13 ja ihme kyllä koko kööri istui kyydissä pari minuuttia ennen. :-)

"Lento" lähti kohti Kreetaa. Olin ennen lähtöä käynyt EU:n Vademecumissa katsomassa Kreetan tiedot ja jaoin niitä auliisti ryhmäläisilleni matkalla. Kuinkas ollakaan, kohde vaihtui Pohjois-Kyproksen turkkilaiseksi tasavallaksi... Matkalla jouduimme täyttämään erinäisen määrän papereita ja tekemään kaikista tavaroistamme listat suomeksi ja englanniksi.

Ja kun silmäluomea alkoi painaa, piti listaan vielä tarkentaa lisää yksityiskohtia, autossa alkoi soida oppeeramusiikki todella kovalla, tehtiin passintarkastus, rokotustodistusten tarkastus, passikopioitten ja valokuvien tarkastus, koirien papereitten tarkastus, ja koirien tossujen tarkastus. Tätä jatkui koko parituntisen ajomatkan ajan. Toisin sanoen, ei annettu nukkua. ;-) Olen omiin muistiinpanoihin kirjannut "pe klo 13:53 nyt otan torkut!" ja "pe klo 14.01 ensimmäinen itsearviokaavake täytettäväksi varastolla toimimisesta".

"Välilaskulla" meitä muistutettiin, että alue on tiukasti uskonnollista ja esim. alkoholin käyttö on vakava rike. Pieksämäen ABC:n pihalla autossa odotellesaamme kyytiimme yritti silti sinnikkäästi nousta paikallinen puliukko, joka ei niin millään tajunnut, että koira ei ehkä nauti hänen silittelystään juuri nyt eikä meinannut millään lähteä pois. Lopulta lähtiessään hän totesi vielä, että oli oikein iloinen siitä, että pelastajat olivat saapuneet paikalle.
Klo 17.30 nautin lämpimän ruoan (pussikeiton), koska ei tiennyt koska seuraavan kerran olisi aikaa.

Kone laskeutui lopulta määränpäähän, jossa meitä odotti rajatarkastus. Tarkastuksessa katsottiin passi ja kv-rokotustodistus ja mukana piti myös olla valokuvia ja kopiot papereista. Saimme viisumin, jota piti säilyttää koko matkan ajan. Saksikäsi meinasi jo heilua mutta buffi pelastaa monelta eli naisten hiukset piti ääriuskonnollisella alueella pitää piilossa.

Rajamuodollisuuksien jälkeen pääsimme ensimmäiseen etsintätehtävään. Tiilitehdas oli kärsinyt maanjäristyksessä ja piti tutkia oliko siellä ihmisiä. Minun tehtäväni oli piirtää kartta tehdasalueesta ja merkitä siihen havainnot. Tehtaassa oli sammuttamatonta kalkkia, minkä takia koirilla piti olla tassutossut ja ihmisillä hengityssuojat, suojalasit ja käsineet sekä turvakengät. Alueelle pääsi vain kapeaa siltaa pitkin, eli vastassa oli heti ensimmäinen fobiatesti (korkea paikka). Siltaa myöten piti mennä n. 5 m välein varmuuden vuoksi, ei tiiviisti peräkkäin kulkien.

photo 010IMG5117_zps4c6e857d.jpg
Marika ja Rauha sekä Kirsi ja Iines valmiina lähtemään tehtävälle.


photo 020IMG5131_zps4c87c0b0.jpg 
Rj suoritti tämän fobiatestin kolme kertaa eli jokaisen koiranohjaajan kanssa. Ei niinku pelota tällaiset. :-D

photo 015anuH_02_zps2e1f5fb9.jpg

photo 030IMG5136_zpsa19aaa60.jpg
Saavuimme siltaa pitkin ylimpään kerrokseen. Kerroksia oli 3 + groundfloor + basement1 eli viisi kerrosta. Tehtaassa oli turkasen kuumaa ja pölyistä ja hengityssuojain ja alun nousu siltaa pitkin sekä lukuisat portaat tehtaan sisällä nosti hien pintaan varsin tehokkaasti, etenkin kun kuljin kaikkien kolmen koirakon mukana koko ajan reppu selässä ja liikaa vaatetta päällä. Puolen tunnin työskentelyn jälkeen tuli evakuointisignaali, jolloin piti löytää ulos lähimmästä ovesta. Tämän jälkeen etsintä jatkui alue-etsintänä tehtaan ulko-alueella. Klo 19.00 ensimmäinen koira kolmesta oli suorittanut tehtävän loppuun.

Kaikki koirat reagoivat tehtaassa kerroksesta toiseen kulkevaan portaikkoon ja vieläpä samassa kohtaa, mutta koska koirien reaktiot eivät olleet kovin voimakkaita, ilmoitimme rakennuksen olevan tyhjä (kuten olikin). Ulkoa oli löydettävissä 2 uhria. Kartan piirtäminen sokkeloisesta ja monia välitasanteita sisältävästä tehtaasta osoittautui varsin vaikeaksi!

Klo 21.40 aloitimme siirtymisen autolla seuraavaan kohteeseen. Minun selkää alkoi särkeä aivan mielettömästi autossa. Auto oli niin täynnä koiria, ihmisiä ja reppuja etten saanut jalkoja mitenkään suoraksi, en edes niin, että ne olisivat koukistettuina olleet keskenään yhdensuuntaisesti. Kipu tuli ja alkoi yltyä kauheaksi. Otin kipulääkettä ja söin vähän ja yritin etsiä asentoa, joka olisi helpottanut.

Ei auttanut mikään - ei selän suoritus, ei roikottaminen, rentoutuminen eikä vatsalihasten jännitys eikä mitään. Sattui niin paljon ja niin kovaa, että teki mieli oksentaa. Purin hammasta koska tiedän, että ihmiskroppa on säädetty niin, että jos kipua ei kestä niin sitten lähtee taju, ja kaiken siihen asti kestää vaikka se onkin ihan helvettiä. Yritin kanavoida ajatukset aktiivisesti muualle ja vaihtaa asentoa, etsiä helpotusta. 25 minuutin kuluttua kipu alkoi hellittää. Mikä ihana olo, kun sattui vain vähän. Olisi pitänyt aloittaa särkylääkkeen ottaminen jo pari tuntia aikaisemmin niin kuin oli suunnitelma, mutta olin säästellyt sitä yömarssin alkuun. Tyhmä minä. 

Klo 23.30. meidät jätettiin Kuopioon Puijon tornille. Saimme käteen kartan, johon oli merkitty "himoliikkujan reitti" tms ja siinä oli 23 numeroitua kohdetta, joissa meidän pitäisi käydä kirjaamassa ylös kohteen gps-pisteet ja ottamassa valokuva ryhmästämme kohteessa. Mukanamme kannoimme tietenkin etsintävarustusta ja kaikkea, mitä tarvitsimme pärjätäksemme 24 tunnin ajan omillamme. Mukanamme kulki kaksi arvioijaa.

Olimme etukäteen puhuneet tästä pitkästä siirtymästä rinkat selässä ja sopineet, että vedämme sen alusta asti rauhallisesti ja kellon kanssa tauottaen 30-45 min välein, jotta jaksaisimme hyvin ja samaa tahtia aamuun asti, sen sijaan, että vetäisimme ensin pari tuntia putkeen vauhdilla ja olisimme sitten ihan puhki. Jokaisella kellotetulla tauolla jokainen joisi kunnolla ja mahdollisesti myös söisi jotain, jolloin nesteytys ja energiansaanti hoituisi varmasti. Aamulla aikaisin pitäisimme kunnon ruokailutauon.

photo 031lowP1010160_zpsd53b4051.jpg
Pe klo 23:35. Puijon torni

photo 033owP1010162_zps9e3b8766.jpg
La klo 0:12 Kauppahalli. Marika taikoo vissiin jotain :-D
Tässä pidettiin 2-3 minuutin tauko. Kävelyn aikana juttelin koiranohjaajien kanssa kahden kesken ja käytiin läpi jos jokin painoi mieltä ja yritin valaa tsemppihenkeä seuraavaan päivään. 

photo 034lowP1010164_zpsb956d084.jpg
La klo 0:25 ravintola Kummisedän terassilla piti olla Kuopion vanhin omenapuu tms, mutta emme päässeet aitaa lähemmäs.

photo 035lowP7220173_zpsda86c9ef.jpg
La klo 0:43 joku pylväsjuttu joka tiettyyn aikaan vuodesta tekee varjot jotka muodostaa jonkun kuvion? Vai miten se meni? Jalkapallomaalit?

photo 036lowP7220175_zps138fafa2.jpg
La klo 1:05 Kupsin kotikenttä

photo 038lowP7220179_zps76a98fe2.jpg
La klo 1:31 Kuopion energialaitos. Viralliset valvojatkin kuvassa.

photo 039lowP7220183_zpsf412d88c.jpg
La klo 1:53 Bella-veneliike ja 8 minuuttia myöhemmin Saaristokadun alku.

photo 042IMG5151_zps8747535c.jpg
La klo 2:16 saavuimme Pölhön grillikatokselle ja uimarantaan, jossa pidettiin pieni tauko. Siirryimme pientä metsäpolkua pitkin kohti seuraavaa etappia, kun yhtäkkiä Marikan nilkka nyrjähti - tai oikeastaan ihan murtui pahasti. Ongelmana oli, ettei meillä ollut mitään kommunikointivälineitä joilla olisimme saaneet hälytettyä apua. Annettiin ensiapua (KKK) ja lastoitettiin ja pidettiin potilas lämpimänä ja hereillä. 
Satuimme olemaan tosi jyrkän kallionrinteen alapuolella ja kuinkas ollakaan, paikallinen (kyproslainen) lammaspaimen tuli paikalle ja lupasi käydä hälyttämässä apua, mutta ambulanssi pääsisi vain kallion päällä olevalle tielle asti. Siirsimme rinkkamme ja koirat puoleenväliin rinnettä ja yksi henkilö jäi siihen passiin sillä välin, kun kaksi henkilöä könkkäsi Marikan kanssa ylös. Saatiin ihan hyvä palaute tästä ea-tehtävän hoidosta. Matka jatkui klo 3:05. Kenkä alkoi painaa toista jalkaa.


photo 050IMG5156_zps169a19ef.jpg
 

photo 053lowP7220200_zpsdcb6862f.jpg
La klo 3:13-3:24 erinäisten siltojen ylitystä Saaristokadulla.

photo 054lowP7220204_zps1b46c9fe.jpg
La klo 3:29 Saapuminen Kärängänsaareen. "Eiköhän me kaikki mahduta hei tuon kiven päälle!" Myös koirat :-D

Yöllä kulkiessamme tuli satunnaisia ihmisiä vastaan, ja epäilemättä olimme räikeän näkyvä joukko. Jotkut kysyivätkin, mistä oli kyse. Klo 4:05 nautimme kunnon aamiaisen jonkun koulun pihalla aamun valjetessa. Selkää alkoi kolottaa taas ja olin katsellut kelloa jo jonkin aikaa, että saisin ottaa seuraavan tabletin. Olin nimittäin jotenkin ajatellut, että neljä kertaa vuorokaudessa tarkoittaa neljän tunnin välein ja kauhistuin kun tajusin, että se onkin kuuden tunnin välein. Vähän tiukkaa teki.

Matka jatkui la klo 4:30. Kenkä painoi tosi pahasti toisen jalan jalkapohjaan ja pikkuvarpaaseen ja tuon tauon jälkeen liikkeelle lähtö oli aika tuskainen. Rakkolaastaria ei saanut laitettua jalkapohjaan, koska se ei tartu märkään ihoon. Yritin kokeilla kävellä ihan vaan koko jalkapohjalla varomatta rakkoa ja se rutsahti saman tien rikki. Kirpaisi.

photo 055lowP7220207_zps11f8e237.jpg
La klo 4:31 siltavahdit, joitten takana oleva silta oli viimeinen etappi reitillä. En toki uskonut, että reissu vielä tähän päättyisi kun ei kello ollut vielä viittäkään ja matkaa oli tehty vasta viisi ja puoli tuntia.

photo 056lowP7220209_zps8a4e2c33.jpg
La klo 4:33 viimeinen kohde, kanava. Tästä piti jatkaa sitten pelastusopistolle päin, joka oli n. 9 km päässä navigaattorin mukaan - tosin navigaattorin kartoissa ei ollut Saaristokaupungin katuja.

photo 070IMG5161_zps2834ee6b.jpg
Bussipysäkkien kartoista etsittiin apua suunnistukseen. Kirsi oli kyllä erinomainen paikallisopas läpi yön ja hänen avullaan varmasti selvisimmekin niin nopeasti reitistä!

photo 075IMG5169_zps6b0c04aa.jpg
18 kilometrin taipaleen päätteeksi pääsimme auton kyytiin. Uni tuli nopeasti. Meidät ajettiin Kuopion pelastusopiston harjoitusalueelle, jossa meille osoitettiin leiripaikka ja saatiin puolijoukkueteltta pystytettäväksi. Päätimme koota sen saman tien, jotta sitten joskus illalla kun pääsee ehkä nukkumaan, olisi kaikki valmiina. Rakensimme leiriä tunnin verran, täytin uudet vesipullot mukaan reppuun ja sitten tuli lähtö tehtäviin.

Osa 1 (tämä), Osa 2, Osa 3, Jälkimainingit.
Thank You for the photos: Majka B, Anu Haveri, Eija Rytkönen, Margot Luukas, Katri Schadewitz, Satu Syvänperä