On taas se aika kesästä, jolloin pienet sammakot vilistää ympäriinsä iltahämärissä. Yksi pikkuinen oli ilmestynyt kasvihuoneen vesisaaviin, joka oli tyhjillään, eikä päässyt pois sieltä. Oli muuten tosi söpö ja pieni kaveri. Se paha puoli näissä söpöläisissä on, että syksyä kohti lähitiet on läikitetty litteillä auton alle jääneillä sammakonraadoilla. Kun illat kylmenee, konnat kohmettuu eikä enää hypi karkuun entiseen tahtiin. Lisäksi koirat lipoo jähmeitä rupikonnia ja sitten niillä valuu kuola ja puoli naamaa on vaahdossa.

Tänään on ollut vapaapäivä koulusta. Koko päivän on ollut sellainen omituinen fiilis, että olisi pitänyt olla jossakin tekemässä jotakin, mutta en keksinyt mitä ja missä. Sekä manuaalikalenteri että puhelimen kalenteri oli tyhjillään tämän päivän osalta. Nukuin aamulla pitkään enkä tehnyt koko päivänä mitään merkittävää. Ilma oli kaunis ja auringossa oli lämmin, joten vietin tunnin löhöillen pihalla vähissä vaatteissa hyvän kirjan kanssa niin kuin tein joka päivä kesä- ja heinäkuussa kun säät salli. Omaa laatuaikaa. :-)

Selkään sattuu taas tosi paljon. Jumppamotivaatio laski tietenkin vähän kun tavoitteet tuli saavutettua heinäkuun lopussa ja taukoa tuli myös kun testistä palautumiseen meni useampi päivä kun jalkapohjat oli mennyt niin pahasti rikki. Tauko oli todella pahasta, koska jos en tee säännöllisesti päivittäin niin on tosi helppoa jättää tekemättä päivä toisensa jälkeen. 

Nyt olen taas jumpannut uudella innolla joka päivä tai ainakin joka toinen päivä, sekä lenkkeillyt ja pyöräillyt. Ja on ihan epäreilua, että selkään sattuu nyt taas tosi paljon. Se nyt on jo ainakin selvää, että kaikki istuen tapahtuva homma aiheuttaa minulle selkäkipua: kun istun tietokoneella, alkaa sattua selkään; kun harjoittelen tekstauksia koulussa, alkaa sattua selkään. Mutta se on ihan epäreilua, että kun teen vatsalihaksia, niin alkaa sattua mielettömän paljon selkään. 

photo blog5774_zpscabc62d7.jpg photo blog5773_zps641fce9b.jpg photo blog5775_zps84635e48.jpg