Olen pitänyt ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa nyt toista viikkoa. Sellaista, jota toinen henkilö sitten tarkastelee ja kommentoi. Tämä onkin näköjään varsin toimiva tapa kontrolloida ja havainnoida mitä ja miten paljon oikeasti syö ja kuinka paljon ruokavaliossa on kaloreita. 
Minä kun en olekaan koskaan aiemmin laskenut tai seurannut kalorimääriä enkä edes ajatellut, missä on kaloreita mitenkin paljon. Aikamoisina yllätyksinä on tulleet varsinaiset kaloripommit kuten auringonkukansiemenet ja oliiviöljy.

Se, mitä tuossa nettiohjelmassa jään kaipaamaan, on tavallisen arjen hyötyliikunnan loggaaminen ohjelmaan. On eri asia, jos koulupäivänä ja laiskana koti-iltana askelmittari näyttää reilua 4000 askelta tai jos se aktiivisen työharjoittelupäivän ja kävelylenkin jälkeen on aloittanut nollasta kaksi kertaa eli olen ottanut yli 20 000 askelta. 

Tapasin eilen rakkaan ystäväni ja hän kohotti paidanhelmaansa ja sanoi: Kato, mulla on tällainen! Askelmittari. 
Minä kohotin omaa paidanhelmaani: Mun on tällainen. :-D
Heillä on menossa työpaikkojen välinen, kansainvälinen askelmääräkilpailu. Toimistotyöläiselle kertyy askeleita yllättävän vähän, vaikka kulkeekin työpaikan, lastentarhan ja kodin väliä julkisilla. Vaatisi päivittäisen reippaan kävelylenkin vielä lisäksi, että päästäisiin suosituksiin.

Ruokavaliosta vielä. Sellaisen järkevän, hyvän ruokavalion noudattaminen on haastavaa, jos ei itse valmista kaikkia päivän aterioitaan. Koulussahan meillä on aina hulppeat salaatti- ja kasvisvalikoimat tarjolla, mutta lämmin ruoka on jotain mihin ei voi vaikuttaa ja sillä mennään. Perunaa ja pastaa en yleensä lautaselle ota, mutta usein on pakko ottaa kuitenkin jotain sellaista, mitä ei koskaan söisi jos laatisi itse kyseisen aterian. Ja sitten on ne lankeamukset iltapäiväkahvilla. Viime torstaina söin ihanan tuoreen korvapuustin ja perjantaina aamupäivä meni pitkälti kaksinkerroin kauheassa vatsakivussa. Huono, huono valinta ja jäi kyllä mieleen taas vähäksi aikaa.

Sama koskee kursseja ja koulutuksia ja kiireistä aikataulua. Seisovassa pöydässä voi olla pakko syödä kerralla koko päivän satsi, koska seuraavan kerran ruokaa ehtii ajatella myöhään illalla kun pääsee kotiin, jos on käynyt niin huonosti, että ei ole tajunnut ottaa omaa välipalaevästä mukaan aamulla kotoa lähtiessään. 

Työharjoittelussa minulla on oltava mukana omat eväät, koska työpaikalta ei voi poistua syömään jonnekin, koska lähellä ei ole mitään ruokapaikkaa. Se tarkoittaa kokkailua etukäteen, sopivien annosten laatimista pakastimeen tai salaatin tekemistä aamulla, muuten iltapäivällä kotiin tullessa on todella iso nälkä ja se on aina paha juttu ja johtaa huonoihin valintoihin. Ylipäätään ajattelen, että jos ehtii tulla kova nälkä, homma on jo mennyt pieleen. 

Minulla on alkanut nyt uusi kuntoiluohjelma. Uudet liikkeet tuntuu osittain hankalilta mutta en vaadi itseltäni aluksi liikoja: hyvä yritys riittää ja aikaa myöten ne alkaa kyllä sujua. Tai sitten ei, jolloin pitää keksiä jotain muuta. 

Lenkille lähtö on todella vaikeaa, kun iltaisin on niin pimeää ja tuntuu, että aina sataa ja on kauhean kylmä. Toissailtana lähdin pienelle reippaalle hihnalenkille Lunan ja Möllin kanssa vaikka oli jo pilkkopimeää. Kun pääsin kuun valossa syviä vesilätäköitä väistellen meidän kotitien päähän, lähdimme kulkemaan valaistua kevyenliikenteenväylää ja kyllä se siinä sitten meni. Voisi mennä uudestaankin. Lähteminen on vaan niin vaikeaa. Kynnyksen ylitys on aina vaikein vaihe.

Joskus harvoin, kun saa kaverin mukaan lenkille, on se ihan eri juttu. Voi parantaa maailmaa ja vaihtaa kulumisia samalla. Satun kanssa käydään yhdessä koirien kanssa hihnalenkillä erityisesti tälleen pimeään vuodenaikaan ehkä kerran kuussa, joskus useamminkin. 
Olipa kiva kuulla Satun kommentti viimeksi: hän kysyi, olenko huomannut, että minulla on tahti kiristynyt viime aikoina. Hänen pitää kuulemma nykyään oikein erikseen valmistautua lähtemään lenkille Majkan kanssa laittamalla hyvin kevyesti vaatetta päälle, kun minä menen sellaista vauhtia, että pitää tulla melkein puolijuoksua, että pysyy mukana. Olipa kiva kuulla! Ihan paras palaute :-) Itsekin laitan lenkille tosi kevyesti päälle, niin että on tosi kylmä lähtiessä ja sitten pitää kulkea niin reippaasti, että on hiki pinnassa ja lämmin koko ajan. 

Paleleminen on asia, jota inhoan yli kaiken, ja yleisesti ottaen minulla on aina kylmä. Viime kesä oli poikkeus, silloin oli iltapäivisin paljon hetkiä, jolloin minulla oli sopiva olla. Kävin eilen Aleksi 13:n loppuunmyynnissä ostamassa pari Icepeakin ulkoilutakkia ja -housut talvea varten. Onneksi! Oli nimittäin niin kylmä illalla rauniotreeneissä, että vaikka laitoin päälle toisen uusista talvitakeista ja luulin, että tulee tulee kuuma ja jätin välistä pois hupparin, niin se huppari olisi kyllä pitänyt jättää päälle. Mielettömän kylmä tuuli. Mutta muuten oli tosi hyväntuulen treenit. :-)