Ei mennyt ihan putkeen leikkaus ja siitä toipuminen. Tässä kuvakuulumisia parin viikon ajalta. 

The surgery two weeks ago was supposed to be a piece of cake but it wasn't. I suffered pretty painful complications.


photo IMG_3411_zps58531ab5.jpg

Kotona leikkausta seuraavana päivänä. Merlin on varma, että haluan leikkiä sen kanssa. Tai sitten se on varma, että sen leluilla on parantava vaikutus. Välillä se työntää niitä peiton alle kainalooni. Punainen vinkupallo on juuri nyt paras ja Merlin asettaa sen vuoroin käteeni, vuoroin vatsalleni, vuoroin peiton päälle tai pedin reunalle. Ihan vaan jos minä vaikka haluaisin leikkiä sillä?
At home the day after my surgery (mini laparotomy). Merlin is sure I want to play with his red squeaky ball. He keeps offering it to me again and again. Sometimes I wake up having the red squeaky ball in my armpit under the blanket.  

photo IMG_3381640x480_zps685940ef.jpg photo IMG_3382640x480_zpsa78b7c0b.jpg photo IMG_3387640x480_zpsc952bc37.jpg photo IMG_3391640x480_zpsc9260cbb.jpg photo IMG_3390640x480_zps9e021367.jpg photo IMG_3394640x480_zpsdec1496a.jpg photo IMG_3398640x480_zpsf5caecf0.jpg

Valitettavasti minä en jaksa kuin nostaa vähän kättä ja rapsuttaa Merliniä korvan takaa. Koville ottaa. Kun nukahdan, Merlin menee leikkimään punaisella vinkupallolla yksinään, mutta on nukkuessani tuonut minun vatsan päälle vihreän pallon odottamaan valmiiksi heräämistäni, jos vaikka haluaisin leikkiä sillä. Ja kun se huomaa, että olen herännyt, se tuo välittömästi punaisenkin pallonsa minulle.
I'm not up to playing with Merlin, the best I can do is give him a weak hair tousle. I take a nap and meanwhile Merlin goes and plays with the red squeaky all by himself. Just in case I wake up and he's not there by my side, he's delivered a green rubber ball on my tummy so I can play with it if I want to. When he realizes I'm awake again, the red squeaky ball is immediately placed next to the green one. For some reason my dog is certain I need them both to cheer me up and get better.  

photo IMG_3405640x480_zps02ebac1e.jpg photo IMG_3408640x480_zps87f752d1.jpg

Sairaaloiden vuodeosastoilla syödään usein. Sekä lounaalla että päivällisellä on aina tarjolla myös jälkiruokaa. Minä syön aina vain jälkiruoan, jos sitäkään. Jossain vaiheessa hoitajat huomaavat sen ja tarjoilu laajenee. Minulle esitellään jotain superenergiatuotteita. Omenanmakuinen juoma on ihan ok.
I'm quite surprised that they serve dessert with both lunch and dinner every day in the hospital. I only eat the desserts. After a while the nurses notice it and introduce me a variety of different high-energy products. The apple drink is acceptable.  

photo 21102014_zpsab80b669.jpg

Merlin sai hyvin hoitopaikan Sannan ja Maran luota ja suunnilleen samanikäisen aussie-tytön Messin kaverina. Sydämelliset kiitokset!! Sannan kertoman mukaan vaikuttaa siltä, että Merlin oli hoitopaikassa ihan kuin kotonaan heti alusta asti. Oma itsensä. :-)
Merlin got to stay with a friend who has a very nice and pretty Aussie girl about the same age as Merlin during my hospital days. It seems he charmed everyone there as they say he is more than welcome back any time. Thank You for your help!  

photo 10421136_10152792994637884_7935744541130131667_n_zpsebd50045.jpg photo 1476102_10152794863517884_4731728837306716822_n_zps13321e9d.jpg photo FOTCFD1_zps5355337e.jpg

Viimeinen ateria sairaalassa tällä kertaa. On oikein juhlajälkkäri!

photo 22102002_zpsfb35c340.jpg

photo 22102001_zps7a5e1dec.jpg

Sairaalapyjama vaihtuu omiin vaatteisiin, joilla tulin tänne. Sairaalan ulko-ovella alan katsella taksia, kun joku puhuttelee minua: 
- Terve! Oletko menossa kotiin? 
Kun nyökkään, mies jatkaa: - No minä annan sulle kyydin!
Läheisen maatilan isäntähän se siinä. Todella ystävällistä. Matkalla mietin, mistä ihmeestä se tiesi, että olin sairaalassa potilaana. Mistä ihmeestä se arvasi, että minulla ei ole omaa autoa odottamassa parkkipaikalla? Kunnes tajuan, mitä minulla on päällä. Ehkä se antoi vihjeen. 
The clothes in which I came into the hospital are the ones in which I leave. A farmer who lives in the same village as I do sees me at the main entrance of the hospital. He comes over and offers me lift home. I spend several minutes thinking how on earth did he guess that I was in the hospital as a patient and not visiting someone and that I didn't have my own car parked outside. Finally looking at my clothes I get it. 

photo 22102014_zps90c4dc33.jpg

Todella mini viilto. Miten jokainen liike voikin tehdä niin kipeää? Ihan kuin olisi tuikkastu puukolla todella syvälle sisään tuosta. Hematooma suorassa vatsalihaksessa.
Mini laparotomy. Such a small cut and such incredible pain inside there. Hematoma inside an abdominal muscle.

photo IMG_3419_zps75c662cf.jpg

Ulkoiluyrityksiä, jänniä tapaamisia, kahvittelua ja uuden kirjan aloitus.
Fresh air, coffee and a new book. 

photo 241020141_zps1376821c.jpg photo 25102014_zps4c0d2713.jpg

Turvonnut ja kipeä haava repeää auki ja valuttaa nesteet pihalle Citymarketissa ollessani ruokaostoksilla. Kova paineen tunne helpottaa vihdoin. Pari keikkaa paikalliseen terveyskeskukseen: kivunlievitystä, veriarvojen seurantaa ja haavan putsailua. Kylki alkaa näyttää jo taas enemmän ihmisen kyljeltä täysin epämuodostuneen kivikovan pahkuran sijaan.
The operation cut bursts open when I do some grocery shopping. Lots of fluids flood out and the pain gets easier. After a couple of visits to the local health center my side is starting to look more like it should again in stead of a deformed hunch.

photo IMG_3433_zps5ead0723.jpgphoto IMG_3428_zps689b9ed2.jpg

Kipulääkkeitä menee kotona viisi kertaa päivässä ja lisäksi terveysasemalla voi käydä piikillä tarvittaessa. Yhden lääkkeen pakkaussetelissä sanotaan, että se pitää aina niellä kokonaisena, sitä ei tule murskata tai puolittaa, muutoin vaikuttavaa ainetta voi liueta tabletista jopa tappava määrä. Sitä ei myöskään saa nauttia samaan aikaan greipin tai greippimehun kanssa. Eikä sitä saa liuottaa veteen ja pistää suoneen. Pakkaussetelistä olikin siis todella helppoa päätellä, mitkä on ne tavat miten tätä ainetta käytetään väärin ns. viihdekäyttöön. 
Lots of pain killers, five times a day at home and additional shots at the local health center when needed. 

photo IMG_3438_zps2cd14508.jpg photo 27102014_zpsd5306801.jpg

Pikkukoira Pöpönen nukkuu jalkopäässä ja nauttii kun joku löhöilee sen kanssa päivät pitkät. Tänään näyttää jo hyvältä.
The Mop is in her element lying all day in the comfortable and soft bed with me. Looking good today.

photo IMG_3436_zpsf5551f09.jpg

**

Facebook-päivitykseni 20.10.2014 (moni on tämän jo Fb:stä lukenut, mutta laitetaan nyt tännekin esille):

Pieni kevennys ettei ole koko ajan niin ikäviä päivityksiä. Eilen (tai toissapäivänä, päivät on jo ihan sekaisin) jossain päivystysosastolla maatessani käytävän toisella puolella makasi pedissä reilu 70-vuotias mies. Miehen vaimo ja aikuiset lapset tulivat häntä katsomaan.

Vaimo oli TODELLA kova (ja nopea) puhumaan: sanoja vain tuli ja tuli ilman mitään taukoa tai hengenvetoa edes. Samalla rouva touhotti kauheasti montaa eri asiaa.
Mies ei voinut nousta ylös ja tuli pissahätä. Hänellä oli sellainen astia, "sorsa", jalkojen välissä että siihen voi lorotella. Pedin pääpuoli oli ylhäällä ja asento jotenkin hankala toimenpidettä varten, joten touhottava rouva alkoi sitä säätämään.

- Ohoh, mitenkäs tämä nyt näin meni! rouva ihmetteli kun peti päätyi kuperaksi niin, että keskikohta oli ylempänä kuin pääpää ja jalkopää. 
- Tee nyt jotain, korjaa se! mies kehotti vaimoaan.
- No jospa minä tuosta - vaimo ehti sanoa ja vetäisi jostain vivusta niin, että sänky holahti hetkessä lähes pystysuoraan niin, että mies roikkui siinä pää alaspäin ja varpaat ylöspäin ja piti toisella kädellä epätoivoisesti kiinni sängyn laidasta ettei tipahtaisi pää edellä lattialle, ja toisella kädellä yritti pitää sorsaa haaroissaan niin, ettei siitä läikkyisi pissat päälle.

- Ai kamala, ai-ai-ai, voi-voi, miten se nyt noin! vouhkasi rouva ja hyöri siinä pystyssä sojottavan pedin ympärillä. 
- Lapset, juoskaa hakemaan apua! mies huusi.
- Jospa minä tuosta vielä yritän säätää, rouva touhotti ja ojensi kättään kohti taas jotain vipua.
- Et koske enää mihinkään! mies karjui ja hekotti samaan aikaan.

Paikalle tuli hoitaja jolla oli suuria vaikeuksia pysytellä vakavana.
- Jaaha, täällä antaa rouva miehelleen asentohoitoa. Tehän olette siinä kuin katapultti, lentoon lähdössä!

Ja siis. Minä en voi nauraa. Nauraminen sattuu ihan hillittömästi. Mikä kamala tilanne. Tuota oli ihan hirveää seurata vierestä kun kaikki muut tirskahteli ja hirnui omissa pedeissään ja minä en_voi_nauraa.

Kun miehen perhe oli lähtenyt, hoitaja tuli sanomaan miehelle, että onpa teillä touhukas rouva ja että hän ei tiennyt, uskaltaako nauraa.
Mies itse hekotteli vaan kovasti ja totesi sydämellisesti rouvastaan: - Olen seurannut tätä teatteria jo 52 vuotta ja yhä on jännittävää, ei ole mitään syytä lähteä kesken pois!