Yritin kotona olemista pari tuntia ja tulin sitten Porvoon sairaalaan. Nopea service: saman tien petiin omaan huoneeseen, verikokeet, neste- ja kiputippaan. Olin vaan niin kuiva, ettei tippaa meinannut millään saada laitettua. Mutta on siihenkin keinonsa ja joku siinä lopulta onnistuu.

Lääkärillä oli sellainen avaruuspuku kun se tuli tutkimaan ja ilmoitti: Te olette eristyksissä.

Todellako?? En yhtään arvannutkaan. Täällä siis nyt lepuutat ja kokoan voimia. Itse tauti, oli mikä oli, lienee jo ohi, mutta nestehukka oli paha ja päänsärky ei vaan meinaa hellittää.

Ystäväni Satu kysyi tarvitsenko jotain ja kun heitin, että netti, lukemista ja jotain pientä suklaata ja seuraa olisi kiva saada, mutta ettei tänne eristyksiin kai pääse, niin silti hän tuli rohkeasti nyt illalla käymään. Satu sai suojavarusteet ja minä sain kaiken pyytämäni. Eri suklaapatukoita, kirjoja ja iPadin lainaan. Viimeisin on jo tosi paljon koska minä aina rikon ja kadotan kaiken! Kiitos!

Ruokakuvat muuttui kertaheitolla arkisiksi...