Kauas on pitkä matka ja sieltä kotiin se vasta pitkä matka onkin. Kuuden päivän reissu kahdessa kohteessa, 1070 km. 
 
Ajettiin ensin Satun kanssa Joensuuhun, jossa käytiin parit näyttelyt koirien kanssa ja asuttiin Satun vanhemmilla. Minulla oli mukana Merlin, Kuusamosta tuli Riikka ja Merlinin sisko Saaga ja Satulla oli mukana bordercolliet Metku ja hoitokoira Pätmän.

Oli mielenkiintoista havaita, että vanhempien silmissä lapset eivät ilmeisesti koskaan kasva aikuisiksi. Satun lapsuudenkoti oli kuin ihana mummola. Ekana päivänä saimme ison karkkipussin mukaan näyttelyyn ja toisena päivänä kukin kaksi omenaa evääksi. Aina kun tulimme takaisin menoistamme, oli pöytä katettu. Tulkaahan syömään, Tulkaahan kahville.
Joka päivä pöydässä oli itsetehtyjä vastapaistettuja karjalanpiirakoita, parhaita mitä olen koskaan maistanut, ja ihan superhyvää herkkua, mustikkakukkoa. Kyllä kelpasi viettää viikonloppu Satun äitin lihapatojen äärellä. :-P

Sunnuntai-iltana istuin olohuoneessa ja naputtelin kannettavaa tietokonettani, kun Satun äiti katseli sitä hetken ja sanoi napakasti: Sinä korjaatkin huomenna tuon meidän television.
Niin helposti sitä ihminen saa jonkun ohjelmoijan leiman otsaansa! Kauheat paineet. Ajattelin, että asia olisi ehkä unohtunut yön aikana, mutta ei, maanantai-aamuna aamupalan jälkeen tuli tomera ilmoitus: Nyt sinä korjaat sen meidän television. 
Homma hoitui kuin hoituikin, jolloin vierestä katsellut Satun isä totesi Tuo meidän toinenkin televisio pitäisi korjata ja ihme kyllä vaikuttaa siltä, että sain senkin kuntoon. Pitäiskö vaihtaa alaa? 

Poikakoira Merlin on kova kääntämään kylkeä öisin joten laitoin sen suosiolla nukkumaan autoon ekaksi yöksi Joensuussa. Uskon sen nukkuneen todella hyvin minuun verrattuna, sillä Pätmän kävi lipomassa yöllä ainakin kymmenen kertaa naamaani, työnsi kielen korvaan, lutsutti mitä vain ruumiinosaa joka pilkisti peiton alta. Ja kun sitä yritti kieltää, se sai hillittömän ilohepulin siitä, että olin hereillä.

Luonnollisesti Pätmän laitettiin seuraavaksi yöksi ulkoruokintaan. Merlin sai vuorostaan tulla sisälle, mutta koska sillä on todella epäkohtelias ja nolo tapa penkoa paikkoja toisten kodeissa täysin estoitta ja kanniskella kaikenlaisia jänniä löytämiään tavaroita ympäriinsä, laitoin sen yöksi hihnaan ja hihnan sänkyni jalkaan kiinni.

Melkein nukahdettuani sain jo nousta selvittämään hihnaa, joka oli kiedottu hienon olohuoneen pöydän jalan ympärille. Naru lyhyemmäksi ja uusi yritys nukkua. Heräsin muutaman kerran Merlinin kääntyilyyn, mikä oli ikävää, mutta toisaalta Satun bordercollie Metku käy myös yleensä lutsuttamassa minua öisin ja se inhoaa Merliniä joten se pysyi nyt poissa. Aamulla (liian) varhain sain sitten oikein kunnon herätyksen, kun Saaga lähti ulos ja Merlin sinkaisi perään. Hihnassa, joka oli kiinni sänkyni jalassa. Kuvitelkaa mielessänne heteka syöksymässä olohuoneen halki. Huomenta!

Kolmantena yönä Merlin oli palautettu ulkoruokintaan ja lutsuttavat bordercolliet laitettiin eri huoneeseen yöksi. Jossain vaiheessa aamuyöstä Pätmän kuitenkin livahti ovenraosta ja arvatkaapa minne se heti tuli? Kaikista ihmisistä talossa lutsuttamaan minua ja riemuissaan hyppimään päälle. 

Seuraavana päivänä oli siirtyminen Kuopioon pelastusopistolle ja laitoin etukäteen porukan pomolle kyselyn, onko mahdollista saada oma huone, jossa ei olisi muita. Jos vaikka saisi nukkua yhden yön kunnolla niin jaksaisi kurssipäivät opistolla paremmin. Melkein kaikille oli kuulemma saatu omat huoneet ja perille päästyämme selvisi, että minulla kävi tässä asiassa tuuri. 

Kaikilla ei kuitenkaan käynyt yhtä hyvä tuuri. Joskus kaverin ei tarvitse edes pyytää jeesiä, kun tietää ilman sanojakin mitä tarvitsee tehdä, eikä siinä sitten omalla mukavuudenhalulla olekaan enää niin merkitystä. Niinpä meillä oli Merlinin kanssa taas yökaverina lutsuttava bordercollie Metku, se joka inhoaa Merliniä. Yllättävän hyvin kuitenkin mahduimme samaan huoneeseen eikä mitään konflikteja ollut. Mutta silti, ihan ilman mitään merkittävää syytä, minä en saanut unta sinä yönä. 

Viidentenä yönä olin rättiväsynyt, uni tuli nopeasti ja heräsin vain kaksi kertaa siihen, että Metku tuli lipsuttelemaan naamaani ja kerran siihen, kun se yritti tulla viereen nukkumaan. Aamulla Merlin ja Metku nukkuivat vierekkäin lattialla sänkyni edessä.
Ihme tyyppejä nuo öisin ihmisiä (tosin ilmeisesti pääasiassa vain minua) lutsuttavat bordercolliet.

Loppujen lopuksi, oma kylkeä ahkerasti kääntävä Merlin kullan kallis. 

 

photo blog5689_zps4c170662.jpg
Kuusi kappaletta yhdellä tarjoilulla on juuri sopiva määrä. 

photo blog5555_zps42b9a706.jpg
Mustikkakukko oli uusi tuttavuus, josta piti oikein pyytää resepti.

photo blog5590_zps01a59690.jpg
Sunnuntaina saatiin uroksissa kaksoisvoitto, kun rodun paras oli komea Pomppu ja toiseksi paras uros oli Merlin. Merlinille tuli molemmilta päiviltä sertit ja siirtyvät CACIBit.

photo blog1937_zpsc0f0c394.jpg
Kasvattajaryhmä lauantaina.

photo blog5634_zpsb43e2a78.jpg
Kasvattajaryhmä sunnuntaina.

photo blog5653_zpsdbf6e48a.jpg
Sunnuntain jatkokilpailuissa taivas aukesi ja esitimme hetkessä ns. kuravedessä uitettuja koiria. Näyttelyistä tulee lisää kuvia ja tuloksia omaan postaukseen.

photo blog5741_zpsf5831152.jpg

photo blog5749_zps7ef8d86b.jpg

http://youtu.be/BudBQ4DfRHI
Merlin harjoittelee kiipeilyä Joensuun raunioradalla.

photo blog5752_zps7b5818bc.jpg

photo blog5756_zps56af42fa.jpg
Kuopion pelastusopistolla. Kurssista tulee oma postaus.

photo blog5759_zps852d2b03.jpg
Auto on lastattu lutsuttavilla bordercollieilla, PONilla joka vaihtaa asentoa sata kertaa yössä, mansikantaimilla, ylikasvaneilla avomaankurkuilla ja kahden naisen ja kolmen koiran varusteilla kuuden päivän reissuun moniin eri tarkoituksiin. Tässä vissiin jo osa purettuna kun on niin väljän näköistä.