photo blog4727_zps0c927b4e.jpg

Saagan ja Riikan vieraillessa meillä heinäkuun alussa kävimme treenaamassa Korson ja Espoon raunioradoilla ja pimpolassa. Raunioilla Mölli teki tutun kaavan mukaan ensin yhden ja tauon jälkeen pari maalimiestä. Välillä sen tuntuu olevan vaikea lähteä kiipeämään kasoille, mutta sitten kun se menee niin liikkumisessa ei ole ongelmia. Korsosta sain parit videonpätkät sisaruksista.

Maanantaina tällä viikolla Mölli pääsi ihka ekoihin kunnollisiin hakutreeneihinsä. Keväällä hälytysryhmän leirillä ollaan kerran treenattu metsässä ja pentuna tehtiin murtuneitten jalkojen salliessa pieni aloitusharjoituksia, mutta muuten hakuhommat on siis Möllin kanssa vielä ihan hakusessa.

Laitoin ensin tuulen yläpuolelle yhden ukon ja kävelin metsätiellä sivutuulessa koiran kanssa, kunnes se sai hajun ja sai juosta maalimiehelle. Itse asiassa se ei saanut kyllä heti suoraa hajuvanaa vaan joko tuuli kääntyi tai sitten siinä kohtaa oli voimakas tuore jälki tms joka veti koiraa, koska se juoksi suoraan eteenpäin melko pitkälle kunne yhtäkkiä kääntyi selvästi kunnon hajuvanaan.

Sitten laitoin maalimiehen tuulen alapuolelle ja lähdin kiertämään sivutuuleen kunnes koira sai hajun ja sai mennä maalimiehelle. Kolmas ukko oli taas tuulen yläpuolella ja kävelimme aika pitkälle sivutuulessa kunnes tuli hyvä hajuvana nenään. Onneksi luotin, että saadaan kunnon reaktio ja maltoin odottaa siihen asti. Mölli sai edetä aika pitkälle hajun perässä.

Metsässä Mölli leikki maalimiesten kanssa kahdella pallolla piilolla ja minä menin sinne myös. Tätä voisi toki kehittää sitten niin, että maalimies tulee Mölliä leikittäen keskilinjalle. Leikki maalimiehen kanssa sujui paremmin metsässä kuin raunioilla, jossa maalimies joutuu nopeasti löydön jälkeen siirtymään sopivalle alustalle leikkimään. Metsässä maalimies parhaimmillaan istui vain paikoillaan mättähällä ja Mölli tiputti pallon suoraan tämän syliin. Kaikista parasta Möllistä oli, kun pallo katosi mustikkamättääseen ja se joutui etsimään sitä. Ei heilu Möllin häntä varmaan koskaan niin kuin silloin, kun se etsii esinettä maastosta.

Möllin koulutus ketteryystelineitten suorittamiseen meni jotenkin solmuun viime syksynä ja alkukeväästä solmu oli yhä avaamatta. Mölli ei oikein kestä pakkoa ja kun olin tottunut viemään kahta edellistä koiraa määrätietoisesti ja varmasti niin olen vienyt Mölliä liian vaativasti ketteryystelineille ja se väistää niitä heti kun tuntee pakkoa. Jätin aiheen lepäämään ja odottamaan parempaa toteutusta toistaiseksi.

Lopulta sain idean ja energiaa aloittaa koko ketteryystelineitten koulutuksen uudestaan ihan alusta Möllin kanssa. Möllin suurta herkkua on raaka jauheliha, joten olen nyt kevään ja kesän aikana käynyt ehkä neljä kertaa eri kentillä ketteryystelineillä jauhelihapaketin kanssa. Käteen hanska ja kunnon köntsä jauhelihaa ja siihen nälkäinen koira lussuttamaan sitä ja sitten mennään telineille. Liikkuva tynnyrisilta, keinu ja tikapuut vaakatasossa menee nyt tällä tekniikalla. 

Aluksi riitti, että koira nousi telineelle jauhelihaa koko ajan lussuttaen ja nostin sen saman tien alas. Parin toiston jälkeen mentiin jo silta ja keinu päästä päähän ja heti alusta asti mukana on ollut koeohjeen mukaiset pysähdykset ja alku- ja loppuperusasennot. Tavoitteena on, että ei sattuisi yhtään kertaa niin, että koira itse hyppää telineeltä alas kesken kaiken. 

Tikkaille Mölli kiipeää reippaasti lihaa kädestä lutsuttaen ja sehän hei tietää, että sillä on takajalat! Uskomatonta kyllä. Aluksi riitti, että etutassut kiipesi toiselle puolalle, nyt viimeksi eli tänään mentiin jo miltei puoliväliin asti ennen kuin nostin alas. Hitaasti hyvä tulee. :-) Tänään meni 400 g jauhelihaa ja reilu viisi minuuttia kettistelineillä. Positiivinen mielleyhtymä on syntynyt, Mölli alkaa jo ennakoida telineelle menoa.

 

Saaga Korson raunioradalla.

 

Merlin Korson raunioradalla. Hajun paikallistaminen kestää melko kauan ja kun ensimmäinen hyppy ylös ei onnistu, niin pitää selvästi tehdä jotain muuta välissä ennen seuraavaa yritystä. Haluan kuitenkin, että koira ratkaisee homman itse ja löytää itse tien perille, jos sellainen on löydettävissä. Tällä videolla näkyy Möllin ja maalimiehen hyvä leikki lopussa. Homma alkaa toimia. Tämä maalimies on leikkinyt Möllin kanssa vain kerran aiemmin ja silloin molemmat oli jotenkin tönkköjäykkänä ja homma kovin jähmeää. :-D Nyt sujui! 

Möllin kanssa on sattunut työtapaturmana sellainen, että löydön jälkeen sille on heitetty pallo kasan viereen alas, jolloin se on alkanut tehdä sitä, että käy maalimiehellä ja sitten peruuttaa sopivan matkan päähän odottamaan, että pallo heitetään sille. Nyt ohjeena on asettaa löydön jälkeen pallo maahan maalimiehen viereen tai sopivaan kohtaan raunioilla maalimiehen lähellä, josta Mölli saa sen ottaa. Mölli kun ei joskus ota kädestä mielellään yhtään mitään, sillä on siinä joku juttu. Videolta tosin näkyy, että kun aikansa odottaa, niin kyllä se ottaa ihan reippaasti. ;-)

Loppuun vielä sisaruskatraan (Mölli, Saaga, Miina) seurustelua pihallamme heinäkuun alussa:


 

Merlin has been practicing rubble search about once or twice per week or two weeks in the spring and summer. We are still doing very basic things: teaching him to use his nose and to have fun playing with the victims. He is progressing very slowly as seems to be his nature.

I have also restarted training dexterity with him. I had problems there having been too demanding in too early stage with him when it comes to dexterity. I decided to start all over again after a long break. The new approach includes about 400 g of mince meat per training session to create a positive association with dextery obstacles. So far so good, it seems to work! :-D

​Kuvia Saagan treeneistä:

photo blog4733_zps3bebbcc3.jpg photo blog4737_zps4a211c91.jpg photo blog4740_zps1bcc0880.jpg photo blog4750_zps6d4a91c4.jpg photo blog4787_zps86289cb4.jpg photo blog4789_zpse04dc149.jpg photo blog4791_zps85ca12c7.jpg photo blog4792_zps931bab5a.jpg photo blog4793_zps1b2ac995.jpg