Runoilijan arkku on hyvän ystävän Tompan käsin tekemä uniikkikappale. Tapetoitu sisäpuolelta.
Runoilija saateltiin perheensä ja lähimpien ystävien kesken lepoon Malmin hautausmaalla. Päivä oli aurinkoinen ja kirpeän kuulas. Viimeinen yhteinen matka oli liki puolitoista kilometriä pitkä ja siinä ehti Runoilijaa ajatella niin yksinään omassa mielessään kuin jakaa muiston hänestä ääneenkin muitten kulkijoitten kanssa. Saatto oli vaikuttava ja liikuttava.
Saattokulkueen puolivälissä Runoilijan kustantaja piti puheen ja kuultiin myös ystävien puheita ja lauluesityskin.
Haudan äärellä laulettiin Kalliolle kukkulalle, lausuttiin lisää muistosanoja ja jätettiin viimeiset hyvästit.
Lopuksi kuultiin Runoilijan omasta toiveesta Samun ja kitaran esittämänä Moottoritie on kuuma, jonka kertosäkeeseen kaikki yhtyivät.
Tie takaisin oli yhtä pitkä kuin menomatkakin, mutta jo kevyempi kulkea. Silti tyhjempi ja autiompi, kaikki kulkivat jollain tavalla enemmän yksin takaisin, kun jotain puuttuu.
Tilaisuus oli lämmin, vapaa, ja teki kunniaa vainajalle. Muistotilaisuudessa Runoilijan kotona valui yhä paljon kyyneliä mutta naurukin raikui välillä kun hyviä hetkiä Runoilijan kanssa jaettiin toisille.
Kiitos, että saimme olla mukana saattamassa Teemua. Voimia omaisille.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.