Olin lauantai-iltana todella väsynyt. Menin nukkumaan suht ajoissa, ennen puoltayötä, ja nukuin todella pitkään sunnuntai-aamuna ja hyvin. Olipa ihanaa saada univelat kuitattua! En tehnyt oikein mitään aamupäivällä, kunhan olin vain, kunnes puolenpäivän jälkeen lähdin käymään pyörällä kaupassa.

 

Pyöräily meni ihan hyvin, paitsi kun olin lähtenyt tulemaan takaisinpäin ja siinä oli tosi pitkä ja jyrkkä ylämäki – olin jo valmistautunut siihen, että joudun nousemaan satulasta ja taluttamaan pyörän ylös mäen päälle, mutta sain kuin sainkin poljettua koko mäen ylös vaikka teki tosi tiukkaa. Ja juuri kun puuskutin viimeisiä metrejä ylöspäin, minut ohitti  takaapäin vanha mies hyvää vauhtia kevyesti polkien ja vielä morjensti ohi mennessään! Vitsit mikä luuseriolo tuli :-D mutta toisaalta hänellä olikin hieno vaihdefillari ja muutenkin melko lihaksikas pro-meno.

 

Kotona vedin purkillisen proteiinirahkaa ja jatkoin sitten lihaskuntojumppaohjelman läpi. Jalat oli aika väsyneet sen jälkeen. Onneksi venytykset on suunniteltu niin, että ne voi tehdä sohvalla maaten. :-) 
Illalla käytiin Möllin kanssa raunioilla lyhyissä treeneissä ja kotiin tultuani täytin vielä pari isoa ja pientä pulloa lisää vedellä ja survoin ne selkäreppuun ja repun selkään ja lähdin kiertämään kylää Möllin kanssa.

 

Vesilastin epämukavuus ja paino eivät vielä ole lähelläkään ensi viikonlopun FRF-testin tasoa, mutta kyllä tälläkin lastilla nopeasti kulkiessa jo alkaa puuskuttaa ja rasittaa sen verran, ettei esim. tee mieli laittaa juoksuksi. Mitähän ne kyläläiset muuten tuumaisivat, jos tietäisivät, että minä se kannan illasta toiseen selkä vääränä mukanani vesipulloja?

 

Ajattelin vetää vielä maanantain ja tiistain kunnon rasituksella, keskiviikko olisi lepo- ja latauspäivä, torstai latauspäivä kevyellä liikunnalla ja sitten perjantaina alkaa testi klo 12 ja sitähän minä en yhtään tiedä, mitä siellä on vastassa ja koska. Sunnuntai-iltaan pitäisi joka tapauksessa jaksaa yhtä soittoa. Toivottavasti selkä kestää.

 

Viime viikkojen pahin pelko on ollut kipeäksi tuleminen. Heti jos kurkussa on vähänkin outo olo, kuulostelen, ei kai se oikeasti ole kipeä ja eihän vaan ole mitään muita oireita ja hoen nyt EI VOI tulla kipeäksi. Toistaiseksi on toiminut. ;-)

Kun osallistuin FRF-tasotestiin ihan ekaa kertaa, olin erityisen pahassa flunssassa ja jouduin miettimään todella vakavasti, voinko osallistua. Kävin lääkärissä ihan viime tingassa ja siellä tehtiin koko paketti eli verikokeet, keuhkoröntgen ja sydänfilmi, koska lääkäri epäili, että aion osallistua joka tapauksessa vaikkei hän sitä suosittelekaan. Kompromissina sain lopulta paperin kouraan: voi osallistua muuten, mutta kaikkea rankkaa fyysistä tekemistä on vältettävä.

Niinpä kun muut lähti rinkat selässä yömarssille, minulle osoitettiin pakettiauton takapenkki, josta ei saanut poistua kuin puskapissalle. Ei ollut helppo yö minullakaan. En saanut mitenkään suoristettua itseäni ahtaaseen tilaan ja oli kylmä yö. Virallinen valvoja / kuski kääriytyi etupenkillä lämpimään makuupussiinsa ja kuorsasi hyvin äänekkäästi. Minä valvoin, torkahtelin ja palelin monta tuntia enkä saanut millään hyvää asentoa. On jotenkin jäänyt mieleen. :-)

 

photo IMG5059_zps59260734.jpg
Aurinkoinen aamuhetki.