...uiskenteli veessä, plip, plop, plop!
Eiku ...hypähteli mun eessä, hip, hop, hop!

Taas löytyi piskuinen rupikonna olohuoneen lattialta eilen illalla. Siinä se jökötti ja mulkoili. Koska pikkukoira Pöpönen olisi lotkaissut sen kitusiinsa kertaimaisulla, laitoin ensi töikseni Pöpösen keittiöön portin taakse. Palatessani olohuoneeseen, sammakkoa ei näkynyt enää missään.

- Mölliii, missä konna on? Näytä konna, näytä missä on.

photo blog7604_zpseqbsfakn.jpg

Mölli nuuskutteli kenkiä terassin oven nurkassa, löysi konnan, joka hypähti karkuun ja kuin hidastettuna koko iso Mölli hypähti perässä. Nostin Möllin pois edestä, ja siinä se piskuinen konnanpoikanen kökötti kenkien seassa. Tosi pieni ja söpö!

photo blog7603_zpsbftbgo0k.jpg

Ja sitten se loikkasi saman tien jonnekin enkä enää löytänyt koko konnaa millään uudestaan.

- Mölliii, näytä uudelleen missä konna on, näytä missä on!

Mölli nuuskutteli taas ja nyt olin tarkkana vieressä ja niin se konna löytyi. Oli mennyt minun kävelykenkään piiloon Möllin isoa ja karvaista kuonoa ja kyhjötti siinä ihan liikkumatta. 

photo blog7606_zpscjp8e5iu.jpg photo blog7607_zpspxujirna.jpg

Hip! Hop! Hop! Rupikonnan poikanen hypähteli porras kerrallaan alas kuistilta luonnon helmaan.

photo blog7608_zpszh0ujewi.jpg photo blog7600_zpse4nmmi72.jpg
Hyvä koira Mölli!

Möllillä on erityisen siisti ja pusuteltava olemus nyt, kun sen turpavärkki on siistitty ja kammattu. Se tuli lipomaan minua eilen aamulla kun heräilin ja satuin haistamaan sen partaa, joka... haiskahti.

Aamuruokailun jälkeen kaivoin esille harjausvälineet, minkä seurauksena Pöpönen piiloutui välittömästi lähimmän pöydän alle. Selvittelin Möllin leuanalusta kärsivällisesti ja vähän kerrassaan ja ihmettelin ääneen, miksi sen tarvitsee koota sinne näytteet viikottaisesta ruokalistastaan sen sijaan, että söisi vaan kaiken.

Sokea ja puolikuuro Miklos kuuli sanan "ruoka" ja porhalsi hirmuista vauhtia keittiöön, ja - sokea kun on - täysillä minua päin niin, että sen nenä tökkäsi minua suoraan silmään. Auts! Mitäs olin siinä oviaukossa kaksinkerroin.

Tässä vaiheessa Mölli - maailman kömpelöin koira - katsoi parhaaksi heittää selälleen ja tekeytyä kuolleeksi tai jotain, mikä oli tosi huono hyvä idea, koska heittäytyessään lötkönä nurin se kaatoi mukanaan raskaan tuolin, joka oli täynnä tavaraa, ja tuoli ja tavarat kaikki kaatui pöydän alle sinne missä Pöpönen piileskeli ja ampaisi reppana pelästyneenä taas karkuun.

Kauhea show, tavarat ja tuoli hujan hajan lattialla, pelästynyt pikkukoira ja kipeä silmä - kaikki yhden Haisuparran takia.

Kun Mölli nyt oli siistitty, ajattelin käydä sen kanssa tänään lenkillä ja mennä sitten syömään Cafe Introon, Mölli mukana. Intro on kiva paikka kun sinne voi ottaa huomaamattomat ja hyvin käyttäytyvät koirat mukaan sisällekin. Käytiin ensin kävelyllä ja aurinko sattui paistamaan tosi kuumasti - meillä oli kummallakin kova hiki.

Oltiin Nikkilässä joen varressa ja kysyin Mölliltä, haluaisiko se käydä vähän kastamassa varpaitaan jokeen, se viilentäisi varmaan kivasti. Mölli meni kuuliaisesti ehdotukseni mukaisesti joenrantaan ja HUMPS! tipahti koko koira saman tien kaulaa myöten veteen. Tuli ylös, ravisteli ja jatkettiin matkaa. Hyvin viilensi, mutta se siitä siististä ulkonäöstä! 

Kahvilassa Möllille sai kupillisen vettä ja otti kaikessa rauhassa nokoset pöytäni vieressä sillä aikaa kun minä söin ja luin kirjaa. Se myös odotti siinä yksinään kiltisti, ihan kytkemättä, kun asioin kassalla. Kun aina on myös ihmisiä, jotka ei pidä koirista tai jopa pelkää niitä, niin mielestäni tällaisissa paikoissa mihin koiria voi tuoda, pitää olla erityisen tarkka siitä, että koirat käyttäytyy hyvin - niin ne on tervetulleita jatkossakin. Kahvila tai ravintola, jonne saa viedä koiria sisälle ei ole sama asia kuin koirakahvila, jossa ollaan koirien ehdoilla ja muut asiakkaat joutuu joustamaan kuunnellen vinkunaa, räksytystä tai riehuvia tai levottomia koiria.

Tässä paikassa on välillä pari kolme koiraa samaan aikaan ja vaikka tilat ei ole suuret, niin kaikkia koiria ei välttämättä edes huomaa. :-) Niin kuin Baltiassa ja keski-Euroopassa jossa reissatessa koirat on usein tervetulleita mukaan joka paikkaan, eikä missään rähistä eikä metelöidä tai riehuta. Tämä oli Möllin eka kerta mukana lounastamassa Introssa, aiemmin olen käynyt siellä vain Pöpösen kanssa. Se oli vähän puuhakkaampi kerta sillä Pöpönen äkkäsi lasten lelukorin ja olisi halunnut kokeilla kaikkia leluja ja melkein pihisti pienen pehmo-Nasun mukaansa lähtiessämme. ;-) 


photo blog7602_zpsvhpiju9p.jpg
Siisti ja hyväntuoksuinen (näytteetön) partainen kaveri.

Frogs. They just keep appearing inside the house, usually on the living room floor. Last night a very tiny one was sitting there staring at me suspciously. I find them rather cute! 

This one was a very lively one and kept bouncing here and there to get away from me. It hid among the shoes (and they are many of course, a woman simply needs lots of them as you know) and I couldn't find it. I had to ask Merlin twice to find the frog for me before I managed take it outside - hiding in my shoe.