Lähdin eräänä marraskuun torstaina ajamaan Helsinkiin päin ja nappasin postilaatikosta ohimennen postin. Laskujen seasta pilkisti kuori, jossa oli kohokuvioinen leijonavaakuna ja teksti ”Tasavallan presidentiltä”. Kuoren sisällä oli kutsu itsenäisyyspäivän juhliin presidentinlinnaan. Ensireaktio oli hirveä järkytys mutta kymmenisen minuutin kuluttua tilalle alkoi vaihtua kauhea stressi: nyt tarvitaan puku, kengät, kampaus, koru, kynnet, käsilaukku ja mitä vielä? Päivä Helsingissä sai yllättäen täysin uuden sisällön!

Naputtelin pikaisesti viestit muille joukkueen jäsenille kysyen, olihan kutsu tullut heillekin. Kukaan ei ollut vielä nähnyt päivän postia, mutta iltaa myöten ja seuraavina päivinä selvisi, että kutsu oli tullut vain minulle. Tästä tuli minulle paha mieli ja pettymys, koska kyseessä oli niin täysin joukkuesuoritus kuin olla voi; yksin ei olisi kukaan pystynyt samaan ja juuri tällä kombinaatiolla saatiin juuri tämä lopputulos.

After competing as a team leader in World Championships for SAR dog teams and winning the world championship in two consecutive competitions with my teams, first in Area Search (Bergamo, Italy, 2010) and then in Rubble Search (Zatec, Czech Republic, 2012), I was honored by an invitation to the Indepence Day Ball in the Presidential Palace Dec 6th 2012. This was the first time K9 sports was acknowledged like this in my country.

Independence Day Ball is the annual socialite event in Finland. In addition to political leaders the President sends invitations to the most succesful athletes of the year (like Olympic and world champions) and to some artists he appreciates or who have a jubileum anniversary etc. It is broadcasted live on several TV channels with reporters and commentators specialized in fashion and celebrities - especially ladies' gowns and hairdos receive special interest.

Rather than making the Indepedence Day a wild party night out, Finns oddly prefer to stay at home and sit on the sofa most of the evening watching TV to see who is there and what everyone is wearing this year. Finland's population is about 5.4 million people out of which about 2.45 million watched the President's Independence Day Ball live on TV on Dec 6th 2012! 

When I found the invitation in my postbox exactly 4 weaks before the grand event it was a huge shock. When it appeared I was the only one in my 2012-team to receive the invitation, I felt very stressed and sorry. We wan the World Championship as a team. My team was the best and without each dog and each person in the team the result would not have been the same. The victory and the glory following it belonged to everybody in the team, not just me. It felt wrong. 

And for a moment I felt alone in front of all the preparations needed to take part in the Independence Day Ball: dress, hairdo, necklace, shoes, nails, make-up, handbag; and what on earth does the etiquette say about everything? Pretty soon it turned out I was not alone: there were people who had dreamed for years of making a dress or a handbag or whatever to the President's Independence Day Ball. Almost everybody had an opinion or a suggestion what I should wear and what color would look good on me (My own opinion: Black. That is the only color I accept.)

Vuoden 2010 MM-kisavoittomme jälkeen suunnittelimme pitävämme juhlat kaikille joukkueen jäsenten harjoittelussa avustaneille. Idea jäi kuitenkin silloin vain ajatuksen tasolle. Nyt sitten päätimme toteuttaa idean vuosien 2010 ja 2012 MM-joukkueitten yhteisvoimin. Allekirjoittaneen lisäksi kummassakin joukkueessa oli mukana Nina Pulli; muut joukkueen jäsenet olivat v. 2010 Virpi Nieminen ja Harri Kuusisto ja v. 2012 Sam Widlund ja Hannu Saarni. Paikaksi saimme Helsingin väestönsuojelumuseon, joka sijaitsee aivan keskustassa. Lämpimät kiitokset Helsingin väestönsuojeluyhdistykselle, kun saimme tilan käyttöömme! Siellä järjestettiin sitten pelastuskoiraväen oma itsenäisyyspäivän vastaanotto niinikään pukujuhlana. Kutsut lähti kaikille joukkueitten harjoittelussa avustaneille sekä palveluskoiraliiton puheenjohtajalle ja liiton peko-toimikuntien puheenjohtajille.

Ever since the first World Championship win back in 2010 in Italy we (the team members) felt we wanted to throw a party for the people who helped us during the many training sessions etc. The idea was brought up again now and this time we decided it should be a mutual party for both the WC teams, after all there were two persons who were members of both the teams. We sent out invitations to those who had helped the teams on their way to the victories.

Elina Rancken Hepekosta lähti seurakseni kiertämään pukuliikkeitä Helsinkiin. Elina oli ihan superhyvä!! Kaikki sovitetut puvut kuvattiin ja niistä tehtiin muistiinpanot. Pukeudun sinnikkäästi lähes aina mustaan ja kammoan värien käyttöä, mutta kokeilin reippaasti värikkäitäkin mekkoja vaikka pahaa teki. Sen olin jo etukäteen päättänyt, että halusin melko kapean helman mutta silti sellaisen, jossa pystyy liikkumaan. Eikä mitään alushameita, jotka tekevät kokonaisuudesta kaksi metriä leveän. Eräs pukuliikkeen myyjä sanoi, että helman leveyteen vaikuttaa myös se, aikooko tanssia. Tanssia?? Minä, rytmitajuton puujalka?

I ended up visiting most of the fancy dress boutiques in Helsinki and taking photos of the dresses I tried on. Facebook, the best-place-to-find-an-answer-to-everything, proved its power once again. I asked people to vote and comment on the dresses on me and they actually picked the same one as I did in the end. 

In four weeks time I learned to know many new things: the etiquette (not perfectly but many do-not-do-this and the top ten biggest mistakes that will live on the internet forever with your name and photo), non-visible bras, different kinds of tightening and squeezing underwear I did not even know of, non-slippery high-heel shoe pads etc etc.

Kuvat puvuista latasin Facebookiin julkiseen albumiin ja yllätyin, kuinka sadoilla ihmisillä oli jopa kiihkeä mielipide asiasta! :-D  Tässä muutamia näytteitä... osa hyviä ja osa vähemmän:

No... Oh, no!

Kuvien ottaminen oli erinomainen idea, sillä lopullinen pukuvalinta tapahtui kahden puvun kesken: mustan hieman goottityylisen ja vihreän, jota sovittaessani totesin sen olleen todella hyvä malliltaan ja tuntumaltaan mutta värin takia en voisi harkitakaan. Kun sitten näin sen vihreän kuvissa, ihastuin.

Pukuvalintaa harkitessani tajusin, etten ollut huomioinut pystyykö puku päällä käymään yksin vessassa. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta tämä oli tietenkin varsin merkittävä valintakriteeri myös. Ei muuta kuin uudelle sovituskierrokselle pari päivää myöhemmin, tosin nyt tehtiin vertailua enää sen mustan ja vihreän välillä. Tällä kertaa mukaan lähtivät makutuomareiksi Sampo ja Mikkonen. Kummankin (puvun!) kanssa onnistuisi vessassa käynti ;-) mutta vihreä lähti mukaan.

Kun mekko oli hankittu, voitiin siirtyä seuraaviin vaiheisiin eli kengät ja käsilaukku. Sampo panosti tähän reissuun ja osti itselleen ainakin yhden laukun, minulle sitä ei löytynyt. Kengät löytyi pitkän etsinnän päätteeksi mutta käsilaukkua ei. Kun en ole oikein korkokenkäihminenkään piti varustautua saman tien liukuesteillä ja ties millä kengänpohjaan liimattavilla pehmusteilla, joitten olemassaolosta en ole aiemmin edes tiennyt. Olen myös ilman korkoakin ihan riittävän pitkä, joten etiketin mukainen lähes minimikorko 43 mm sai riittää.

Edestä avonainen puku jätti hyvin tilaa kaulakorulle. TYD (Trust Your Dog) -ideologian isä Jarno Keränen otti yhteyttä ja ehdotti uniikin korun teettämistä juhliin. Korusepän sijainti Oulussa hankaloitti tilannetta jonkin verran, mutta pikapaketit kulki edestakaisin, ideoita jaettiin ja mittoja otettiin ja juhlia edeltävänä päivänä minulla oli kuin olikin koru, jossa on kolme tassunjälkeä matkalla rauniokasaan, jossa hehkuu kadonneen sielu vihreän kiven muodossa.

Unique necklace by TYD (Trust Your Dog): three paw prints lead up to a rubble pile in which they can sense life (the green jewel).

Pukujen lisäksi huomiota ja arvostelua Linnan juhlissa herättävät naisten kampaukset. Koska en löytänyt mitään erityisen järisyttävää pukua, halusin erikoisen ja hieman punk-henkisen kampauksen. Pikkuisen kyllä ahdisti se, että juuri pari päivää ennen kutsun saapumista olin räväyttänyt ja värjännyt hiukset puoliksi mustaksi (alapuolen) ja liilaksi (yläpuolen)! :-O
Ystäväni Maiju Mikkonen johdatti minut Vihreään kampaan kampaaja Hanna Mikkosen luokse. Koekäynnillä totesin helpotuksekseni, että Hanna oli heti samalla aallonpituudella kanssani siitä, mitä tuleman piti: jotain, mikä ei jäisi huomaamatta. Hannan kollegan katseen juuttuessa ohimennessä hiuksiini Hanna totesi reippaasti: "Hän on ihan itse värjännyt ne!" :-D

Aloin opiskella puutarha-alaa syksyllä Keudassa Mäntsälän saaren kartanossa ja halusin hiuksiini ehdottomasti aitoja, eläviä kukkia. Opettajien johdolla tutkin eri mahdollisuuksia ja Leila Alamiekkaoja opasti minut valmistamaan kukkakoruja, jotka kestäisivät hyvinä useamman päivän. Suurimpana haasteena olisi pakkanen, mutta se on asia, johon emme voineet vaikuttaa muuten kuin valitsemalla mahdollisimman hyvin kylmää kestävät lajikkeet. Halusin kukkien tuovan esille puvun vihreitä sävyjä ja valintani oli arabiantähdikki, vihreä harjaneilikka ja limenvärinen oksakrysanteemi.

Real flowers for the hairdo. My own idea and I prepared the flowers by myself. :-) 

Itsenäisyyspäivänä valmistautuminen alkoi edeltävänä päivänä, jolloin Elina laittoi kynteni. Itsenäisyyspäivänä menin meikattavaksi Leylalle Helsingin keskustaan puolenpäivän aikoihin. Meikistä jatkoin korttelin päähän Vihreään kampaan, jossa Hanna loihti upean luomuksen. Täällä myös vaihdoin juhlavaatteisiin.

Vihreä kiehkura oli oma ideani.

Harmittavasti nenäkoru unohtui kotiin.

The make-up is done and the hairdo is well on its way. I wanted to shock a little with the hairdo, I wanted a little bit of punk spirit as well as some hippie style live flowers in my hair at the same time. 
If you think the hair looks like having two colors you are right: the bottom half is black and the top half is lilac. That was the super idea that I carried out all by myself two days before I received the invitation! :-D (Aren't I every hairdresser's dream customer? I also cut my hair myself.)

Valmis kampaus ja meikki. Toispuoleisesti punk-henkinen.
Make-up and hairdo finished. A traditional side and a wild side.

Viiden aikaan matka jatkui väestönsuojelumuseolle tapaamaan juhlivaa peko-väkeä. Nostimme yhdessä maljat ja luimme paikalle saapumasta estyneitten tervehdykset.

When everything was ready it was time to join the party of the WC teams. Lovely people from around Finland. Thank You everybody for being there!

Ryhmäkuvia otettiin useissa ei kokoonpanoissa. Ihanat vieraatkin oli niin hienoina. :-)

Vuoden 2010 MM-joukkue.
World Champion team 2010: Nina Pulli, Virpi Nieminen, Harri Kuusisto and me.

Vuoden 2012 MM-joukkue lukuunottamatta Hannua, joka oli matkoilla.
World Champion team 2010 minus Hannu Saarni who was travelling abroad and could not participate: Nina Pulli, Sam Widlund and me.

Kerrankin oli tilaisuus, jonne olisi voinut laittaa prenikat, mutta ei ollut kangasta mihin kiinnittää ne! :-D
No fabric for badges or medals of honor. Gotta go without.

Tässä vielä toinen kuva, jossa näkyy TYD-kaulakoru hyvin.

Hepekolaiset yhteiskuvassa

Ihana värikäs Birgitta, jonka kuvaussessiot toivat mieleen lämpimiä muistoja Italiasta!

Seitsemän aikaan astuimme taksiin, joka vei meidät Linnaan. Kutsukortteihin oli merkitty saapumisajat 10 minuutin välein, mutta väkeä tuli miten tuli ja mitään järjestäytymistä ei tapahtunut. Henkilöllisyyden tarkastamisen jälkeen jätimme ulkovaatteet narikkaan ja sitten alkoi hyvin epäjärjestäytynyt jonottaminen kättelyyn. 

Noin 45 minuutin kuluttua saavuimme lähelle aulaa, jossa kättely tapahtui. Tässä vaiheessa jonon vieressä oli bongaajia, jotka välittivät tv-selostajille tietoa siitä, kuka oli tulossa. FST:n toimittaja bongasi minut ja tuli nimellä kysyen tarkistamaan, mitä kukkia hiuksissani on. Joku toinen toimittaja kävi samalla tarkistamassa nimeni ja näin saatiin tv-selostajille tieto, kuka oikein olin.

Itse presidentin ja hänen puolisonsa kättely ei minua jännittänyt, mutta heidän vieressään oleva ”seinä” kameroita kauhistutti. Onneksi kengän korko lähti liukumaan alta vasta kättelyn jälkeen, kameroitten ulottumattomissa. 

At 7 pm it was time to take a taxi to the President's Palace. I was not that nervous about the actual welcome-shake-of-hands with the President and the First Lady. It was the stepping into the spotlight in front of a wall of cameras that made my high heels shake! Luckily everything went well and my one heel slipped beneath me only around the corner. ;-)

photo: Iltalehti

Tungos ja hyvin hitaasti etenevä jono jatkui kättelyn jälkeen varsin pitkään. Väki eteni huoneesta toiseen ja matkan varrella pääsi maistelemaan snacks-paloja ja sitä kuuluisaa boolia, joka oli tänä vuonna vaaleankeltaista ja maistui mielestäni greipille. Väenpaljouden takia keskustelut rajoittuivat lähinnä small talkiin kulloinkin ympärillä olevien henkilöitten kanssa. Kun kättelyt oli ohi, tuntui tilaa tulevan enemmän käyttöön ja juhlaväki levisi tasaisemmin eri puolille.

photo: Iltalehti

photo: HS

Tarjoilut oli erinomaiset, vannoutuneena jälkiruokaihmisenä osasin aivan erityisesti arvostaa sen seitsemää sorttia baakkelsseja. Olin juuri ennen kutsun saapumista päättänyt aloittaa laihdutuskuurin ja ehdin saada 4 kg pois ennen Linnan juhlia. Viimeisen viikon ajan teki ihan hirveän vaikeaa. Miten olivatkin sitten osanneet laittaa palkkioksi jälkkäripöytään niin monia herkkuja jotka oli juuri minun mieleen? Erityisen vaikutuksen teki piparkakkumacaronit. Baakkelssi- ja suolapalapöytiä oli katettu useita samansisältöisiä vieri viereen ja yhden salon molemmin puolin, joten herkkujen luokse ei tarvinnut jonottaa eikä samaan pöytään tarvinnut mennä kahta kertaa. :-D 

Ihan kyllikseen ei kuitenkaan pystynyt syömään, kun alkoi puku kiristää ihan mahdottomasti, se oli vedetty niin tiukkaan kiinni. Tanssilattiallakin tuli pyörähdettyä, luotin siihen, että siellä on sellainen tungos, että taidottomuus ei näy ja riittää, että menee vaan massan mukana ja nytkyttää vähän jaloista. :-D

Kameroitten sammuttua meno Linnassa rentoutui huomattavasti ja tanssilattialla näkyi varsinaista irrottelua. Ilmapiirin ja tunnelman muutos oli merkittävä. Väki alkoi myös pikku hiljaa siirtyä jatkoille. Väentungoksen helpottaessa pystyi saleissa kiertelemään ja katsomaan hienoja tauluja. Hymy kareili huulille, kun pariin saliin oli koottu presidenttien puolisoitten muotokuvat vanhimmasta tuoreimpaan; monta hienoa rouvaa ja Pena.

Yhdentoista jälkeen karautimme taksilla takaisin museolle ja liityimme juhlivaan peko-väkeen.

Yritimme vielä yötä myöten käydä drinksuilla keskustassa, mutta Suomi tuntuu juhlivan itsenäisyyspäivää vain kotona ja Linnassa, ja liki kaikki paikat olivat kiinni.

Kiitos kaikille tämän kokemuksen mahdollistaneille ja siihen osallistuneille!

Laitetaan tähän loppuun vielä kaikista hulvattomin kuva tämän mieleenpainuvan illan alkuunpanijoista:

Hassut sipoolaisleidit ;-)

P.S. It was a great day and night. Thank You to everyone who contributed to it. I think I can consider it a personal success as I did not make it to the pages of evening papers but my hair made it to the biggest newspaper in Finland, Helsingin Sanomat:

Photos: Satu Nuutila, Birgitta Johansson, Majka Borgström.