Hieman spooky paikka olla yksin. Ei ketään muuta koko linnassa, paitsi vaatetetut hahmot joilla on huput päässä mutta ei kasvoja (tai ylipäätään päätä) lainkaan, ja joitten siitä huolimatta jotenkin odottaa lähtevän liikkeelle. Jostain kuuluu haikeaa naisen laulua ja soittoa, mutta missään ei ole ketään. Tänne ei olisi kiva eksyä.
Uteliaisuus ajoi kokeilemaan, aukeaisiko ovi kuninkaallisesta tähystyshuoneesta eteenpäin ja aukesihan se. "Reitti jatkuu tätä tietä" -nuolia ei sen jälkeen enää näkynyt, käytävä kapeni kapenemistaan ja näkymät oli joka suuntaan samanlaiset. Alkoi hieman huolestuttaa.
Kuljin eteenpäin ja kaikki ovet olivat kiinni. Alkoi jo jännittää, missä oikein olen ja mihin vielä päädyn.
Lopulta löysin oven, joka aukesi, ja päädyin "takaoven" kautta suoraan tilaan, jossa kasvoton nunna rukoili. Spookya, todellakin.
Turvallisesti taas ulkona!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.