Saaren kartanossa Mäntsälässä on tänään perjantaina ja huomenna lauantaina avoimet ovet. Suosittelen käymään katselemassa – nyt pääsee kurkkimaan vähän joka paikkaan. Myymälän kulmilla on poistomyynnissä koko joukko puita ja pensaita pilkkahintaan ja kasvihuoneet notkuu kesäkukkia.

 

Olemme tehneet kaikenlaisia juttuja avoimille oville viimeiset kaksi päivää koulussa. Suunnittelimme ja toteutummie uudistuksen myymälän ulkopuolelle ja tuulikaappiin. Teimme kukkalaitteet ja -koristeet Lusikkalinnaan (ruokalaan). Lopputulos oli todella kesäinen ja raikas. Oli kiva päästä veitsihommiin taas välillä.

Luokkatoverini viilsi melkoisen miehekkään loven pikkusormen päähän. Ihmiset on niin erilaisia, että se jaksaa aina huvittaa – toinen luokkatoverini parahti heti ”älä näytä mulle mä pyörryn” ja minä kysyin, tarviiko kaveri apua koska näytti aika syvältä viillolta. Tuntia myöhemmin vedin itse oikein kunnon pystyviillon oikean käden peukalooni. Taas. Rutiinit on kuitenkin kaikilla jo kunnossa: nopea huuhtaisu, painetaan haava kiinni, kiristetään laastari ympärille, siivotaan veriroiskeet pöydältä ja lattialta ja jatketaan hommia.

 

Yleisesti ottaen kouluhommat ei ole oikein jaksaneet napata viime aikoina. En ole oikein saanut nukutuksi ja väsymys on ollut kaamea. Ei jaksa kiinnostaa, ei jaksa keskittyä. Opettaja saattaa puhua jostakin tärkeästä, ja toinen oppilas kysyy minulta, miten asia on minun työharjoittelupaikassani – ja joudun kysymään, niin mikä asia, en kuunnellut. Kerta toisensa jälkeen. Mieli ja ajatukset vaeltaa jossain ihan muualla.

 

Epäjärjestyksellisyyteni on ominaisuus, johon olen täydellisen sopeutunut ja alistunut, mutta joka joskus aiheuttaa haasteita. Olen koko kevään tiennyt meneväni kesän alussa kolmelle keikalle. Menen katsomaan Mötley Crueta, Whitesnakea ja Bryan Adamsia. Lähipiiri on puhkunut sen verran innosta, että tiedän kenen kanssa menen katsomaan BA:ta ja – uuuuh – Coverdalea, ja Mötley Cruen keikkaseurastakin minulla oli mielikuva. Kalenteriin oli kuitenkin merkitty vain WS ja BA. Mötiköitten nettisivuilta ei löydy keikkaa Suomessa.

Ööh? Mikähän se kolmas sitten oli?? Pöytälaatikosta löytyi liput Kissin keikalle. Oho. Ja kenen ihmeen kanssa olen sinne menossa? Facebookista löytyy onneksi vastaus ja ratkaisu kaikkeen. Ei muuta kuin julkinen ihmettely statukseen aamulla ja homma oli selvä illalla. Hieman tämä bändivalinta kuitenkin ihmetyttää minua itseäni. Olen toki kuunnellut Kissiä teininä ja Paul Stanleyssa on tiettyä vetovoimaa, joskin hän on jopa minun makuuni liian karvainen, vaikka selvästi pidänkin tosi karvaisista olennoista. Täytyy olla niin, että olen ollut erityisen yllytysherkässä tilassa, kun joku on ehdottanut Kissin keikkaa. Mutta nyt odotan sitä jo mielenkiinnolla. :-)