Rauniokokeet sujui tänään ihan kohtuullisen hyvin ja sutjakkaasti. Järjestelyt ja radat sai kehuja niin tuomarilta kuin osallistujiltakin ja niiden lisäksi kehuja sai myös uudistettu Helsingin rauniorata. Mikäs sen mukavampaa!

Eilen illalla yritin käydä nukkumaan jo seitsemän-kahdeksan aikaan kun väsytti ihan kauheasti ja herätys olisi jo kuudelta aamulla. Torkahtelinkin kunnes joskus yhdeksältä havahduin ajatukseen: Nyt mä tiedän mitä on unohtunut! Nollakoira kansallisen kokeen tottikseen! Äkkiä pikakelaus päässä paikalle saapuvista työntekijöistä ja tekstiviesti kokeen sihteerille, jos hän voisi hoitaa homman koiransa kanssa. Onneksi aamulla odotti vastaus: onnistuu.

Aamulla näytti siltä, että sataa ja on pirun kylmä koko päivän, mutta ihmeesti se siitä kirkastui iltapäivää kohti. Loppujen lopuksi saimme ajankohtaan nähden ihan ihanteellisen sään: sopivasti tuulta ja ei sadetta. Tottiksissa maa oli vielä kohmeessa niin, ettei kahlattu kurassa ja raunioilla oltiin plussan puolella niin, että rauniot ei olleet jäiset.

Tarkoitukseni oli vain käydä aamulla tottis-kettiskentällä katsomassa koe alkuun ja sitten mennä raunioille auttamaan järjestelyissä, mutta minähän juutuin vallan kiinni tottelevaisuus- ja ketteryyssuorituksiin, kun kävi ilmi, että aion opiskella tämän lajin tuomariksi. Kiitos vaan tuomarille antoisasta päivästä! :-)

Hirmu paljon eri sääntöjä ja ohjeita muistettavana kun on järjestettävä neljä eri luokkaa samassa lajissa kahdessa eri koemuodossa lennosta peräkkäin. Ei mennyt ihan täydellisesti, ei vaikka minulla oli koko ajan sääntökirja kädessä. Mutta ei kuulunut kyllä kitinöitäkään onneksi. :-) 

Raunioilla järjestelyt oli reilut ja tänä aamuna koeponnistetut eli radat oli kaikki varmasti mahdollisia suorittaa hyväksytysti. Tämä on minulle aina erityisen tärkeätä. On turhauttavaa kun joskus yksikään kokeeseen osallistuva koirakko ei onnistu ja sitten järjestäjät jälkeenpäin lällättelee, että kyllä rata viikkoa aikaisemmin kokeiltiin ihan keskeneräisillä koirilla ja silloin kaikki onnistui... tuuliolosuhteet ja hajujen kulkeutuminen voi muuttua jo yhden päivänkin aikana todella paljon, joten mielestäni rauniokokeen piilot tulee testata osaavalla koiralla juuri ennen kokeen alkua. Viimeksi PERA-B-kokeen testiajossa jouduimme helpottamaan kahta eri piiloa, koska ne olivat hyvin vaikeita varmasti osaavalle kokeneelle konkarikoiralle. Kun piilo on todella vaikea koiralle ja siihen lisätään ohjaajan jännitys ja kaikki muut koetilanteen tuomat muut tekijät, saattaa siitä tulla mahdoton koetilanteessa, ja silloin se ei mielestäni ole enää reilua.

Tänään tuloksia tuli noin puolelle osallistujista, mikä on hyvä määrä. Tuloksia tuli kaikissa luokissa ja onnistuneissakin suorituksissa oli omat vaikeutensa ja haasteensa. Kukaan ei tehnyt ns. helppoa suoritusta, hienoja suorituksia kyllä oli. Onnittelut vielä kerran tuloksen tehneille ja suurkiitokset kaikille työntekijöille, joita ilman koe ei olisi onnistunut tässä määrin! Sihteeri (joka oli ko. tehtävässä ekaa kertaa) teki kyllä mahtavan työn kaiken paperisodan keskellä, hatunnoston arvoinen suoritus! Itse en tällaista urakkaa kyllä ota vähään aikaan. "Yhtään koetta en järjestä ainakaan nyt talven aikana. Aikaisintaan taas ensi keväänä." ;-) 

Palasin kotiin jotakuinkin tasan 10 tuntia sen jälkeen kuin olin aamulla lähtenyt liikkeelle. Kuuma suihku lämmitti kivasti, jalkoja kolotti sen mukaisesti, että tiesi kiipeilleensä raunioilla ja olleensa liikkeellä käytännössä koko päivän, vaikkei mitään sen erikoisempaa tehnytkään. Nyt kello on puoli yksitoista illalla ja meiltä meni sähköt noin puolitoista tuntia sitten. Hyvä aika mennä nukkumaan siis. Toivottavasti herään yöllä siihen, että kaikki valot humahtaa päälle, enkä vasta aamulla talo kylmänä. Kovasti myrskyää ulkona juuri nyt, puhelimeen on kilahtanut jo kaksi hälytystä tien poikki kaatuneista puista ihan tässä meidän lähettyvillä.

Pari kuvaa päivän kokeista:

photo blog7714_zps86a8a212.jpg photo blog7677_zpscd43911e.jpg

photo blog_028-678x1024_zpse9d45484.jpg
photo: Timo Uola

Arranging a combined rubble search test seemed like a good idea many weeks ago... Combined meaning here arranging an IPOR test and our national SAR dog tests at the same time. This means, in practice, preparing two different kinds of obedience and dexterity trials (with a little different exercises and rules) as well as four rubble search tests (classes A and B for both the IPOR and the national SAR dog test: all of them different in the size of the search area, the number of victims etc). As I said, it seemed like an excellent idea because this way we could arrange two tests at the same time and every participant could freely choose in which test and class they want to take part. But it was a lot of work!! I'm not doing it again - at least not before next spring. ;-)

Coordination, co-operation and skilled people were the key to success. I was lucky to get some very fine people to work in the trial today. We got lots of positive feedback and things went very smoothly. :-)