Saatiinhan sit tämäkin kokemus tähän reissuun. Eilen iltapäivällä vatsaani sattui pari kertaa ja sitten tuli sellainen ällö olo. Ei tehnyt mieli syödä mitään. Iltapalaksi ostetut pizzanpalasetkin meni Mikkosen suihin, kun minä menin suoraan nukkumaan.

Yöllä alkoi sitten vessassa ramppaaminen. Tuli varmaan joka ikinen tippa mikä minusta irtoaa puserretuksi jostain päästä ulos. Oli ihan hirveän paha olo eikä mikään pysynyt sisällä. Otin vanhaksi mennyttä koirien matkapahoinvointilääkettä ja ihmisten ripulilääkettä ja kaikki tuli kaaressa ulos. Käsiä ja jalkoja kolotti ja päänahkaakin särki ja oli kylmä. Jossain vaiheessahan tuollaisenkin on toki loputtava ja se loppu tuli oikeasti vasta sitten kun en yrittänytkään juoda mitään ja kropassa ei vaan ollut enää mitään mitä voisi tulla ulos. Kauhea yö.

Aamulla olin tosi väsynyt ja pahoinvoiva vieläkin, myös hieman heikossa hapessa ja ennen kaikkea tosi kuivunut. Silmiin sattui kun ei ollut kyynelnestettä. Jalkoja ja käsiä kolotti aina vaan. Kädet ja nilkat oli ihan oudon näköiset, tosi luisevat ja kuivat. Ja oli aina vaan niin paha olo, heti kun liikahti oli laatta tulossa. Yritin hörppiä suolavettä tosi pieniä määriä kerrallaan.

Jäin odottelemaan parannusta ja Mikkonen lähti Vatikaaniin, joka on tuossa ihan hotellimme vieressä. Oli reippaasti kiivennyt kupoliin ja kaikkea. :-) Sillä aikaa minä en enää kestänyt hotellin pehmeää sänkyä, joka aiheutti sen että raajojen lisäksi selkääkin alkoi kolottaa ja siirryin lattialle vessan oven viereen ja voin siinä pahoin. Ei pystynyt juomaan mitään. 

Kun Mikkonen tuli takaisin iltapäivällä olin tullut siihen päätökseen, että lääkäriin on päästävä, kun olo ei vaan kääntynyt yhtään paremmaksi ja tuntui, että kuolee janoon - tarvitsisi päästä tippaan. Hotellin isäntä ilmoitti että hän hoitaa kaiken ja päätyi siihen, että paras ratkaisu on soittaa ambulanssi paikalle. Pian epävireiset torvet :-D soivat alaovella. Kolmesta ensihoitajasta yksi ymmärsi pari sanaa englantia, kaksi ei mittään. Italiankielen pahoinvointisanasto ei ole vahvuuksiani, mutta toisaalta tietyt termit on universaaleja. Hotellin isäntä tulkkasi ja pääsimme yksimielisyyteen oireista.    

Ensimmäinen ehdotus oli että syynä olisi kuumuus, mutta kun selvisi että olemme olleet reissussa parisen viikkoa ja tulleet Sisiliasta Roomaan, tämä teoria unohdettiin saman tien. Outoa on, että olemme Mikkosen kanssa syöneet molemmat samoja ruokia, jakaneet ja laittaneet puoliksi ja maistelleet toistemme annoksia ja tauti on vain minulla. Joka tapauksessa minä olin kuumeessa ja tosi kuivunut ja heti kun liikuin alkoi laatattaa. En ollut yhtään innokas lähtemään sairaalaan jatkotutkimuksiin vaan halusin vain tippaan, että se janoon kuolemisen tunne olisi loppunut. Se onnistuikin ja sovittiin että jään petiin lepäämään ja jos olo ei kohene, niin sitten soitetaan uudestaan lanssi ja viedään sairaalaan. Otin ibua kuumeeseen ja kolotukseen ja jossain vaiheessa vajosin vihdoinkin syvään parannuttavaan uneen. Tunnin verran nukuttuani heräsin pirteämpänä ja ihan hikisenä, kun kuume oli lähtenyt laskuun vihdoinkin.  Elämä voittaa taas.

 

photo IMG_0313640x360_zps6ed82ebc.jpg photo IMG_0315640x360_zps2273bb00.jpg

Onneksi tämä tapahtui täällä Roomassa, jossa olen käynyt monta kertaa enkä missannut mitään uutta. Onneksi Mikkonen paitsi hyvä hoitsu niin itsenäinen ja reipas ja osaa tutkia Roomaa yksinkin.