Viime viikonloppuna Lapuan rauniokoirakoulutuksessa keskityimme pääasiassa siihen, että koirat oppisivat menemään perille ihan maalimiehen luokse asti. Perille asti menemisen, pointtauksen ja alustatreenin merkitys ei ehkä ole kaikille selvää, joten tässä tulee minun ajatuksiani aiheesta.

Se mitä rauniotyöskentelyssä haluamme on koira, joka hajuvanan löytäessään seuraa sitä niin lähelle kohdetta (uhria / maalihenkilöä) kuin mahdollista ja jää siihen aktiivisesti ilmaisemaan ja samalla osoittaa (pointtaa, pointing) mistä kohtaa haju tarkalleen ottaen tulee. Me siis haluamme koiran, joka työntää nenää kohti hajun lähdettä ja samalla haukahtelee ja ehkä myös yrittää kaivaa tassuillaan reittiä auki ja jonka toiminta ei muutu ohjaajan saapuessa paikalle. Koiran, joka pointtaa tarkasti ja jonka työskentelyä voimme seurata tarvittaessa ihan vierestäkin.

Tämä pointtaus saadaan kohdilleen kun opetetaan koira alusta asti aina menemään perille asti. Ja silloin kun se ei pääse ihan perille asti, niin se kuitenkin pyrkii siihen. Koiran katseen ja koko huomion on oltava sataprosenttisesti maalimiehessä.

Jos maalimies on vaikkapa alhaalla syvässä kaivossa, opetus ja vaatimukset etenee seuraavasti:

1. Koira tulee kaivolle ja kurkistaa sinne. Kun koira tekee päällään kurotusliikkeen alaspäin kohti maalimiestä ja katsoo ja keskittyy täysin maalimieheen, maalimies vahvistaa (oikein ajoitettu kehu -> palkka).

2. Kun koira osaa edellisen, vaaditaan kurotusliikkeeseen kestoa. Edetään hitaasti, koira ei saisi ehtiä peruuttaa kaivolta pois. Saadaan koira, joka osaa pointata ja kurottaa maalimiestä kohti pitempään. Oikein ajoitettu kehu -> palkka ja palkan tuloa voi hidastaa hieman ja tällä lisätä kestoa.

3. Koiralle, jolla jo on haukkuilmaisu: Koira kurottaa pään alas kohti maalimiestä, haukahtaa kerran peruuttamatta ja nostamatta päätä ylöspäin. Oikea-aikainen kehu (kun ääni tulee ulos suusta ja koiran koko keskittyminen suuntautuu alas maalimieheen) -> palkka.

4. Kun koira osaa edellisen, otetaan useampia haukkuja.

Sama voidaan toteuttaa myös maasta koholla olevalla kaivonrenkaalla, jossa koira joutuu nostamaan etutassunsa ylös kaivonrenkaan reunalle ja kurkistamaan renkaan reunan yli kohti maalimiestä. Kun se pysyy tässä asennossa pitempään, otetaan yksi haukku ja siitä edetään pitempään ilmaisuun asennon vaihtumatta ja pään pyörimättä.

Umpipiilolla sama toteutetaan niin, että piilossa on aluksi reikä (josta tulee hajua), josta koira saa kuonon työnnettyä sisään. Aluksi suorapalkka kuonon työntämisestä, sitten kestoa siihen, sitten yksi haukku, sitten useampi haukku. Umpipiiloissa siirrytään pikkuhiljaa sellaisiin, joissa on pienempiä ja pienempiä reikiä, mistä hajua tulee.

Edetään hitaasti ja mieluiten niin, että koira onnistuu joka kerta eikä pääse peruuttamaan ja katselemaan vaikka ohjaajaa.

Myös avomaalimiehillä keskitytään aina siihen, että koiran koko fokus on sataprosenttisesti maalimiehessä. Kun treenataan ilmaisua, koiran pitää haukkua korrektisti oikealla etäisyydellä ja keskittyä vain maalimieheen. Koskaan ei pidä vahvistaa sitä, että koira katselee ympärilleen tai haukkuu sinne-tänne. Ensimmäisen kehusanan ensimmäisen tavun ajoituksella maalimies valitsee ja vahvistaa sen jutun, mistä koira saa palkan. On siis oltava tosi tarkkana!

 

Edellä kirjoitettu koskee pääasiassa koiria, joilla ei vielä juurikaan ole kokemusta henkilöetsinnästä. Numeroidulla listalla voidaan myös lähteä korjaamaan koiria, joilla on huono pointtaus tai jotka eivät mene perille asti raunioilla. Tällöin on hetkellisesti luovuttava ilmaisusta. Tosin koira ei siitä yleensä itse heti luovu vaan haukkuu todella sinnikkäästi koska uskoo saavansa sillä palkan. Maalimiehen on oltava tarkkana, että ehtii palkkaamaan koiran heti, kun se ensimmäisen kerran tulee perille asti ja kurottaa kohti maalimiestä (pointtaa). 

Kun perillemenoa ja pointtaamista vahvistetaan määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti muutaman treenin verran ilmaisu unohtaen, nämä koirat alkavat melko nopeasti jättää ylimalkaisen haukahtelun ja työskentelemään tarkemmin ja päämäärätietoisemmin paikallistaakseen maalimiehen aivan täsmällisesti.

Haukusta luopuminen (tai oikeastaan haukkumisen palkkaamisesta luopuminen) tilapäisesti tuntuu olevan todella vaikeaa ja tuskaista koiran ohjaajille. He kokevat miltei fyysistä tuskaa kun kuulevat koiransa haukkuvan jopa minuuttitolkulla monen metrin päässä maalimiehestä, ja haukun hiipumisen lopulta kun koira tajuaa ettei siitä ollut hyötyä ja aktivoituu etsimään reittiä lähemmäs maalimiestä. Ohjaajat tuntuvat pelkäävän, että koiran kyky haukkua ikään kuin katoaisi pysyvästi jotenkin ihmeellisesti tämän prosessin aikana? :-D Vaikeaa on myös se, että ohjaajan on pysyteltävä tämän harjoituksen aikana passiivisesti paikoillaan ja annettava koiran itse oivaltaa mistä on kyse.

 

Hakukoirat jotka tuodaan raunioille eivätkä ole tottuneet kasatyöskentelyn fysiikkaan tapaavat jäädä jopa kokonaan kasan viereen tasamaalle ilmaisemaan hajuvanaa. Niitten kohdalla avain onneen on ohjaajan ja maalimiehen kärsivällisyys. Odotetaan rauhassa, että koira tekee ratkaisunsa ja työstää maalimiehen loppuun saakka. Toki meidän täytyy myös huolehtia siitä, että reitti maalimiehelle on kullekin koiralle mahdollinen jos se vain valitsee haluta mennä perille asti.

Tällaisessa tapauksessa nähdään usein sitä, että koira yrittää vähän kiivetä kasalle, sinkoaa kauemmas pois, tulee uudestaan ja kiipeää samasta kohdasta vähän pitemmälle, sinkoaa taas pois, tulee taas uudestaan ja etenee taas vähän pitemmälle. Pikku hiljaa koira kuitenkin etenee tälläkin taktiikalla maalimiehelle asti ja saa vahvistuksen toiminnalleen. Seuraavalla kerralla se luultavasti etenee hieman ripeämmin ja kulkee vaikeilla alustoilla jo hieman varmemmin.

 

Esimerkkivideo 1: Hakukoira joka nuorena käynyt myös raunioilla, PERA-A tehty, edellisenä päivänä harjoiteltu suunnitelmallisesti pelkästään perille menemistä ja pointtaamista. Ohjaaja pysyy passiivisena etsintäalueen laidalla:

 

Esimerkkivideo 2: Hakukoira jonka kanssa edellisenä päivänä harjoiteltu suunnitelmallisesti pelkästään perille menemistä ja pointtaamista. Ohjaaja seisoo passiivisena kauempana koko koiran työskentelyn ajan (joitain juoksenteluja leikattu pois):

 

Esimerkkivideo 3: Merlin, jolle on alusta asti opetettu perille menoa: