Tänään alkoi paluu arkeen reissun jälkeen (6 päivää Englannissa). Eilen oli lepopäivä, tänään treeniä personal trainerin kanssa. Aamulla oli pieniä käynnistymisvaikeuksia, hirmu vaikea nousta ylös ja metrossa nukahdin ja ajoin vahingossa Ruoholahteen asti. Treeneistä myöhästymisen uhallakin oli pakko napata kahvi-to-go, että pysyisin jotenkuten hereillä. 

Reissussa tuli liikuttua melko runsaasti, arviolta 10-15 km päivittäin ja pari kertaa tein aamulla ja/tai illalla tosi reippaan muutaman kilometrin hikilenkin yksikseni. Tuli toki myös syötyä hyvin ja kaikenlaista hyvää, muttei mitään järjetöntä mässäilyä päivittäin kuitenkaan. Brightonin hotellissa asuttiin kattohuoneistossa ilman hissiä ja kapean portaikon ramppaaminen ylös alas muutaman kerran päivässä tuntui kyllä vähän kankkulihaksissa parin päivän jälkeen. Hyvää porrastreeniä. :-) Tein reissussa myös pari kertaa kuminauhajumppaa ohjeitten mukaan. 

Tänään tehtiin Personal Training Studiolla vähän tehokkaampi treeni ja sovittiin viikottaiset treenit tästä eteenpäin loppukesäksi, lisäksi on tietenkin kotiohjelma jota hiotaan tarvittaessa. Hiki tuli treenatessa ja jos paikalle tullessa mieli oli vielä ihan unessa, niin lähtiessä oli myös kroppa väsynyt.   

Lisääntyneestä liikunnasta huolimatta vaaka näyttää aina vaan suurempia lukemia. Voi että harmittaa. Johtunee ilmeisesti kilpirauhasten poistamisesta seuranneesta hypotyreoosista, jonka lääkitys ei ole ihan kohdallaan vielä. Tätä vähän pelkäsin, mutta vaihtoehtoja ei ollut ja tämän tilanteen kanssa on nyt vaan elettävä ja yritettävä löytää siihen ratkaisu.

Mietin tänään kotimatkalla, miksi minä stressaan omaa painoani. Miksi minä seuraan ja mietin sitä? Miksi minä viihdyn kropassani parhaiten jossain tietyssä painossa, miksi se tuntuu parhaalta? Onko ihmisellä olemassa jokin ihannepaino, jossa keho toimii parhaiten ja tehokkaimmin kunkin henkilökohtaisen rakenteen ja lihaskunnon huomioon ottaen, siitäkö on kyse, kun tuntee olevansa ns. sopivan kokoinen, kun "viihtyy" omassa kehossaan?

Ja sitä olen miettinyt pitkään, että miksi naisilla painon noustessa leviää ensimmäisenä perse ja sitten tulee maha, mutta painon laskiessa katoaa ensimmäisenä tissit ja vasta viimeisenä pienenee takapuoli? Pitäisi olla sellainen toivelista, mistä läskit saisi lähteä ekana. 

Ja miksi minä ylipäätään mietin ja seuraan omaa painoani, kun ihmisen paino tai laihuus tai lihavuus on asia, johon en muissa juurikaan kiinnitä huomiota? Kun minä olen ihmisten seurassa, etenkin tuttujeni kanssa, en kiinnitä huomiota niinkään "ulkoasuun" vaan sen sijaan näen sen henkilön "sisäisen olemuksen" - ulkoasun sijaan näen henkilön ikään kuin valona, tunnelmana, energiana tai jopa väreinä. Tähän liittyy se, että en osaa arvioida ihmisen ikää muuten kuin asteikolla lapsi-aikuinen ja nuori-vanha enkä ikinä huomaa, jos joku tuttava on laihtunut tai lihonut tai käynyt kampaajalla tms. Ihan vain siksi, että en katso ihmisiä sillä silmällä. Miksi ihmeessä sitten harmittelen omaa painoani? 

On vaan epäreilua ja älytöntä, että paino nousee vaikka en ns. tee mitään eri tavalla kuin aiemmin, päinvastoin olen jopa pitänyt ruokapäiväkirjaa taas välillä ja seurannut kalorimääriä, eikä ne selitä painonnousua. Ihan epistä. 

 

photo blog8573_zpsbva7dtij.jpg
Mussukat. Lauma koossa taas. <3

photo blog8577_zpsog7pgyhw.jpg

photo blog8603_zpsyaqpt1of.jpg
Treenin jälkeen pääsi syömään :-p ja aloitin uuden kirjan. Oli tosi vaikea valita minkä kirjan aloittaisin, sillä toin reissusta matkalaukullisen luettavaa. Veronica Henry voitti koska olen pitänyt hänen kirjoistaan ihan todella paljon, ja aloitin aikajärjestyksessä varhaisimmasta teoksesta.

photo blog8578_zpsqwfn8sxv.jpg
Kansallismuseon sisäpihalla tai oikeastaan "takapihalla" on kesäpiha. Siellä kasvaa muutama laatikollinen eri aikakausien perennoja ja kesäkukkia. Lisäksi sieltä löytyy urbaani vihannesmaa, eli vaikkapa kaupunkilaislapset voi viedä sinne katsomaan miten esimerkiksi tomaatti, porkkana ja kurpitsat kasvaa oikeasti.     

photo blog8579_zpszh8kmdvu.jpg photo blog8580_zpsq2pfowms.jpg photo blog8582_zpskyn5gux1.jpg photo blog8583_zpsotqimvxq.jpg photo blog8586_zpsd9xfjacj.jpg photo blog8587_zps2jynhjll.jpg photo blog8588_zpsnnrwwwa2.jpg photo blog8590_zpsq3u8vw2c.jpg photo blg8591_zpsgyusgxar.jpg photo blog8592_zpseznd6fbk.jpg photo blog8594_zpsz1x45tzd.jpg photo blog8595_zpsza8jwlor.jpg

Puistot ja puutarhat kukoistaa nyt upeasti, kun on satanut paljon ja ei ole ollut liian kuumaa.

photo blog8597_zpsctqkc8gr.jpg photo blog8599_zps6g9l4ufg.jpg photo blog8600_zpsgobntcov.jpg photo blogi8601_zpsl8bmuyx4.jpg
Voi voi :-( 

I'm back home after 6 days in the UK. Time to settle back to normal life after sick leave and traveling: some work, some gardening, some gym, trying to get fit again. It's been raining a lot this summer in Finland and we haven't had more than two or three hot days. The parks and gardens love it - flower beds, bushes, and plantings are fresh and big and blooming colorfully! 

The National Museum in Helsinki City Center has set up a Summer Garden in its back yard. There are exemplary flower beds showing what summer flowers used to be planted in past centuries as well as a modern kitchen garden where you can show city kids what for example tomato, cucumber, and pumpkin plants look like.