photo IMG_2029640x480_zps715e820c.jpg 

Illat on alkaneet hämärtyä ja viilentyä. Kun ajaa autolla pihaan näin loppukesästä, valokiilassa näkyy kankeina hiekkatiellä pomppivia ja ryömiviä sammakoita. Jotkut on tosi isojakin. Joskus niitä on niin useita ja niin levällään tiellä, että auto pitää pysäyttää ja käydä raivaamassa konnat pois alta. Ne nimittäin nimenomaan jää alle kun ovat kohmeisina niin hitaita, ja sitten tiellä on seuraavana päivänä hyvin litteitä sammakoita X-asennossa koirien iloksi.

Vaikuttaa siltä, että viime syksynä sadevesikaivosta pelastetut parisataa rupikonnaa on menestyneet mainiosti täällä meilläpäin, koska liki kaikki sammakot mitä olen nähnyt on nimenomaan rupisammakoita. Koirat jättävät ne hyvin rauhaan. Möllikin vain haistelee uteliaana mutta ei yritä napata suuhun tai käy lipomaan konnaa. Lienee tehnyt sen jo riittävän monta kertaa ja tietää, että maistuu tosi pahalta. ;-)

Pöpösellä on oma divaani. Ostin sen näyttelymatkalta rodun kotimaasta Puolasta vuonna 2007, jolloin Pöpönen oli ihan pieni pentu vielä. Pieni ja hyvin pentumainen Pöpönen on kyllä vieläkin, ja vaikka aikaa on kulunut 7 vuotta, on divaani yhä liki tiptop-kunnossa kovasta käytöstä huolimatta! Muutamia dingeldangeleita siitä on irronnut, ei muuta. Pöpönen käyttää divaania päivittäin ja usein nukkuu siinä yönkin. Kukaan muu koira ei saa divaanille mennä, se vahtii sitä haukkana.  

Vanhempani ovat nyt kesämökillään tuossa naapurissa, ja koska siellä on parempi service, muuttaa Pöpönen sinne välittömästi kun kuulee isäni auton kaartavan pihamme ohitse. Siellä saa jakamattoman huomion, parempaa palvelua, leikittäjän, ja nukkua jalkopäässä yöllä. Kaiken kaikkiaan elämä siellä on huomattavasti laadukkaampaa ja Pöpönen järkyttyy aina suuresti, kun vanhempani palaavat kaupunkiin ja Pöpösen on aika muuttaa taas takaisin kotiin. Kun menen käymään naapurissa, Pöpönen hiipii piiloon äitini jalkojen taakse ja jos sanon sille jotakin, se kellahtaa dramaattisesti selälleen ja tuijottaa sydän murtuneena ja silmät suurina äitiäni: Älä anna minua pois!

Siellä se nyt sitten siis taas on. Eilen kun olin vessassa, kuului olohuoneesta omituista hinkkaavaa ja kahnuttavaa ääntä, sellaista jota en oikein tunnistanut, ja pehmeä tömähdys. Ääntä kuului toistuvasti hetken aikaa ennen kuin kiinnitin huomiota siihen, että olohuoneesta ei kuuluisi kuulua mitään sellaista ääntä. Raotin vessan ovea ja kurkistin ja näin, kuinka divaani oli juuri noussut ilmaan ja lensi kaaressa ihan liki olohuoneen kattoon asti ennen kuin kaartui pehmeästi takaisin alaspäin - vain lähteäkseen uudestaan lentoon! Voitte kuvitella miten järkytyin - kaikki nämä vuodet Pöpösen divaani on säilynyt lähes ostokunnossa ja se on saatu varjeltua kaikilta omilta ja hoitopennuilta yms - tähänkö päivään asti?

- MÖLLI!!! MITÄ sinä oikein teet??  

Mölli oli käynyt juomassa ja pyyhkinyt valuvat partakarvansa Pöpösen divaaniin kun tyranni kerrankin oli poissa, ja siitähän se sitten oli lähtenyt... Divaani säilyi ihme kyllä tästäkin koettelemuksesta kuin ei olisi koskaan lennellytkään ympäri olohuonetta. Mölli oli varmaan kahden vuoden odotuksen jälkeen tajunnut tilaisuutensa koittaneen ja voivansa vähän kokeilla divaania (omalla tavallaan) kun Pöpönen on poissa.

photo IMG_2118640x480_zps2df9085e.jpg
Pöpönen pedillään.

Minä näin viime yönä ihan päätöntä unta. Olen valinnut oman SM-kisajoukkueeni, kolme tarmokasta ja hyvin hyvin hyvin innokasta koiranohjaajaa. Aiheeseen liittymättömät henkilöt voivat hypätä suoraan tämän kirjoituksen osan yli, koska eivät tästä mitään kuitenkaan ymmärrä. :-D

Näin viime yönä unta siitä, että SM-joukkuekisan järjestäjä oli ilmoittanut, että tasapuolisuuden vuoksi tehtävärasteja (ihan maalimiehineen) saa käydä kokeilemassa etukäteen. Niin minä matkustin autollani Joensuuhun. Sikäli todenmukainen uni, että kisat todella järjestetään sillä suunnalla, ja myös sikäli, että minulla oli unessa kuski, koska en pysty itse ajamaan moista matkaa. Kuski oli enimmäkseen Tuomo, välillä Satu, niin kuin nyt unissa henkilöys vaihtelee sujuvasti ja ilman että juoni siitä mitenkään kärsii.

Mukana minulla oli "täyden joukkueen koirat", eli Ninan Echo ja Mirvan Jaki, koska harjoittelin ohjaamaan joukkueeni koiria samalla. Kolmas koira oli ties missä ja sen tilalla oli nimellisesti Pöpönen! Kartat tehtävärasteille oli melko vajavaisia, mutta Tuomo löysi silti hienosti perille rastilta toiselle. Lähdin suorittamaan ekaa tehtävää Echon kanssa. Tuomo ohjasi myös jotain koiraa samalla alueella. Ajattelin jo, että ei tästä tule mitään, kun kuulin, että jossain haukkuu koira. Kauempana kahden kaltevan pylvään päällä makasi maalimiehet. Pikkukoira Pöpönen ilmaisi hienosti haukkuen toista :-D ja toisella maalimiehellä oli Echo, joka ei saanut sanaa suustaan ja yritti etsiä rullaansa (jota sillä ei ollut).

Toisella tehtävärastilla oli esine-etsintää. Alue oli ensin aukea kenttä mutta muuttui sitten sujuvasti jonkinlaiseksi koulurakennukseksi, josta piti ihmisten ja tavarapaljouden seasta etsiä jouluaiheisia tavaroita. :-D
Sanoin Echolle Esineitä! kun se nuuhkaisi pikkuruista joulupukki- ja lumiukkofiguuria maassa ja yritin saada sen sillä aktivoitua etsimään joulukoristeita. Toiselle kierrokselle hain Jakin ja keksin, että se toimi komennolla "Anna!"
Näin sitä siis jo valmistaudutaan syyskuun koitoksiin. :-D 

photo IMG_2059640x480_zps041d5a89.jpg
SM-mitalivärisuora ja jälkimmäisen MM-voiton kristallipokaali on ainot palkinnot, jotka minulla on kotona esillä. Kaikki muut tavalliset pokaalit ja ruusukkeet yms olen antanut joko sijoituskoirien koteihin tai eteenpäin palkinnoiksi mätsäreihin yms.


photo IMG_2102640x480_zps326224a1.jpg
Ostin Möllille Messarista uuden Julius K9 -hihnan. Hurjan värinen tällai päivänvalossa, mutta pitäisi olla hohtava hämärässä ja pimeässä, mikä olisi hyvä kun mitkään valot tai heijastimet ei oikein tuon karvan alta erotu. Ei jäykisty pakkasessakaan, on taipuisa, ei kastu (ei ime kosteutta) ja on kitkaa eli grippiä eli ote pitää, ja on lukot molemmissa päissä ja useampi rengas eri kohdissa hihnaa eli pituutta saa säädettyä moniin eri mittoihin ja koiran saa kytkettyä nopeasti kiinni mihin vain. 

photo 23082001512x384_zps577aee49.jpg photo 23082014512x384_zpsf79653db.jpg
Iisi ja Mölli kaupunkikävelyllä Keravalla. ;-)

photo IMG_2120640x480_zps23ab2145.jpg
Iltapäivän ja illan askareita. Kesäkurpitsalasagnea part 2 ja Möllin kolminkertaiset valioitumistarjoilut huomiselle.

photo IMG_2123640x480_zpsc1fcd518.jpg
Heppa tuli oikein katsomaan Mölliä tänään kun tultiin kotiin iltakävelyltä. Se on vasta siirretty tähän meidän kotitien viereiseen aitaukseen eikä ollut tainnut tavata Mölliä vielä. Mölli meni katsomaan hevosta oikein tarkkaan ja oikein läheltä, tuosta ojalta ihan kurkotti. Selvästi olivat uudet tuttavuudet, koska muihin hevosiin Mölli ei ole kiinnittänyt mitään huomiota. Hetken pällistelyn jälkeen Hevonen kapsahti karkuun mutta tuli heti uudestaan katsomaan Mölliä. Ja sitten hetken tuijottamisen jälkeen Mölli kapsahti vuorostaan poispäin. Tämän jälkeen ne lienevät kuin ilmaa toisilleen, kuten muittenkin hevosten kanssa on käynyt.