Luulisi, että aikuisten uuteen ammattiin opiskelevien ihmisten aikaa ei viitsittäisi tuhlata ihan joutavuuksiin. Tänään oli niin turhanpäiväinen (vaiko peräti tyhjäpäinen?) esitelmöinti koulussa, että ainoa selitys sille on, että mitään taustaselvityksiä luennoitsijasta ei oltu tehty. Heti ensimmäisten minuuttien aikana vedettiin matto pois kaikkien (opettajien asettamien) ennakko-odotusten alta. Annoin mielessäni esitelmöitsijälle 45 minuuttia aikaa vakuuttaa minut siitä, että minun kannattaa kuunnella häntä vielä toisetkin 45 minuuttia. En vakuuttunut ja lähdin kesken pois. On huomattavasti parempaakin tekemistä.
Minulle itselleni on tullut aika paljon esitelmöintipyyntöjä muutaman viime vuoden aikana. Aluksi vastasin jotenkin velvollisuudentunnosta kaikkiin kyllä, en hennonnut kieltäytyä. Nykyään suostun todella harvoihin ja lähinnä vain sellaisiin, jotka edes välillisesti voisivat hyödyttää alani ihmisiä. Raakaa, mutta se raja on vedettävä johonkin. Puhumattakaan siitä, että inhoan puhua yleisön edessä. Toisaalta olen kiitollinen joistain tilaisuuksista, joissa olen saanut puhua ja kertoa asiani, koska niillä on ollut merkittäviä vaikutuksia asioihin myöhemmin.
Tulee myös jonkin verran pyyntöjä vaikuttaa asioihin tai edesauttaa jotakin projektia. Niitä pitää aina harkita tosi tarkkaan. Oma intressi ja aika ei riitä läheskään kaikkeen. Mutta jotkut asiat toki ansaitsevat potkun eteenpäin.
Yhdistyspolitiikka on herkkää aluetta ja siellä roihuaa suuria tunteita. Etenkin, kun kyseessä on useampi samalla alueella tai alalla toimiva yhdistys. Usein ongelmana on kilpailutilanne ja oma etu yhteisen edun ja yhteen hiileen puhaltamisen sijaan. On oltava varsin valikoiva ja varovainen mihin sitoutuu.
Ja sitten taas hyvä pitää laittaa kiertämään ja jos itsellä on mahdollisuus vaikuttaa tärkeisiin asioihin, sitä pitäisi myös käyttää, mutta harkiten. Aikamoista tasapainoilua välillä.
Kierros puutarhassa, olkaa hyvä.
Rakuuna ja mansikka selvisivät talvesta, mitähän muuta tuosta tulee?
Myös gojimarja lähti talven jälkeen kasvuun hyvin. Ajattelin siirtää sen viinimarjojen seuraan ulos kesäkuussa.
Leikkasin viinirypäleen vasta nyt keväällä ja todella reippaasti. Jäi sentään henkiin ja rypäleterttujen alkujakin näkyy jo.
Viinimarjat kukkii.
Tämän piti olla lähikuva ihanista lemmikeistä, ja sitähän se kyllä tavallaan onkin.
Kukkapenkkiin on noussut jokin erikoisnarsissi. Istutin sinne viime syksynä myös runsaasti jotain oikein erikoisia tulppaaneja ja sain...
...kymmeniä tavallisia yksinkertaisia punaisia tulppaaneja. Juuri sellaisia, joita en olisi koskaan istuttanut kukkapenkkiini. Thanks.
Ja mikähän ihme tämä oikein on??
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.