Barents Rescue on joka toinen vuosi järjestettävä Barentsinmeren maiden eli Ruotsin, Norjan, Suomen ja Venäjän yhteinen harjoitus. Tänä vuonna järjestelyvuorossa oli Norja ja skenaariona oli, että vuorenrinne sortuu alas ja aiheuttaa tsunamin mistä koituu lisätuhoja ja Norja joutuu pyytämään apua naapurimailta. Suomesta matkaan lähti pelastuskoiraryhmä 1+3 ja tusinan verran pelastajia ja medic.

Koska minulla oli heti Barents Rescuesta paluun jälkeen lähtö pelastuskoirien SM-joukkuekisaan Tampereelle jossa meno jatkuisi sunnuntai-iltaan asti, lähdin matkaan todellakin sillä asenteella, että aina kun on mahdollista, syödään ja nukutaan (ja lisäisin tähän listaan myös että käydään sisävessassa). Minusta ei olisi mitään hyötyä viikonloppuna, jos menisin kisaan ihan silmät ristissä.

Reissu alkoi tiistaina FRF-varastolta, jossa pakkasimme tavarat ja saimme briiffin tilanteesta ja ylipäätään lähdöistä. Jätin valmiiksi SM-kisaviikonloppua varten pakatun auton varaston pihaan. Oltiin tehty sellaiset valmistelut, että minun ei tarvitsisi jäädä odottamaan edes ruumassa tulevia matkatavaroita paluumatkalla eikä mennä FRF-varastolla lainkaan sisälle: voisin vain kävellä lentokoneesta suoraan käsimatkatavaroitten kanssa ulos kentältä, saisin kyydin varaston pihaan jossa jättäisin FRF:n matkustusasun housut ja takin varaston oven ulkopuolelle, hyppäisin omaan autoon jossa odotti omat housut ja takki ja ajaisin Tampereelle. Jokainen minuutinkin ajansäästö oli huomioitu etukäteen. JOS kaikki menisi hyvin, voisin ehtiä mukaan jo ensimmäiseen tehtävään ja missaisin vain avajaiset! 

Menimme tiistai-iltana varastolta läheiseen hotelliin lyhyeksi yöksi ja aikaisin aamulla siirryimme Helsinki-Vantaan liikelentoterminaaliin, jossa nousimme puolustusvoimien koneeseen jolla lensimme Norjaan. Kone piti aikamoista jylinää (piti olla tulpat korvissa) ja oli kyllä sisustukseltaan todella "riisuttu". :-D

Päästiin matkan puolivälissä juttelemaan ja katsomaan ohjaamoon. Kyselin mm. kuka konetta sillä hetkellä lensi (jäi vähän epäselväksi), kuinka usein tyypit lentävät (päivittäin), miten he ovat lentäjäksi kouluttautuneet (armeijassa ja puolustusvoimien leivissä pitää jatkaa vähintään 9 vuotta tai joutuu maksamaan 86 tuhannen euron sakon), minne he yleensä lentävät (ympäri Eurooppaa, lähi-itään), ja lentävätkö he vaan sinne määränpäähän ja hengailevat siellä ja sitten vaan lentävät takaisin vai tekevätkö he kohteessa myös jotain (eivät) ja ihan rehellisesti, tietävätkö he mitä joka ikinen nippeli ja valo ohjaamossa tekee tai tarkoittaa (jos eivät tiedä niin mukana on joku teknisempi henkilö joka ainakin tietää). 

Koirat oli lennon aikana todella rauhallisia eivätkä juurikaan reagoineet nousuun ja laskuun tai kovaan meluun. Laskeuduimme Tromssaan n. klo 11 aikoihin. Lähtiessä ainoat muodollisuudet oli matkatavaroitten punnitseminen ja määränpäähän saapuessa ainoastaan koirien rabiesrokotukset tarkistettiin.

Saimme kaksi autoa käyttöömme ja niillä ajettiin perille Lyngeniin. Matka oli tai ei ollut pitkä ja siinä oli ehkä jotain harhaanajoakin mukana, en osaa sanoa varmasti, koska pistin pitkäkseni takapenkille ja nukuin suurimman osan matkasta. Lopulta päädyimme eräälle harjoituksen onnettomuussaitille, jossa oli tie poikki. Odottelun ja selvittelyn jälkeen saimme ajaa tiesulun läpi ja kiertää onnettomuuspaikan ja pääsimme ajamaan lopulta majoitukseen.

Majoitus joukkueille oli järjestetty isoon urheiluhalliin, johon oli pystytetty telttoja. Koirat laitettiin yöksi häkkeihinsä seinustalle telttojemme viereen. Saimme infon leirissä asumisesta samalla kun Norjan kuningaspari vieraili paikanpäällä. Ruokailun sijaan lähdimme ensimmäiselle tehtävälle ja missasimme sitten samalla koko päivän ruokatarjoilun majoituksen ruokalassa. 

Ensimmäinen tehtävä oli tunnelionnettomuus, jossa tunnelin suulla oli tapahtunut maanvyörymä jonka alle oli hautautunut useita autoja. Paikallinen poliisipäällikkö johti pelastusoperaatiota. Hän kertoi, että haluaa meidän tarkastavan alueen useammalla koiralla kolmesta kohtaa, joista oli jo aiemmin saatu merkkauksia koirilta. Alueella oli paljon raivausmiehiä töissä ja he siirtyivät aina parin metrin päähän kun pyysin antamaan koiralle tilaa.

Koiramme merkkasivat kaksi kohtaa kolmesta. Toinen merkkasi toisen voimakkaammin ja toinen toisen. Kohdasta, josta ei tullut merkkauksia, poistettiin poliisipäällikön mukaan myöhemmin ruumis maan alle hautautuneesta autosta. Kun koirat olivat valmiita, FRF-tiimin kuuntelijaryhmä ryhtyi paikallistamaan mahdollisia uhreja kuuntelulaittein. Norjalainen ryhmä porasi reiän paksun betonilaatan läpi ja niin katselulaitteitakin päästiin käyttämään ja uhri nähtiin. Jälkeenpäin kuulin, että tunnelionnettomuudessa oli pitkähkö onkalo maan alla ja sieltä nousi hajua vähäisissä määrin useampaan kohtaan. Onkalossa oli käsittääkseni yksi elävä henkilö.

Matka jatkui toiselle saitille illan pimetessä. Maanvyörymä tai tsunami oli huuhtonut useamman auton rantatieltä alas pellolle. Autot oli hautautuneet osittain irtomaan alle. Aluetta piti etsiä koirien avulla. Aikamoinen sekasotku kun samaa pienehköä aluetta etsi useampi poliisikoira hihnassa sekä meidän koirat vapaina. Koiramme paikallisti ja ilmaisi elävän uhrin rojukasassa. Pyysimme apua paikalle, kun koiranohjaajan jalka "murtui ja jäi jumiin" ja tehtävän luonne muuttui uhrin ja oman ryhmän jäsenen pelastamiseksi. 

Jatkoimme etsintää toisen koiranohjaajan kanssa samaan aikaan kun pelastajat huolehtivat loukkaantuneesta koiranohjaajasta. Koiramme paikallisti toisen uhrin läheisessä rojukasassa. Sitten jatkoimme alueella olevien autojen tutkimisella. Yhden auton alla oli ns. ilmatasku ja onkalo, ja pelastajat kaivoivat lapioilla auki reittiä sinne. Saimme koirankokoisen aukon auton alle. Yksi koira hääräsi siellä, toinen ei. Poliisin koira oli myös merkannut siellä, joten ilmoitin, että siellä on joku, kun kaksi kolmesta koirasta niin sanoo.
Hetken päästä sain kuitenkin tiedon, että poliisi ei uskonut siellä olevat elävää ihmistä ja palikat loksahti kohdalleen: sen takia ei meidän toinen koira merkannut mitään ja toinen ei asettunut tekemään selvää ilmaisua, vaan surrasi ja hääräsi. Kävin sanomassa kohdetta auki kaivaville norjalaisille pelastajille, että uskon että siellä on vastassa vainaja. Hetken päästä auton alta olikin irrotettu ja poistettu kroppa. 

"Loukkaantunut" koiranohjaaja oli tällä välin viety hoitoon. Jossain vaiheessa viesti "loukkaantumisesta" oli muuttunut todelliseksi ja hänelle oli kai soitettu ihan oikeasti ambulanssi hakemaan. Hänen pitkikset oli leikattu halki jalasta ja juuri kun olivat aikeissa alkaa leikata kasahousuja auki, oli joku ehtinyt hätiin ja innokkaille hoitajille oli selvinnyt, että kyseessä on peliin liittyvä loukkaantuminen, ei oikea. Liekö tässä ollut ongelmana se, että kaikki muut loukkaantuneet olivat harjoituksen roolipelaajia ja tämä "loukkaantunut" yksi harjoituksen suorittajista ja siksi niin vakavasti otettu.

Pääsimme leiriin nukkumaan lyhyehköt yöunet ja aamulla koiraryhmä ja puolet pelastajista ajeli parisenkymmentä kilometriä johonkin suuntaan tehtävälle, jossa vuorilla sijainneessa nuorisoleirissä oli tapahtunut tulipalo tms ja nuoria paennut lähiseudulle. Suuri määrä loukkaantuneita oli jo löydetty ja heitä evakuoitiin helikoptereilla alas vuorelta. 

Kiipesimme ylös kukkulan laelle, jossa jouduimme odottelemaan karttoja aika pitkään, mutta lopulta saimme yhden kartan ja kaksi koiranohjaajaa liikkeelle maastoon. Heidän tehtävänään oli partioida koirien kanssa joen länsipuolinen alue, joka alkoi alhaalta tien varresta ja jatkui ylös vuorille. Alue oli n. 100 m leveä ja n. 1,5 km pitkä suurin maastonmuutoksin ja korkeuseroin. Leiri, josta etsinnän ja pelastustoimien johto tapahtui, sijaitsi hieman alle puolivälissä matkaa joen vastakkaisella puolella. Kaksi koiranohjaajaa pelastajakarttureineen laskeutui alas rinnettä tielle ja käveli alueensa alkuun joen varteen. Täältä tuli mielenkiintoinen ilmoitus: alueen alkupäässä oli valtaisa lammasaitaus. Ei muuta kuin aitaukseen ja etsintä käyntiin!

Me muut odottelimme sään suosiessa ja upeissa maisemissa ja seurasimme loukkaantuneitten pelastustoimia. Helikoptereita tuli ja meni koko ajan. En ole koskaan käynyt Lapissa ruska-aikaan ja nyt sain kyllä sellaisen elämyksen näistä maisemista, että alkaa houkuttaa! Tosin puskapissalle mennessä sai kuunnella tarkkaan, ettei kopteria ollut juuri tulossa, sillä kun ne alkoivat laskeutua, alkoi ilma pölistä oransseja lehtiä siihen tahtiin ettei puskiin jäänytkään enää mitään näkösuojaa. Jossain vaiheessa menin katsomaan pelastustoimia lähempää sillä seurauksella, että päädyin Norjan sen illan tv-uutisten haastatteluun. Löysin uutislähetyksen netistä jälkeenpäin ja onpahan mielenkiintoista, että se on leikattu niin että siinä esitettiin eri kysymykset kuin mihin vastasin. Tää on niin tätä. ;-)

Jossain vaiheessa saimme pyynnön että kolmas koiramme lähtisi tarkistamaan jokeen laskevien pikkupurojen varret n. 1,5 km päähän yläjuoksulle. Pähkäilimme ensin joukkueenjohtajan kanssa aikatauluja Tromssaan paluuta ja illan päättäjäisiä ajatellen ja lähdimme sitten viimeisen koiranohjaajan kanssa matkaan. Ajatuksena oli marssia joen vartta kulkevaa polkua pitkin paikalle, jossa pitäisi olla "jonkinlainen siltarakennelma jota pitkin ainakin ihminen pääsee yli, koira voi joutua uimaan". Palaisimme joen toista puolta vähän takaisinpäin ja sitten tulisimme kohteeseemme eli etsisimme koiralla jokeen laskevien purojen varret.

Aikataulullisesti arvioin, että jos saapuessamme kohteeseen huutelisin radion kautta muut koirakot siirtymään suorinta reittiä sillalle, olisimme kaikki siellä samaan aikaan palaamassa takaisin ja ilmoittaisin sitten etsinnän johtoon, mitkä alueet oli tutkittu ja mitä ei.

Olipahan kuulkaas mahtavat maisemat! Ihan mielettömät! Joessa virtaava vesi sinistä ja viimeiset ruskan keltaiset rippeet vielä puissa. Ja siellä joen vastapuolen rinteissä vilahteli aina välillä FRF:n oranssia vaatepartta. Silta oli parempi kuin mitä oletimme, vaikkei sille missään vaiheessa oikein uskaltautunutkaan kuin yksi henkilö ja koira kerrallaan. 

Saapuessamme kohteeseen kiipesin kukkulan laelle, jonka takaa purot laskivat jokeen. Koirakko lähti tarkastamaan kartturin kanssa lähimmän puron vartta ja pyysin meitä kohti tulevia kahta muuta koirakkoa tarkastamaan toisten purojen varret tullessaan. Itse jäin tarkkailemaan tilannetta kukkulan laelle, josta näin hyvin missä mikin koirakko liikkui. Kun tehtävä oli suoritettu (mitään ei löytynyt) koko kööri kokoontui kukkulan laella olevalle mökille ja pidettiin evästauko upeassa miljöössä. Koska täällä oli hyvä radiopuhelimen kuuluvuus, annoin etsinnän loppuraportin englanniksi radiopuhelimitse täältä taukopaikalta.

Paluumatkalle lähdimme polkemaan joen vartta kulkevaa polkua myöten. Olin tulomatkalla arvioinut kauanko matkaan menee ja lähdimme liikkeelle n. 3 minuuttia myöhässä siihen nähden. Koska aikataulu oli kireä, sovimme, että kuljemme polkua pitkin alas aina tielle ja autoille asti, mutta sitten pelastustehtävää johtava poliisipäällikkö halusikin vielä lisätietoja etsimästämme alueesta ja kun kerran satuimme olemaan ihan leirin kohdalla, välissä vain jyrkähkö rotko, niin mentiinkin vielä leiriin ja ilmoittauduin joukkueemme johtajalle vain 2 minuuttia arvioimani ajan jälkeen. ;-)

Muu ryhmä lähti tietä pitkin alas autoille ja me jäimme joukkueenjohtajan kanssa odottelemaan että sain annettua loppuraportin vielä sormella kartalta osoittaen ja sitten mentiin puolijuoksua rinnettä alas autoille.

Oltiin viisaina pakattu tavarat valmiiksi kämpillä jo aamulla, joten koiraryhmä oli valmiina nopeaan siirtymiseen. Niin hikinen ja haiseva olo kyllä oli, että jätin likaiset kasavaatteet päälle enkä viitsinyt vaihtaa siisteihin matkustusvaatteisiin kun ei päässyt pesulle välillä. Pakkasimme siis kaikki kimpsut ja kampsut autoihin ja ajoimme lautalle, joka vei meidät jonkun vuonon ylitse ja sieltä matka jatkui Tromssaan. Ei ole oikein havaintoa siitä, oliko matka pitkä vai lyhyt ja ajettiinko harhaan välillä vai ei, koska pistin taas pitkäkseni takapenkille ja annoin unen tulla. Oli muuten juuri sopivan pituinen se auton takapenkki, arvioisin että n. 173 cm eli kun jalat nosti vastakkaista seinää vasten mahduin juuri nukkumaan siinä pitkälläni. Kiltti, kiltti pelastajamies takapenkillä otti taas koipeni vastaan syliinsä, tosin pyöritteli huolellisesti lahkeitten likaisimmat kohdat ylöspäin ja sama herätessä, lahkeista nostettiin jalat varovasti pois ettei mudat karise hänen housuille. Tarkkaa. :-D

Tromssassa ehdimme vihdoin suihkuun hotellissa ja sitten suunnistimme tämän kivan pikkukaupungin keskustan halki Ishavshoteliin jossa oli päättäjäistilaisuus tanssiesityksineen ja orkestereineen. Jälkiruokapöytä oli varsin kelvollinen. :-P Koiraryhmä oli sijoitettu eri hotelliin kuin muu seurueemme väki ja saimme kuulla, että meidän kolmen ja neljän hengen apartementomme oli todella luksusta verrattuna poikien kahden hengen bokseihin, joissa oli kapeat parisängyt joissa ei pitkä mies mahtunut kokonaan sänkyyn mitenkään päin. :-D Siellä oli sitten otettu patjaa lattialle että oli mahduttu nukkumaan mutta sitten ei ollut ovi vessaan enää mahtunut aukeamaan tms. Tasan ei käy onnen lahjat; meillä oli niin monta ovea ja pikkuhuonetta että en tiedä vieläkään kävinkö kaikissa tiloissa. :-D

Siinä illan pimetessä heräsi idea tehdä pieni jäynä joukkueenjohtajallemme. Kävellessämme baarista hotellille se idea muokkautui suunnitelmaksi, joka laitettiin aamulla käytäntöön. Oltiin sovittu, että kun auto aamulla lähestyy hotelliamme, sieltä huudellaan radioon ja me tulemme valmiiksi ulos kadunvarteen kaikkine tavaroinemme, jotta ne saadaan ripeästi nostettua autoon ja ajettua lentokentälle.

Aamulla radiopuhelin huusi (kuului vaan "kakkosella"), ja en vastannut. Parin minuutin kuluttua tuli uusi kutsu (ihan "vitosella") ja vastasin unisesti, että kuka siellä huutelee ja mitä. Radiosta kuului, että he ovat meidän hotellin kohdalla kadunvarressa odottamassa meitä. 
- Siis mitä kello on? Päivi, herää! Ne on tullu jo hakemaan meitä!
Radiohiljaisuus. Oli pakko jatkaa: - Siis me ollaan varmaan käännetty kelloja tunnilla väärään suuntaan. Me ollaan täällä ihan yöpuvuissa vielä.

Radiosta kuului jotain tyyliin "nyt vaan äkkiä kamat kasaan ja..." 
Nina on kohta lähdössä pissattamaan koiria ja Virpi meni just suihkuun. 

Aina kun nostin sormen tangentilta, nauroimme ihan katketaksemme. Jos mukana olisi ollut tietyt henkilöt, olisin jatkanut: Ja mun on ihan pakko pestä vielä hiukset, onks kellään teistä fööniä mukana? (mutta tämä on sisäpiirivitsi eikä aukea ihan kaikille) 

Koska ruokailumahdollisuuksien missaaminen oli vähän harmittanut porukkaa reissulla, niin ajateltiin vielä heittää Mites aamiainen, meille on maksettu aamiainen, jäädäänkö me taas ilman ruokaa? mutta radionkin kautta huokui jonkinlaista kiihtymystä joten ei viitsitty enää hermostuttaa enempää vaan tyydyttiin vaan sanomaan Jos mä tuun avaamaan oven niin voitteko tulla auttamaan meitä pakkaamisessa? jonka jälkeen hipsin pyjamassa alaovelle kadunvarteen ja kun tyypit tuli sisään niin vastassa oli tietenkin valmiit bagaasit ja me oltiin kaikki lähtövalmiina. :-D Oli kuulemma jonkinlainen hermostumisen taso saatu kyllä aikaan tällä jäynällä. :-D

Perjantai-aamuna lensimme SASin reittilennolla Tromssasta Osloon kaikki koirat matkustamossa matkustaen. Olipahan koirilla ahdasta! Niille ei oltu siis varattu mitään erillistä tilaa tietenkään, vaan niiden piti mahtua normaaliin lentomatkustajan jalkatilaan täpötäydessä koneessa. Pienten paikanvaihtojen jälkeen saatiin kaikki mahtumaan paikoilleen ja päästiin matkaan. Koirat matkustivat jälleen todella rauhallisesti ja huomaamattomasti. 

Oslossa koneesta päästyämme ja lähtevien lentojen ruutua katsellessa oli vastassa ikävä yllätys: lento Helsinkiin peruttu! Ei siis edes myöhässä, vaan PERUTTU. Siinä sitten alkoi selvittelyt, miten joukkue saadaan Suomeen ja milloin. Koirien kanssa toiveena oli tietenkin yksi suora lento, mutta esimerkiksi minulla toiveena oli mahdollisimman nopeasti. Kolme henkeä pääsi lähtemään selvittelyjen jälkeen saman tien Kööpenhaminaan ja sieltä nopealla vaihdolla Helsinkiin. Ilokseni pääsin tähän kolmen ryhmään vaikka se merkitsikin, että jouduin eroamaan koiraryhmästä. Onneksi koko joukkueen johto jäi kyllä huolehtimaan heidän ja muitten kotiinpaluusta ja minä ja kaksi pelastajaa kiirehdimme Köpiksen koneeseen. Köpiksessä oli nopea vaihto Helsingin koneeseen, koppasin vain sandwitchin mukaan kioskilta ohimennen. Missään koneessa ei ollut mitään tarjoiluja ja yritin nukkua kaikki pätkät mitkä pystyin. 

Helsinki-Vantaan lentokentällä ei tarvinnut huolehtia mistään matkatavaroista koska oli selvää, että ne ainakaan eivät ehtineet samaan koneeseen. Saimme kyydin FRF-varastolle, jossa hain auton avaimet, riisuin housut ja takin ja kiitin muuta seuruetta ja kipitin kaatosateen läpi pikaisesti omalle autolleni ja omien vaatteitteni luokse. Onneksi sade lakkasi jossain Hämeenlinnan kohdalla. Kisapaikalla Tampereella puolustusvoimien lennostossa klo 20.30 ilmeni etten ollut ehtinyt joukkueeni mukaan ensimmäiselle tehtävälle, mutta pääsin kuitenkin majoitusparakkimme ulko-ovesta sisälle aulaan vaikken sentään huoneeseeni asti. Jäin sinne odottelemaan, avasin norjalaisen aamiaisselviytymispakkauksen, söin pussikeiton (ensimmäinen ateria aamiaisen jälkeen) ja pistin pitkäkseni kovalle ja likaiselle sohvalle ja vedin makuupussin peitoksi. Puolentunnin torkkumisen jälkeen joukkueet alkoivat saapua ensimmäiseltä tehtävältä ja kisa alkoi myös minun osaltani (ja se onkin ihan toinen juttu se).

Muu FRF-joukkue oli tullut iltakoneella suoraan Oslosta Helsinkiin, kaikki samassa koneessa ja kaikki koirat matkustamossa. Tilaa oli ollut nyt hyvin ja kukin koirakko saanut oman penkkirivin käyttöönsä.

Barents Rescue is a mission exercise that is arranged every 2 years among the Barents Sea countries: Norway, Sweden, Finland and Russia. I participated as the group leader of FRF K9 team.

photo blog60832_157540961120000_989398750_n_zpscf4563f5.jpg photo blogIMG6174_zps6d53d9ab.jpg photo blogIMG6176_zpsf350d1e6.jpg photo blog1239012_157537034453726_92907895_n_zpsd292c85a.jpg photo blogIMG6186_zpsf7433ba5.jpg  photo blog1173615_157537147787048_1115025994_n_zps67af538b.jpg photo blogIMG6196_zpscd5ce540.jpg photo blogIMG6214_zps2cf7aad5.jpg photo blogIMG6222_zps939f9db4.jpg photo blogIMG6226_zps7d1e4a8d.jpg photo blogIMG6230_zpsd68bd65b.jpg photo blogIMG6236_zps58ba73b0.jpg

photo blogIMG6244_zps5fc72671.jpg

Lisää kuvia / more photos