Merlinillä on nyt takana kuusi jälkitreeniä. Ajattelin katsoa, onnistuisiko jäljestäminen ilman mitään sen kummempia kommervenkkeja kuten ruokaa joka askeleella tms. Eli lähtökohtana on ollut viedä koira jäljen alun läheisyyteen ja katsoa, lähteekö se siitä omaa uteliaisuuttaan jäljestämään ja sitten tukea sen toimintaa seuraamalla sitä hiljaa. Minä kutsun niitä spontaanijäljiksi, eli koira saa spontaanisti lähteä jäljelle jos haluaa. Kolmella ekalla kerralla jäljen päässä oli ihminen joka leikki Merlinin kanssa palloilla kun Merlin saapui paikalle. Sen jälkeen jäljen lopussa on ollut suljettu purkki ruokaa.
En ollut edes miettinyt mitä tekisin, jos koira ei lähtisi jäljestämään tai kerta kaikkiaan lopettaisi sen kesken kaiken, onneksi sellaista tilannetta ei ole vielä tullut vastaan.

1. jälki tehtiin heinäkuun puolivälin hujakoilla Mäntyharjulla. Jäljentekijä lähti liikkeelle 15 minuuttia ennen meitä. Sovimme, mistä jälki suunnilleen kulkee ja mihin suuntaan (tien laitaa myöten 10-20 m metsän puolella). Jäljentekijä jäi jäljen loppuun odottamaan piiloutuen niin, että ei ollut heti näkyvissä. Jäljellä oli pituutta ehkä 400 m.
Lähdin 15 minuutin päästä kävelemään Merlinin kanssa jäljen lähtöalueelle päin. Siellä vein koiran valjaissa ja liinassa alueelle, josta jälki lähti ja sitten odoteltiin, mitä tapahtuisi. Merlin löysi jäljen ja lähti seuraamaan sitä ja minä kuljin pääasiassa liinanmitan päässä perässä. Laskin irti liinasta ja välillä mentiin juoksujalkaa. Välillä tuli pieniä ja yksi isompikin hukka, mutta silloin odoteltiin vaan ja koira selvitti ongelman itse. Minähän en voinut mitenkään neuvoa kun en tiennyt missä jälki täsmälleen ottaen kulkee, eikä koiralle ollut tätä hommaa mitenkään opetettu. 

2. jälki tehtiin metsään heinäkuun lopussa Joensuussa. Jäljelle tuli ikää parisen tuntia ja sen yli meni pari tuoretta harhaa, mikä oli tietenkin liikaa, mutta kun noita harhoja ei voi kontrolloida. Jälki nousi kohtuullisen hyvin ja alku meni hyvin, mutta sitten harhat ja polut vei mukanaan. Edettiin kuitenkin jäljen suuntaisesti ja otettiin pitkälti partioiden tuo homma koska kaveri oli siellä jäljen päässä odottamassa. Ei siis onnistunut jälkisuoritus, mutta mitään ei varsinaisesti mennyt pilallekaan koska koira ei tiennyt mitä siltä odotetaan.

3. jälki tehtiin pian tuon edellisen jälkeen, noin tunnin päästä siitä. Tuore 50 m jälki metsässä myötätuuleen ja kaveri jäi sinne jäljen loppuun odottamaan. Merlin lähti spontaanisti seuraamaan jälkeä, kaksi polun ylitystä toi haastetta mutta se löysi jäljen itsenäisesti uudelleen ja kaverin sieltä jäljen päästä. Ehjä, lyhyt, helppo suoritus tuon edellisen hässäkän päälle oli se mitä hain ja se saatiin.

4. jälki oli ensimmäinen peltojälki syyskuussa. Pituutta 150-200 metriä ja ikää noin tunti. Lopussa rasia jossa ruokaa. Vein Merlinin alueelle, josta jälki lähti ja katsoin, mitä tapahtuu. Se jäljesti välillä hyvin keskittyneesti, sitten kesken kaiken ikään kuin säpsähti todellisuuteen, katseli hämmentyneenä ympärilleen ja hetken päästä jatkoi taas jäljestämistä. Ohi ajavat autot ja muut saivat keskittymisen helposti herpaantumaan. Tuntui, että myös se että minä seurasin sitä häiritsi sitä välillä. Jäljen päältä pois ajauduttuaan palasi itsenäisesti melko pian jäljen päälle. Ruokapurkin Merlin nappasi suuhunsa. 

5. jälki oli parin päivän sisällä edellisestä, samaan tapaan peltojälki, n. 200 m ja 1 h vanha. Keskittyminen katkeili samalla tavalla kuin aiemmin ja välillä Merlin ihan istuutui katselemaan ympärilleen hämmentyneen oloisena, sitten taas jatkoi. Eteni rauhallisesti ollessaan aivan jäljen päällä ja jäljeltä pois ajautuessaan haki sen uudestaan. Kulmasta meni yli ja sai ajan kanssa hakea jäljen uudestaan.

6. jälki oli viikon sisällä edellisistä eli syyskuun loppupuoliskolla. Jäljellä oli gps:n kanssa mitattuna pituutta 450 m ja ikää 2,5 tuntia. Tuli siis enemmän haastetta kertaheitolla. Halusin laittaa pituutta reippaasti lisää samalla kun ikääkin tuli, jotta koira ehtisi oppia ja vahvistaa oppimaansa jäljestämisen aikana. Nyt kehuin Merliniä ensimmäistä kertaa jäljestämisestä silloin, kun pystyin varmuudella näkemään, että se painoi päätään alaspäin askelmien kohdalla ja kun se hukan jälkeen palasi aivan jäljen päälle.
Vieressä kulkeva tie veti aluksi kovasti puoleensa ja jäljestämään lähteminen kesti jonkin aikaa. Ensimmäisellä suoralla tie houkutteli kovasti. Oli myös sivutuulta. Ensimmäinen kulma oli vaikea, siinä pyörittiin jonkin aikaa. Toisessa kulmassa minä olin varma, että ei se jälki sieltä mene, mutta annoin koiran mennä ("oppiipahan sitten") ja kun menin perässä niin tajusin, että juuri tästähän se jälki meneekin. ;-)
Pitkällä loppusuoralla oli melkoisen voimakas tuuli ja koira kulki helposti 0,5-1 m jäljen sivussa.

 

Ajattelin jatkaa samaan malliin tekemällä jälkiä silloin tällöin ja mahdollisuuksien mukaan ihminen sinne loppuu kököttämään. Se, että palkkaa tulee vain jäljen päästä ei ole tämän koiran vauhtia ainakaan vielä kiihdyttänyt mitenkään, joten en ole ajatellut alkaa viljellä ruokaa askelille toistaiseksi. Jossain vaiheessa voisi toki laittaa vaikka ruokapurkin tai pari sekä esineitä jäljen varrelle. Kommentteja ja vinkkejä tähän asti tehdystä ja jatkosta otan mielelläni vastaan. :-)

Merlin has done 6 tracking exercises this year. We haven't laid any food or objects along the track, the person has just walked at a normal pace. The first three tracking exercises were done by another person (meaning: not me) walking in a forest and hiding in the end of the track. I took Merlin to the area where the track goes and let him do what he wanted: if he chose to start tracking then I'd follow him. And that is what happened. He ended up at the person who had laid the track and she played with him as a reward.

Tracks no. 4-6 were laid in a field with quite tall grass by myself. Tracks no. 4 and 5 were about 1 hour old and 150-200 m long. Track no. 6 was 450 m long and 2.5 hours old. There was a jar of food in the end of the track. Again, no food or objects laid on the track and no reason for the dog to start tracking except his own curiosity and will. Track 6 was the first one where I phraised him when he was clearly sniffing the foot steps. It was also the first time I spoke to him while tracking.