FRF-koiraryhmä vietti viikonlopun Sipoossa vanhassa mielisairaalassa treenaillen.

Pe-iltana aloitettiin rakennusetsintäharjoitus lähempänä puoltayötä. Ne, jotka olivat käyneet pimpolassa aiemmin toimivat maalimiehinä ja muut suorittivat harjoituksen. Tehtävänä oli hahmottaa koko rakennus ja tutkia kaikki paikat: jokainen kerros ja jokainen huone. Rakennuksessa on 5 kerrosta, maapohjainen kellari rakennuksen alla sekä kaksi erillistä ullakkoa. Kaikkialta ei pääse kaikkialle ja vain yksi ulko-ovi oli käytettävissä.
Ryhmä suoriutui tehtävästä mainiosti. Itselläni oli sen sijaan suuria vaikeuksia istua hiljaa paikoillaan vessanpöntöllä 50 minuutin ajan juomavesipullo, taskulamppu ja neljän koiran palkat sylissäni. Asentoa vaihtaessa tipahti milloin mikäkin ja olin varma, että annoin melkoisia apuja ja vinkkejä sijainnistani! Puhumattakaan millaisen metelin Heli aiheutti vieressäni suihkukaapissa vaihtaessaan vaatetta. Kun muuten on ihan hipihiljaista, tuntuu pienetkin kahinat hirmukovilta ääniltä! Minulla kävi säkä kun pääsin aika nopeasti pois, Heli jäi minun lähtiessäni vielä tunniksi käpristelemään suihkukaappiin jalat koukussa.
Ryhmä selvitti tehtävän parissa tunnissa ja kaikki alueet oli käyty läpi sekä kaikki maalimiehet löydetty. Kaikista tiloista löytyi jonkinlaiset kartatkin.

Lauantaina vaihdoimme rooleja ja edellisyön harjoituksen suunnittelijat pääsivät suorittamaan toisten suorittamaa tehtävää Korson raunioradalla. Itse pääsin toimimaan ryhmänjohtajana ja aloitin arvioimalla alueen. Vaaroja löytyi: useita tynnyreitä joitten sisällöstä ei ollut tietoa, savua, maassa ties mitä lilluvaa ainetta. Aluksi käytössäni oli vain kaksi koiraa, mutta jonkin ajan kuluttua sain käyttööni kaksi koiraa lisää. Onnettomuusalueesta osa oli sellaista, että sinne ei ollut ihmisen turvallista mennä kävelemään, eikä ylipäätään millekään kasoille ollut ihmisten turvallista nousta. Alue piti tarkastaa koirilla. 

Alue, jolla koiranohjaajatkin pääsivät liikkumaan, oli tyhjä uhreista. Alueella, jossa koiranohjaajat eivät voineet liikkua sen sijaan oli vaikka mitä. Muistaakseni saimme yhdellä koiralla kahdesta kohtaa ilmaisut. Toinen koira vahvisti toisen ilmaisuista ja ilmaisi yhden kohdan lisää mutta melko epämääräisesti. Ilmoitin raivattavaksi kahden eri koiran ilmoittaman kohdan. Sitten pistin kolmannen koiran töihin ja se merkkasi ensin heikosti saman epämääräisen kohdan ja sitten vahvasti saman minkä toinen edellisistä koirista. Sieltä raivattiin lisää ja samalla neljäs koira tuli töihin samalle alueelle. Se ohitti epämääräisten merkkausten kohdan moneen kertaan ilman reaktiota, mikä vahvisti epäilykseni siitä, että siellä oli vaatetta tms eikä elävää ihmistä. Tämä koira ilmaisi vahvasti ensimmäisen koiran ilmaiseman (jo raivatun) kohdan ja sieltä raivattiin vielä yksi uhri lisää esille. Lopulta alueelta oli nostettu neljä uhria kahdesta ns. tuplapiilosta ja muu alue voitiin todeta tyhjäksi. Onnistuimme mainiosti tehtävässä, mikä oli todella kiva kuulla. :-)

Yhteisharjoituksen jälkeen treenasimme vielä kaikkia koiria niitten omien tarpeitten mukaan. Merlinin kohdalla mentiin vähän pieleen ja tehtiin sellaisia hyviä esimerkkejä "älä toimi näin" -harjoituksista. Esimerkkinä mainittakoon harjoitusalue tuulen alapuolella toiseen treeniryhmään nähden, jolloin pentu menee jatkuvasti hajujen perässä toisten alueelle ja joudutaan huutamaan pois hajuilta. Toisena esimerkkinä mainittakoon pitkään patsastelu kasalla, jossa ei ole maalimiestä eikä pentu voi saada hajua maalimiehestä siihen, ja kolmantena pentu joka tassuttelee täysin sukat jalassa maalimiehelle eikä maalimies kuule sen tuloa, maalimies tarkkailee piilon suurta oviaukkoa josta tuulee sisään ja pentu yrittää aktiivisesti tunkeutua pienestä tuulen alapuolella olevasta kolosta piiloon kun siinä on maalimiehen kengät lähellä ja siitä se haju tulee, eikä saa palkkaa koska maalimies ei huomaa koiraa kolmannellakaan kerran kun se yrittää tunkeutua piiloon. Ja silleen. Tässä vaiheessa puhalsin pelin poikki ja otettiin ukot ylös piiloista, koska harjoitus ei vienyt Merliniä ainakaan eteenpäin, pikemminkin se vain hämmensi sitä. Yritettiin sitten saada pari onnistunutta juttua ja päivän päätteeksi vielä pari onnistunutta juttua (sitten ei enää juuri tuullutkaan mikä taas vaikeutti asiaa).

Lauantaina kokoustettiin melko pitkään ja porukka oli väsynyttä ja tipahteli kymmenen jälkeen. Pientä äksöniä kuitenkin saatiin kun jonkin aikaa valojen sammuttamisen jälkeen käytävästä kuului askelia ja miehen yskähtelyä sekä muovipussin rapinaa. Pikainen head-count, jokaisessa makuupussissa on joku kotona; niinpä kiiruhdimme juoksunartun kanssa toisessa tilassa nukkuvan miekkosen luokse. Osoittelimme häntä lampuillamme ja tiukkasimme, oliko hän juuri käynyt vessassa. Heppu oli siis omassa makuupussissaan täydessä unessa kun pamahdimme siihen paikalle ja ei saanut oikein järkevää samaa suustaan. Se kyllä riittikin vastaukseksi ja lähdimme tsekkaamaan paikkoja. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin jo pitäneet aika paljon ääntä ja Muovipussimies oli ehtinyt poistua rakennuksesta.

Sunnuntaina oli vuorossa köysien robaamista. Virkistimme muistia solmuista, harjoittelimme hätänostovaljaitten tekemistä itselle ja rakensimme nosto/laskupisteen yhdellä köydellä. Harjoitus tuli tarpeeseen ja oli oikein hyvä homma. Tosien ryhmän rakentaessa köysillä nosto/laskeutumispistettä toinen ryhmä robasi muita välineitä ja puki koirille nostovaljaita. Möllillä oli valjaat sopivasti päällä kun toinen ryhmä kaipasi esimerkkikoiraa nostoon ja niin Mölli kiskottiin killumaan katon rajaan. Merlin oli tosi rauhallinen koko ajan, sillä ei ollut mitään hätää. On se lunki kaveri!

FinnRescue dog troop had a training camp over the weekend in an old, abandoned mental hospital. It was an interesting a bit scary place. We had a big training arranged for late night on friday, I was planning the exercise and people who had not been to the place before got to do it. The task was to examine the whole big building and be sure that each and every floor and room in the building was searched with dogs. There were 5 floors, two separate attics and a big cellar underneath the building so it was not an easy task to comprehend the whole place. I spent 50 minutes sitting on a toilet seat in the darkness waiting to be found. ;-)
The group made very good work and were very succesful.

Saturday I got to participate in an exercise planned by another group for us. I was the team leader and got to work four dogs and dog handlers in a rubble site. It went very well, we found 4 living people and spent no time or resources digging up food or clothes. Well done everybody!

After the mutual exercise we got to practise all dogs the way each dog needed in smaller groups. Merli nsuffered some bad luck, his exercises went badly. Another group was situated above wind from us so Merlin got their scents in the wind all the time and went there many times. Also, there is a big problem when he goes to the victims: he goes so silently that the victims cannot hear him. So he stands there wondering why he doesn't get any reward. Or, the victim is keeping an eye on the big opening of the hiding place to see if he is coming but doesn't notice that Merlin is all the time trying to get in through a small hole behind the victim because that is where the scent is coming from... and he again, he does not get the reward and gets confused. When it happened for the third time I announced a time-out to have the rest of the exercises succeed better.


I actually remember having the same problem with Miklos. The victims said they could not here him come and they did not notice him before he was taught the bark indication (he was two years old when he started barking).

Sunday we did some rope work exercises and Merlin got to be the example dog. :-D He was soo calm and peaceful, no worries in the world during being lifted. What a sweetheart!



























Tässä ensimmäisessä videossa Merlin on aika uninen vielä aluksi, mutta muuten sujuu hyvin. Hyvä esimerkki siitä, että maalimies ei kuule/huomaa sitä.
The first video is a good example of Merlin being taken out of the car when he was fast asleep and he is not quite awake when we start. He works nicely when he wakes up properly but the victim doesn't notice him right away when he arrives to her.


Tässä sitten huono esimerkki. Seistään väärällä kasalla tuulen yläpuolella maalimieheen nähden.
This is a bad example. Bad work. We are standing on the wrong rubble pile and above the wind so that the dog cannot get the scent of the victim here. But you can see that Merlin moves nicely on rubble.


Tässä yritetään korjata aiempia vahinkoja. Muuten hyvä, mutta vaikea saada koira sinne, mihin haju tulee!
Trying to repair damage from previous trainings. It is quite difficult to get the dog to move around the area /direction where the wind takes the scent from the victim!


Onnistuuhan se! Maalimies on myös hyvin hereillä :-D
Success! :-D


Vaikeita kivenjärkäleitä! Mutta onneksi Mölli ratkaisee asiat itse lopulta.
Difficult, sharp and so big rocks! Luckily Merlin makes it in the end. :-)


Kuvia ja videota köysiharjoituksista.
Video and pictures from the rope exercise.

P.S. Lisätty juttu hälytysryhmän harjoituksista 7.10.
P.S. I've added an article for October 7th.