Tulimme Portoon lentaen eilen illalla. Lentokentalta ajeltiin metrolla Matosinhosin kaupunginosaan, jossa hotellimme on. Koko kulmakunta oli hiljainen ja pimeana, ei ristinsielua missaan. Ihan kuin joku tietaisi jotain, mita me emme tieda - etta tama on Portugalin vaarallisin alue jossa ei pida liikkua kaduilla enaa pimean tultua. Tai etta kaikki nukkuivat jo - lauantai-iltana??

Hotellissa kavimme informatiivisen keskustelun.

- Where is everybody? Maiju kysyi.
- Hmmm? mutisi Matomies.
- Where are all the people. Are they already sleeping? There is nobody in the streets outside.
- Sleep? kysyi Matomies.
- Yes - are everybody sleeping already? kysyi Maiju.
- Sleep? Sleep? Yes? ... Yes! Sleep. ... Noou. My English often not good, totesi Matomies.

Jai vahan epaselvaksi, puhuiko Matomies yopymisesta ja Maiju nukkumisesta, joka tapauksessa taisivat ainakin puhua eri asioista.

Lahdimme etsimaan ruokapaikkaa autiossa pikkukaupungissa. Matomiehelta oli turha kysella vinkkia mutta paikallinen taksikuski osasi neuvoa pari ruokapaikkaa lahikaduilta. Baareissa oli vakea ja telkkarit auki joka paikassa. Hiljaisten katujen salaisuus oli se kolmas vaihtoehto: Tai sitten kaikki katsoivat Kroatia-Portugali-ottelua, joka oli mennyt jatkoajalle. 

Soimme hyvan tuhdin myohaisen illallisen kahdelle, possunfiletta, perunoita ja porkkanaa uunissa kypsennettyna ja katsoimme matsia pubissa. Tarjoilija oli ihan hermona Portugalin jalkapallotilanteesta, kun koko ajan tulee vaan tasapeleja. Me saimme sitten ihan onnentalismaanin aseman, kun Portugali pian saapumisemme jalkeen teki voittomaalinsa!

Lahdimme takaisin hotellille ruoan ja ottelun jalkeen ja yhtakkia kaduilla olikin elamaa ihan poliisiautoja myoten: Portugalin liput liehui, iloiset ihmiset huutelivat ja autojen torvet soi joka puolella.

Tana aamuna suuntasimme Matosinhosin rannalle. On kuuma paiva, mutta merelta tuulee sen verran viileasti, etta se saa ilman tuntumaan ihan juuri sopivalta. Todella oivallinen ilma polttaa nahkansa rannalla. Mina nukahdin biitsille kirjaa lukiessani. Vesi on sen verran kylmaa, etta tarvii olla todella kuuma etta saa mentya pikaisesti kastautumaan. Huomaa, etta ollaan Atlantin rannalla eika Valimerella.

Maiju hatisti minut onneksi liikkeelle ajoissa, iho alkoi jo ihan pikkuisen punottaa vaikka on laitettu aurinkovoidetta suojakertoimella 50. Taalla ei ole juurikaan muita turisteja nyt vaan rannalle kokoontui enimmakseen paikallisia perheita leppoisan sunnuntain viettoon. He pystyttivat tuulisuojuksen taretakseen maata rannalla. :-D

Koska taalla ei ole tarjolla Benji-hyppya taytynee tyytya surffaamiseen. Juuri Matosinhosissa surffaus on 'in' ja rannalla on useita surffikouluja ja liikkeita jotka myyvat ja vuokraavat lautoja ja muita valineita. Yritin jo menna yksityistunnille mutta aallot oli vaaranlaiset, sellaiset jotka hajoaa eika kanna eteenpain ja se vaikeuttaa surffaamista kovasti kuulemma. Nyt odotellaan iltapaivaa ja aaltojen muuttumista suotuisimmiksi. 

Mitaan odotuksia surffaamisesta minulla ei ole ja lahinna kauhulla katsoin jo, etta pitaako minun ihan itse jaksaa kantaa se lauta aina surffirantaan asti. Eiko siella ole piccoloa?

Mikaan kohta ei ole viela murtunut tai mennyt rikki eika ole vatsatautia eika kayty tiputuksessa. Hyvin pyyhkii siis!

 

13508884_961841780599976_708260793195030