Keskustelu kahvilassa vanhemman rouvan ja työntekijän välillä.

–    Ai kamala onko se jalopeno näin vahvaa?
–    Mä sanoin sulle, että se leipä on vahva. Siinä on salsaa ja jalapenoa päällä.
–    Kumpi niistä on näin vahva? En mä ajatellut, että se on NÄIN vahva.
–    On se.

–    Tuo mulle jäätelöä, jooko. Ai jai.
–    Täällä on vielä ananas-aurajuustoleipää jos haluat vaihtaa.
–    En minä syö enää leipää, mä olen laihdutuskuurilla. Tuo mulle yksi pallo laihdutusjäätelöä! Ja kuule... Ei hilloa!


Jouluruuhkassa töissä pieni lapsi on joutunut eroon perheestään. Työkaveri lähtee etsimään lapsen äitiä, lapsi laitetaan istumaan pöydän ääreen kassan viereen, mutta ei oikein halua jäädä siihen yksin. Niinpä minä istahdan lapsen viereen pöydän ääreen. Siis MINÄ kaikista ihmisistä, MINÄ joka olen ihan ei-lapsi-ihminen. Jotain jutun juurta pitäisi löytää.

–    Oletteko ostamassa joulukukkia täällä?
Ei vastinetta, mulkaisu vain.

–    Minkä ikäinen olet?
–    Viisi.
Mistä ihmeestä viisivuotiaat puhuu??

–    Onko sulla isosiskoa tai pikkuveljeä?
–    On. Isoveli.
Ja mitä sitten?? Öö.

–    Tuleeko teille joulupukki tänä vuonna?
–    JOO! Silmät syttyy loistamaan.
Napakymppi!

–    Oletko lähettänyt joulupukille toivelistan?
–    OLEN.
–    Mitä olet toivonut?
–    En mä enää muista. Olen tehnyt kolme listaa.

–    Kävikö teillä viime vuonnakin joulupukki?
–    Kävi. Kävi myös valejoulupukki, sen erotti siitä että se toi vaan pari kirjaa.


Minulla on tänä vuonna kotona jouluikkuna. Amaryllisikkuna oikeastaan, ja se alkoi olla parhaimmillaan vasta vuodenvaihteessa. Osa on omia amarylliksiä, osa uusia ostettuja ja osa lahjaksi saatuja. On muuten kestävät kukat, kukinta kestää kauan ja onnistuu vähintäänkin yhtä hyvin nurinpäin kuin oikeinpäinkin:

photo blog1628_zpsjnkfpw5k.jpg photo blog1609_zpsamuukbc7.jpg

Taidan olla ajan hermolla. Nimittäin keskustan Alkon jouluikkunassa "lumihiutaleet" puolestaan pöllyää, nekin, alhaalta ylöspäin:

photo blogi1491_zpsc3tlfysg.jpg


Olen lukenut viime vuosina pelkästään englanninkielistä kirjallisuutta. Kaikenlaista hömppää pääasiassa. Suosittelen lämpimästi esim. Milly Johnsonin hauskoja kirjoja, kevyttä luettavaa, helppoa ja sujuvaa kieltä. Milly Johnsonia ei ole lainkaan käännetty suomeksi tai ruotsiksi.

Lisäksi suosittelen Candace Bushnellin kaikkia kirjoja paitsi Sex and the Citya, joka oli lähinnä sekava. Myöhemmin kirjoitetut kirjat on kaikki todella mainioita, kielellisesti selvästi haastavampia ja monipuolisempia kuin muut lukemani romssut mutta sellaisia kirjoja, että haluan lukea ne seuraavaksi aikajärjestyksessä uudestaan, kaikki (paitsi sexandthecityn). 

Tällä hetkellä luen varsinaista klassikkoa. Truman Capote: Breakfast at Tiffany's. TÄMÄ onkin kielellisesti mielenkiintoinen kirja, koska se on kirjoitettu jo vuonna 1958. Silloin kirjoitettu englanti on ollut erilaista kuin nykyään kirjoitettava englanti ja en nyt tarkoita sanojen erilaista kirjoitustapaa vaan ylipäätään koko tapaa käyttää kieltä. Tämä kirja on jo kielenkäytön takia todella kiehtova luettava, olen ihan hullaantunut siihen heti alkusivuilta lähtien!


Viime vuonna kaksi leikkausta, tänä vuonna yksi, ensi vuonna toivottavasti ei yhtään. Nyt pitäisi olla kaikki tarvittava fiksattu ja elämän tasaantua tai siis nyt on aika saada elämä vakiintumaan ja oma kroppa kuntoon. Yllätyksenä tänä vuonna tuli se, että kun parin vuoden ajan koko ajan oli tiedossa, että kolme leikkausta tulee ja oletuksena oli, että sitä vikaa voisi pitkittää vaikka parin vuoden päähän, mutta eihän se sitten niin mennytkään vaan vaatikin aika nopeaa reagointia; niin sen kolmannen jälkeen ei tullutkaan sellausta voittaja-oloa, että tässä se nyt vihdoin oli ja nyt on edessä ihan uusi elämä!

Ei siltä tuntunutkaan, ehei, tuli ehkä pikemminkin sellainen väsähdys kun se kaikki lopultakin oli takanapäin eikä tarvinnut enää jaksaa tsempata ja jaksaa yrittää ja jaksaa odottaa vielä yhtä leikkausta, että pääsisi kiinni uuteen omaan arkeen.

Tulikin väsymys ja uupumus tuon hetken odottamiseen ja siihen asti jaksamiseen. Tuntuu, että syksy meni toipumisesta toipumiseen ja nyt vasta alkaa pikku hiljaa saamaan katseen kohti tulevaa ja myös tätä hetkeä ja alkaa olla taas intoa tehdä jotain, harrastaa ja treenata koiria ja itseään. Talvitauko koiratreeneistä on ihan hyvä tähän väliin, voin keskittyä itseeni hetken aikaa, ulkoilla ja kuntoilla ja levätä ja latautua.


photo blogi1489_zps5pdbeltm.jpg

The most terrible things
war genocide and slavery
have resulted not from disobedience
but from obedience

Tuo teksti ja sen esitystapa on kiusanneet ja houkuttaneet minua joka kerta kun kävelen keskustassa Mannerheimintietä Sokokselta Finlandiatalolle päin. Nerokasta, haluan nähdä tätä lisää.

photo blogi1162_zpsuwsj8cnv.jpg
(Minua oikeasti häiritsee se, että Marskin heppa peitsaa - ei kai hevoset oikeasti tuolla tavalla kulje, paitsi jotkut issikat?)

Onko vielä joku, joka ei ole käynyt Kiasman Tottelemattomuuskoulussa? Muistatteko, kun McDonaldsin Ronald McDonald -patsas varastettiin, nettiin ladattiin siitä uhkaus/kiristysvideo ja lopulta Ronald McDonald mestattiin, kun McDonalds ei suostunut vaatimuksiin? Tai jotain sinne päin.

Ronald McDonald on keskeinen henkilö Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulussa, Kiasman ylimmässä kerroksessa. Kannattaa käydä katsomassa, näyttely on avoinna enää tammikuun loppuun asti. Lähden seuraksi sinne uudestaan koska vain! Tätä ei kannata jättää väliin, kauempaakin kannattaa tulla. ;-)

photo blogi1493_zpsicqlw7um.jpg

Minä vein Tottelemattomuuskouluun Mikkosen, joka ei selvästi ollut koskaan ennen nähnyt kameraa. Ja minä olisin tarvinnut selvästi enemmän unta. 

photo blogi1498_zpsd97zmkhi.jpg


Kansallismuseo on muuttanut imagoaan selvästi interaktiivisempaan ja nuorekkaampaan suuntaan. Viime kesänä Kansallismuseon sisäpihalla kasvoi kotimaisia vihanneksia ja perinnepuutarhakasveja, kivimuurin vieressä Manskun puolella kehäkukkia ja lehtikaalia.

Joulukuussa Kansallismuseon pihalle ilmestyi Joulukuusimetsä. Kukin kuusi oli eri ryhmän koristelema ja kierrätys oli yhteinen merkittävä tekijä koristeissa. Oli tontuiksi maalattuja vanhoja polttimoita, vanhoja C-kasetteja, maalattuja sinkkuja yms. Hoitsukuusen ruiskut ja pilleripurkit annostelivat rauhaa, rakkautta ja onnellisuutta; Marttakuusi puolestaan jakoi elämänohjeita ja vinkkejä. Kansallismuseon sisällä rakennettiin Suomen (tai jopa koko maailman) suurinta himmeliä, johon jokainen ohikulkija sai kantaa kortensa kekoon.

Kansallismuseo ei olekaan enää tylsä ja vanhanaikainen muistotavarasäiliö, vaan sen sisäpihalle ja puutarhaan kannattaa oikeasti piipahtaa katsomaan, mitä sieltä milloinkin löytää.

photo blogi1421_zpspvwmxkf4.jpg photo blogi1462_zpsfz336oq8.jpg photo blogi1437_zpsumxzv5fm.jpg photo blogi1427_zpsu1udc1jx.jpg photo blogi1445_zpslcbibqtk.jpg photo blogi1465_zpsv74jomyw.jpg


Loppuun vielä muutama kuva mussukoista. 

photo blogi1170_zpsfrbatqos.jpg

Misa kävi joulukuun isoissa voittajanäyttelyissä messukeskuksessa Helsingissä ja sain viimeisen tarvitsemansa sertin ja valioitui. Lämmin kiitos kaikille Misaa näyttelyssä harjanneille, hihnaa lainanneille ja kehässä esittäneille!

photo blogi1176_zps8zz5hspp.jpg
Valioluokan ystävykset Mölli ja Misa voivat nyt rauhassa pysytellä poissa näyttelykehistä. :-)

Pöpönen on saanut joulunpunaisen uuden puvun ja on entistä enemmän lelukoiran näköinen:

photo blogi1562_zpsgfulmpil.jpg