VIHDOINKIN. On tässä jo kärvisteltykin.
Vihdoinkin tänään sai maata kotipihalla pikkupikkubikineissä kaikessa rauhassa, ja tuli hiki kun vaan oli paikallaan. Pelkästään siitä makaamisesta ja kirjan lukemisesta siis. On tätä odotettukin! Huomenna perjantaina pitäisi olla vielä lämpimämpää, lienee pakko suunnata biitsille Pilvijärvelle. Se on sit eri juttu kykeneekö menemään uimaan, se kun vaatii jo ihan tuskaisen kuumuuden.
Pikkukaupungit hyvät ja huonot puolet, osa n+1: Asioin erikoisliikkeessä. Sain oikein hyvää palvelua, mutta maksun koittaessa kävi ilmi, että siellä käy vain käteinen, ei kortti lainkaan. Minulla ei ollut yhtään käteistä mukana.
- No maksat sit ens kerralla, sanoo myyjä. - Käythän sä täällä.
Öhh. Ai? Tämä oli eka kerta kun kävin siellä tänä vuonna. Viime vuonna kävin ehkä kaksi kertaa. Moikataan kyllä aina ohimennen sen myyjän kanssa. Ne on laittamassa puljun kiinni kesäloman ajaksi. - Ens kerralla sitten.
Minua jäi asia vaivaamaan niin, että menin hoitamaan maksun seuraavana päivänä. Sain 20 % alennusta.
- Sait vielä alennustakin
- Sain vielä alennustakin
sanoimme myyjän kanssa kuorossa.
Olen lukenut viimeisten parin vuoden ajan eli tämän aktiivisen sairastelun, leikkausten ja niistä toipumisten ajan paljon englanninkielistä kirjallisuutta. Kevyttä, nasevaa, välillä riipaisevaa ja romanttistakin, mutta ei mitään murhaajia ja kurkunleikkaajia (vaikka itse näytänkin nyt aikamoiselta viiltelijän uhrilta). Jossain vaiheessa luin useamman peräkkäisen Irlannin maaseudulle sijoittuvan kirjan, ihan sattumalta. Maeve Binchy osaa kuvata sitä mielettömän hienosti, niin, että sen ihan näkee mielessään.
Olen aina tykännyt Sex and the Citystä, siitä asti kun se alkoi ihan tuoreeltaan pyöriä telkkarissa hirveän kauan sitten. Leffatkin oli hyviä. Luin muutama vuosi sitten Carrie Diariesin ja Summer in the Cityn jotka on kirjoitettu sarjan jälkeen mutta ajallisesti sijoittuvat Carrien nuoruuteen ja ekaan kesään NYCissä. Ne oli enemmän nuorisokirjoja kuin aikuiselle suunnattuja, mutta ihan ok ja hauskoja luettavia kuitenkin.
Kun sitten viime talvena taas kerran seisoin keskustan Akateemisen Fiction-pokkari-osastolla ja mietin mikä kiinnostaisi, poimin mukaan Candace Bushnellin kirjan One Fifth Avenue. Se oli erilainen kirja kuin muut kevyet hömppäromssut mitä luin. Tykkäsin. Seuraavaksi luin Bushnellin kirjoista teoksen Trading Up, ja siinä oli sellaista pintaliitoelämän raadollisuutta ja hienoa komiikkaa mikä oli todella mielenkiintoista luettavaa. Bushnellin kirjoista hyviä tekee myös pieni fontti ja paksun tuntuinen pokkari, eli luettavaa riittää ja tarina ei lopu kesken!
Seuraavalla kerralla nappasin hyllystä mukaan Bushnellin tuotannosta kirjan Lipstick Jungle, josta on tehty tv-sarjakin. Yllättäen tämä kirja oli osittain jatkoa Trading Upille, eli siinä seikkaili osittain samat henkilöt, joskin vuosia myöhemmin ja edellisen kirjan päähahmot oli nyt vain sivurooleissa tässä kirjassa. Vitsit miten kivaa! ajattelin. Miten hauskaa, että kirjailija on luonut maailman ja hahmot, jotka "elävät" jopa kymmeniä vuosia kirjasta toiseen.
En ollut koskaan lukenut Sex and the Citya niin paljon kuin siitä tykkäsinkin, joten hoidin sen alta tuossa viime viikolla. Ei oikein iskenyt alkuun mutta puolen välin jälkeen sujui - kuitenkin selvästi kirjoittajan ensimmäinen tuotos ja se näkyi seuraaviin verrattuna. Nyt viimeisenä Bushnellin tuotannosta luen Four Blondes -kirjaa. Ja siis ihan täydellistä: kirjan ensimmäisen osan päähenkilönä on Janey Wilcox, Trading Upin päähenkilö, kymmenen vuotta myöhemmin. Onneksi, onneksi luin kirjat ihan sattumalta oikeassa järjestyksessä. Innolla odotan, mitkä muut "tutut" henkilöt nousevat pääosiin Four Blondes -kirjan neljässä muussa osassa. Pienistä asioista saa kuulkaas isot ilot!
Ja nyt mun tarvii etsiä jostain DVD:llä se Lipstick Jungle. En katsonut sitä telkkarista. En ole katsonut telkkaria lainkaan yli puoleen vuoteen. Vai vuoteenko jo? En tajua, missä välissä ehtisin, kun tarvii nukkua niin paljon. Ja nukkumisen välissä voi hyvin lukea puoli tuntia kirjaa silloin tällöin, useammankin kerran yössä. Otsalamppua tarvii vain parina tuntina yössä, muuten on niin valoisaa, että ei kun kirja käteen tyynyn alta, ei tarvii asentoakaan vaihtaa.
En muuten ole ainoa, jonka mielestä alkukesä on ollut hirmu kylmä. Istutin pääsiäisenä kukkineitten hyasinttien sipuleita kukkapenkin uuteen osaan huhti-toukokuussa. Arvatkaas mitä siellä nyt kasvaa? Hyasintti. Sen mielestä tässä välissä oli jo taas talvi ja nyt on tullut kevät. ;-)
Hyvää heinäkuuta! toivoo hyasintti.
Kesäjuttuja:
Suoraan pedistä aamukävelylle -pyjamaselfiet...
...ja edellisen kuvan ottamisen aikana pikkukoira Pöpönen on alkanut vääntää paskaa melkein kengänkärjelle. Miksi pitäisi herkkävarpaisen kaupunkikoiran mennä syrjään märälle nurmelle kun kuivahkolle tiellekin voi kakkia.
Paksu sisilisko jumissa kasteluvesiastiassa kasvihuoneella! Isompi kasvihuone kuhisee näitä, ties kuinka mones polvi jo menossa. Isoja könsikkäitäkin on muutama.
Sammakko jumissa samassa altaassa. Konnia löytyy vaikka mistä, iltaisin ja kylmällä säällä vissiin takertuu koirien turkkeihin ja kulkeutuu myös sisälle taloon.
Kaukasiantörmäkukka, suosikkini. Monivuotinen.
Jotain erikoisuuksiakin pihassa on:
Hienon värisiä kukkia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.