Kaivon pumppu on rikki ja uppopumpun (vai onkohan se joku kellupumppu?? jompi kumpi) letku ei riitä kasvimaalle. Kuivuus koettelee juuri itämään lähteneitä rehuja ja sitä kautta myös minua, koska joudun kantamaan kahdella isolla kastelukannulla vettä kasvimaalle. Sillä aikaa kun toinen kastelukannu täytyy, tyhjennän ensimmäisen retiiseille ja porkkanoille ja salaateille ja sitten kipin kapin hakemaan toista kannua ja ensimmäinen jää täyttymään.

Sujuu muuten hyvin ja yhden kannun tyhjentyminen kestää juuri toisen täyttymisen ajan, jos pitää kiirettä, paitsi että toisen kannun kyljessä on reikä, josta lentää pieni vesikaari suoraan sivulle ja minulla on aina toinen jalka märkä kasteluepisodin päätteeksi. 

Yläpihalle tulee oma kasteluletku läheisestä hanasta, mutta siitäkään ei nyt tule vettä, koska pumppu meni rikki viime syksynä (minä sen kai jotenkin ihan itse rikoin, tai ainakin sekundaaristi). Sinne pitää siis kantaa isot kastelukannut kaksin käsin (ettei tarvii rampata edestakaisin kuin puolet kerroista) yhdellä kertaa. Yhden illan jaksoin useamman kerran, tänään vain kahdesti ja sitten tuntui ettei tässä ole mitään järkeä, kasvit huutaa hoosiannaa ja minun selkä huutaa hoosiannaa. Ei kai ne ihan vielä kuivuuteen ja kuumuuteen kuole? Eihän? 

Meillä oli tänään koulussa pakkaamiskoe. Piti tehdä korkea kimppu ja pakata se lahjaksi. Aika paha nakki kun en ole ollut kertaakaan paikalla kun pakkaamista on opetettu, paitsi kerran olin puoli tuntia paikalla käsi kipsissä enkä siis tehnyt mitään. Mitään opetusmateriaaliakaan en ole aiheesta saanut eikä sitä ole laitettu Moodleen. Tein sitten hyvin simppelin sovelluksen, koska joskus (aika usein) less is more. Meni syteen tai saveen, ainakin se koe on nyt tehty.

Iltapäivällä teimme luokan kanssa retken :-D Lahden Plantageniin. Eräs luokkatoverini (hurjan hyvä tyyppi) tuli kyydissäni ja täytyy sanoa, että nyt olen vihdoin tainnut tavannut vertaiseni hämähäkitappajan! En ehtinyt edes havaita koko otusta, kun se jo lensi suurella liikkeellä litteänä jonnekin tuulilasiin. Ja samalla hetkellä tajusin, että tuoltako minäkin aina näytän kun näen hämpsyn: reaktio tulee jostain luista ja ytimistä asti täysin vailla järjen hiventä,  liioitellun suurieleisesti ja salamannopeasti ennen kuin kukaan muu ehtii edes havaita mitään. Vau. Mielettömän koomista. 

Kuuman päivän kruunaa tänä iltana... Kiss. Ja nyt jo tiedän, kenen kanssa olen menossa keikalle. ;-)