Helsingin keskustassa Mannerheimintiellä kävellessä ilma haisee ja maistuu tunkkaiselta pakokaasulta. En haistanut sitä koskaan kaupungissa asuessani mutta parin vuoden maalla asumisen jälkeen ero maalaisilmaan oli melkoinen kun nousi metrosta ylös katutasolle keskustassa. Tänäänkin sen taas huomasi - pakokaasunhajuinen hengitysilma.

Toki joskus myös maalla haisee. Sille itselleen. Mieletön possunpissan lemu kun läheisille pelloille on levitetty lietettä ja tuulee sopivasti. Huh-huh! Ulkona tuoksuu taas maaseutu, sanon.

photo blog8660_zpsrguxpth9.jpg
Puss på Marski!

photo blog8662_zpsktx0x6r1.jpg
Fillaritilanne ei juuri ole parantunut viimeviikkoisesta.

photo blog8664_zpsfoynklgj.jpg
Kävin treenaamassa Personal Training Studiolla Manskulla. Treenin jälkeen oli tarpeen tankata. 

photo blog8666_zpsysmk4ovr.jpg
Misa on ollut meillä nyt viikon verran hoidossa. Aiemmin se nukkui yöt Möllin päällä tai ihan Möllin vieressä, nyt kun Möllillä on uusi peti, se nukkuu yönsä meillä siinä. Muutoin Möllin pedissä nukkuu yleensä öisin Miklos ja päiväunilla Pöpönen. Mölli itse ei ole vielä koskaan (minun nähden ainakaan) mennyt itse makaamaan petiinsä. Ja huom. en enää roudaa petiä pois Möllin huoneesta joka kerran kun koirat jää yksin kotiin. Ja peti on ehjä - noin, sanoin sen ääneen, saas nähdä mitä tapahtuu...

  photo blog8669_zpsvz49gvua.jpg
Ollaan käyty jonkun verran hihnalenkeillä Möllin ja Misan kanssa. Vanha sokea Mikloskin on joskus mukana, tosin silloin ei mennä kauas tai sitten Mikolla on oma kotiintaluttaja mukana: henkilö, joka kääntyy postilaatikoltamme takaisin kotiin sen kanssa kun minä lähden varsinaiselle lenkille nuorison kanssa.

PONit kyllä tykkää kulkea hauskasti yhdessä, kylki kyljessä, ihan kiinni toisissaan. :-)

Sekä Misa että Mölli tykkää katsella lehmiä. Ja lehmät tykkää katsella näitä PONeja. Välillä ne tulee oikein parinkymmenen sarvipään vahvuudella toljottamaan meitä siihen laitumen laitaan. Ja kun jatkamme matkaa, ne kulkevat mukana laitumensa mitan verran. Se on Möllistä ja Misasta vähän epäilyttävää, jopa hieman pelottavaa. 

photo blog8679_zpsfj37fwoe.jpg photo blog8686_zpsg0qvzn74.jpg
Viikon visiitin jälkeen Misa jatkoi tämäniltaiselta lenkiltä kotiin pyöräillen emäntänsä kanssa. Niin saatiin kätevästi sopivat iltalenkit kaikille. Minä vedin hikilenkkinä tuohon asti ja sitten velttoiltiin ja käpyteltiin kotiin päin kaikessa rauhassa maisemia ihaillen Möllin kanssa. Ilma ei täällä tänään haissut maaseudulle vaan oli ihanan raikasta. :-)

 photo blog8688_zpst9uegf4s.jpg

photo blog8687_zpster6wctd.jpg photo blog8690_zpsr340jd9f.jpg photo blog8695_zps6bqffw4d.jpg photo blog8701_zpsqlqudrul.jpg

Kotimatkalla pysähdyttiin taas katsomaan lehmiä:

photo blog8731_zpsxlxavvs0.jpg

ja lehmät katsoi taas takaisin sielukkailla pitkäripsisillä silmillään, turvat kosteina ja välillä ruohoa jauhaen: 

photo blog8721_zpsaejbmze0.jpg photo blog8722_zpswfolbjoz.jpg photo blog8727_zpsiau344sl.jpg photo blog8729_zpshjimyoaz.jpg

Aurinko paistoi metsän ja pilvien takaa ja kirkasti rypsi/rapsipellon kirkkaan keltaiseksi. Kuva ei tee oikeutta mahtavalle hämärtyvässä kesäillassa yhtäkkiä hohtavalle näylle.

photo blog8732_zpsc5ogot9t.jpg photo blog8736_zpshgbwujsg.jpg

Hyvä päivä. Aamulla oli päänsärkyä (nestepuutosta töissä eilen varmaankin), teki mieli nukkua koko päivä, olin todella väsynyt. Onneksi koirat voi ulkoiluttaa ja kasvimaan kastella pyjamassa. Pääsin kuin pääsinkin liikkeelle ja vaatteidenvaihtoon kahden aikaan iltapäivällä ja treeneihinkin ihan ajallaan ja väsymyksestä huolimatta homma sujui jotenkuten. Illalla ulkoiltiin lopulta puolisentoista tuntia Möllin kanssa.

Viikonloppuna on taas töitä. Jostain syystä nyt on ollut paljon iltavuoroja, niin nytkin. Tykkään enemmän aamuvuoroista, vaikka aikaisin nouseminen onkin tuskaa. Aamulla on kiva olla hetken aikaa yksin töissä, laittaa rauhassa paikat kuntoon, avata ovet ja vastaanottaa päivän ensimmäiset asiakkaat. Nähdä hiljaisen ja värikkäänä kukkivan myymälän muuttuminen vilkkaaksi ja eläväiseksi ja seurata millaiseksi mikin päivä muokkautuu. Tykkään ylipäätään tosi paljon työpaikastani ja työstäni, ainoa mikä iltavuoroissa hiertää on se, että viimeiset tunnit tuntuu joskus kestävän hirmu pitkään eikä tiettyjä liikkeen sulkemiseen liittyviä toimia voi aloittaa ennen kuin kello lyö sulkemisajan ja viimeinen asiakas on saatu ulko-ovea kohti kassalta.

Maanantaina minulla on aika lääkärille, joka teki viimeisimmän leikkaukseni. Menen kuulemaan, mitä sieltä löytyi, mitä patologi on asiasta lausunut, ja miten mulla nyt menee verikokeitten mukaan. Mielessä on viime aikoina pyörinyt lause, jonka lääkäri sanoi leikkauksen jälkeen: on pieni mahdollisuus että siellä sittenkin olisi ollut syöpä. Minä jätin se silloin huomiotta mutta kyllä se on painanut mieltä ja sitä enemmän mitä lähemmäs maanantai tulee.
Alunperin piti leikkaushaavankin olla vain 4 cm, mutta se on moninkertaisesti sen. Lieneekö sitten leikkauksessa homma näyttänyt siltä, että lääkäri otti varmuuden vuoksi saman tien sen varoalueen ympäriltä samalla pois, jolloin ei tarvitsisi leikata enää uudestaan, vaikka olisi ollutkin syöpää.
Vaikka pahakin on tässä tapauksessa kai helposti hoidettava ja aika hyvä, niin silti on jotenkin jännittynyt ja huolestunut olo, asia pyörii mielessä monta kertaa päivässä eikä anna rauhaa. On jotenkin ikävä ennakkoaavistus. Toivottavasti turhaan.