Tämä viikonloppu kului SPKL:n rauniokoirakoetuomarikurssilla. Olen oppinut ja saanut kuulla paljon mielenkiintoisia asioita. Uusia termejäkin!

Itse kukin voi kuvitella, millaisen hihityksen aiheutti, kun huonosti nukuttujen parin tunnin yöunien jälkeen oppimateriaaliin ilmestyi eilen iltapäivällä yhtäkkiä muutaman kalvon ajaksi kauko-ohjausliikkeen kohteista normaalisti käytettyjen ”pöytä”- ja ”teline”-termien paikalle sana palli. Siinä sitä sitten yhtäkkiä puhuttiin pallien maksimikorkeudesta maanpinnasta ja kuinka mitataan pallien etäisyys toisistaan. Ja kuinka ne voi olla liukkaina kohtalokkaita – erityisesti kosteina – joten niitä pitää kokeilla. Jösses. Ja entäs sitten käskyt? Vasen palli! Oikea palli!

Kaveri oli myös nukkunut liian vähän ja aloitti sen hysteerisen hihityksen samaan aikaan kuin minä. Oli pakko lähteä käymään vessassa vetämään henkeä hetkeksi, kun hihityksestä ei tullut millään loppua, mutta ei se paljon auttanut. Istuin pöntöllä ja hohotin kaksinkerroin. 

Kiitos vaan Sipoon naispekoedustajille hauskasta kimppakyydistä kurssille. :-) En ole aiemmin ollutkaan ko. kuskin kyydissä ja ehdin juuri ajatella, että tämä tyyppihän ajaa kuin rallikuski mutta en kehdannut sanoa sitä ääneen, kun hänen kaverinsa sanoi: Oletko huomannut, että tää tyyppi ajaa kuin rallikuski?
Siis, todellakin!

Kuski itse totesi hetkeä myöhemmin, että hänen on sanottu ajavan ”kuin olisi munat kyydissä”. Ehkä aiemmasta intensiivisestä pallikeskustelusta ja sitä seuranneesta pitkästä hihittelystä johtuen jotenkin ajattelin, että siinäpä on erikoinen ilmaisu miespuoliselle kuskille, mutta sitten kävikin ilmi, että hän todella tarkoitti siis että hänen on sanottu ajavan kuin hänellä olisi kananmunia kyydissä autossaan. Aber natürlich! Enhän minä mitään muuta ajatellutkaan. Joskus sitä huomaa itsekin, milloin on tarve mennä nukkumaan kun väsymys ajaa ymmärryksestä yli. :-D

Pyrin siis kouluttautumaan samalla kertaa rauniotuomariksi sekä kansallisiin kokeisiin että IPOR-kokeisiin, mikä on osoittautunut melko haastavaksi. Näitten kokeitten tottelevaisuus- ja ketteryysosuuksissahan on liikkeitä, joissa on samanlainen suoritusohje ts. samat liikekohtaiset säännöt, mutta niiden arvosteluohje onkin erilainen.

Käsi sydämellä, kuinka moni aktiiviharrastaja tai kokenut kisaaja tiesi, että kansallisen PERA:n ketteryyskokeen kauko-ohjauksessa (siis pöydillä, vai pitäisikö sanoa palleilla?) saa nollan jos koira ei käy merkillä, mutta IPORissa voi samasta liikkeestä saada vielä ihan kohtuulliset pisteet ilman merkkiäkin? En minä ainakaan. Nyt tiedän.

Ja arvatkaas mitä! Minä en ole koskaan ymmärtänyt, millä logiikalla kansallisten pelastuskoirakokeiden loppuarvosana annetaan – en ole koskaan löytänyt siitä mitään logiikkaa, vaikka huhuja olen kyllä kuullut. Mutta siinä ON ihan vakaa logiikka. Sitä vain ei läheskään aina noudateta, ja siksi minun on ollut mahdotonta ymmärtää sitä.

Ja sitäkään en ymmärrä, miten ihmeessä voi tulla niin kylmä tänään ulkona harjoitusarvosteluja tehdessä, vaikka laitoin aamulla päälle BoTin lämpöpaidan, lämpimän pitkähihaisen aluspaidan, paksun fleecehupparin ja talvitakin ja jalkaan villapohjasukat, villasukat, talvikumpparit, paksut talvipitkikset ja toppahousut? Eikö palelemisen olisi pitänyt olla mahdotonta?

P.S. Lämmin kiitos kaikille työntekijöille ja avustajille, jotka tekivät harjoitusarvostelupäivän mahdolliseksi! Olitte ihailtavan sinnikkäitä inhottavasta säästä huolimatta. Hatunnosto asiallisille koirakoille, jotka reippaasti ja rohkeasti tulivat kuuden henkilön arvosteltaviksi. :-)