La klo 16.26 olimme kahvitauolla leirissä. Nautittiin pientä purtavaa ja kipulääkettä ja täytettiin taas kaavakkeita. Hiljaista väkeä oli! Klo 17.14 tuli ilmoitus, että 3 minuutin kuluttua olisi lähtö (sinne kaatikselle vihdoin??). Sam kuorsasi. :-)
Autossa porukka nukahti nopeasti ja minäkin vajosin jonnekin unen rajamaille, ajatukset lähti vapaaseen lentoon. Klo 17.58 saavuimme Kuopion Energian alueelle, jossa oli kolme aluetta etsittävinä koirilla samaan aikaan. Kukin koira etsi kaikki alueet peräkkäin. Yhdellä alueella oli n. 1 x 2 m kokoinen kohta ohjaajan lähetyspisteenä ja koiran tuli edetä todella kauas. Alue oli tyhjä lukuunottamatta vaatteita ja kuolemanhajua, mutta sille tuli viereisen alueen useiden maalimiesten hajut.
Viereisellä alueella oli 5 maalimiestä, joista vain osa tuli löydön jälkeen pois. Ohjaajalla oli pieni pätkä alueen sivulinjaa lähetyspisteenä. Parille maalimiehelle ohjaaja ei saanut mennä koiran luo vaan koira piti saada komennolla jatkamaan etsintää löydön jälkeen. Koira piti saada irtoamaan kauas, jotta kaikki ukot löytyisivät. Kolmannella alueella koira ja ohjaaja saivat liikkua vapaasti yhdessä. Alueella oli yksi maalimies, jonka läheisyyteen ei päässyt koira eikä ohjaaja.
Tehtäväni oli kirjata ylös löydöt ja havainnot ja raportoida ne kartan kanssa lopuksi. Sain vapaasti liikkua alueelta toiselle tarkkailemaan tapahtumia, mutta vain ohjaajan lähestysalueella. Kartan ja loppuraportin annettuani sain tehtäväksi piirtää INSARAG-merkinnän alueesta.
Kirsi lähetyspisteessä, Iines jossain kaukana. Hyvin irtosi.
Marika ja Rauha kolmosalueen tehtävänannossa.
Kirsi tsemppaa Iinestä kakkosalueen tutkimiseen.
Löytö! Kirsin lentävä lähtö piilolle.
Kirsi raportoi kolmosalueen havaintojaan ja rj kirjaa ylös.
Kartta ja havainnot. Pohjois-etelä-akselikin löytyy. :-D
INSARAG-merkintä. Alueelle voi mennä (GO), tiimin nimi, aloitusaika, lopetusaika, alueelta pois saatujen elävien uhrien määrä (5), alueelle jääneiden elävien uhrien määrä (2) ja sijainnit. Me olemme valmiita, emme enää palaa tähän kohteeseen (ympyrä). Palaute oli lyhyt ja ytimekäs Perfect. :-)
Palasimme harjoitusalueelle ja leiriin klo 20 maissa. Laitoimme leirin ja teltan kuntoon yöpymistä varten eli sängyt ja makuupussit levitettiin paikoilleen. Oli vaikea uskoa, että tänään ei enää tapahtuisi mitään, joten olimme yhä lähtövalmiudessa. Yleensä la-iltana on jossain vaiheessa ilmoitettu, että nyt alkaa hiljaisuus ja mihin aikaan aamulla on herätys. Sellaista haipakkaa oli kuitenkin menty perjantai-aamusta lähtien, että uni painoi silmää ja sieltä täältä alkoi jo kolottaa.
Emme saaneet mitään tietoa siitä, jatkuuko hommat vielä tänään, joten ohjeistin ihmiset käymään yöpuulle siten, että muutaman minuutin lähtövalmius säilyisi eli kaikki varusteet ja vaatteet olisi helposti saatavilla jos tulisi herätys.
Lauantain viimeinen kirjaus muistiinpanoihini on klo 21.28: Kohta yritetään nukkumista oikeasti. Makuupussit on viritetty, sisävessassa päästy käymään ja hampaat pesty. Hyvää yötä? Vai yötyötä?
Kirsi nukahti saman tien puoli kymmenen aikaan ja veteli hirsiä miltei yhtä soittoa aamukuuteen asti. Sam alkoi kuorsata pian Kirsin jälkeen ja Marika kukkui ja hääräsi jotakin vielä tunnin verran. Itse yritin nukkumista ja jossain vaiheessa uni tulikin. Illalla nukkumaan mennessä oli kuuma ja vedin vaan makuupussin peitoksi päälle, mutta yöllä oli kylmä ja sain moneen kertaan säätää peitettä. Teltan ovea oli pakko pitää auki yöllä, että ilma vaihtui (kengät kärysi pahasti).
Aamulla herätys oli sunnuntaina klo 6. Kaikki teltan sisällä oli märkää, mieletön kosteus valui teltan seiniä pitkin. Ohjelmassa veden lämmitystä ja sisävessassa käynti. Aseteltiin kaikki pedit ja makuupussit ulos auringonpaisteeseen kuivumaan. Nyt oli toisessakin jalkapohjassa niin iso rakko, etten ole sellaista ikinä ennen nähnyt. Sille ei kestänyt astua yhtään, joten ei muuta kuin monitoimityökalu esille ja veitsellä rikki. Hygieniantaso huipussaan. :-D
Su klo 7 olimme jälleen etsintävarustuksessa ja reput selässä valmiina toimintaan, tulipa eteen mitä vain. Saimme käskyn seurata erästä henkilöä. Päästiinkin sitten heti aamusta jumppaamaan: ryömimään, kiipeämään ja nostamaan ja laskemaan koiria, reppuja ja toisiamme. Ketteryysrata. Mentiin putken päästä sisään, noustiin n. 150 cm korkeudella olevasta reiästä ylös, käveltiin seuraavan putken päällä ja laskeuduttiin seuraavasta n. 150 cm korkeudella olevasta reiästä taas alas ja jatkettiin putken sisällä ulos. Kaikki tavarat ja koirat mukana koko ajan tietenkin. Ryhmätyöllä homma sujui, välillä Kirsi toimi kaikille portaana että päästiin reiästä ylös minkä jälkeen nostimme hänet kainaloista viimeisenä ylös.
Sitten tuli pitkähkö ruosteinen tunneli, jonka läpi mahtui juuri ja juuri menemään reppu selässä niin, että ei nähnyt lainkaan eteenpäin. Kiipeilyteline alitettiin myös, sitä ei mahtunut tekemään reppu selässä joten reppua piti heittää edellä eteenpäin. Koko ajan piti pitää silmällä, että koko ryhmä pysyy kasassa, kuka tarvitsee apua, toimia ylimääräisinä käsinä ja vahtia, ettei mitään tavaroita tai koiria varasteta.
Sitten kiipeiltiin vähän kasoilla ja viimeisenä tehtävänä oli ylittää tie kasalta kasalle niin, ettei kukaan ihminen tai koira osu maahan. Rakensimme löytämästämme irtotavarasta askelmat ja kannoimme tavarat ja koirat yli. Hyvin meni kokonaisuutena ja hiki nousi pintaan heti aamusta.
Su klo 7.47 istuimme autossa jälleen matkalla seuraavaan kohteeseen. Nyt päädyttiin vihdoin sinne kaatopaikalle. Kaatopaikalla minulle ohjeistettiin kaksi aluetta jotka jokaisen koirakon tuli etsiä. Kummallakin alueella etsintäaikaa oli 15 minuuttia ja toisella alueella oli vielä tiettyjä varottavia asioita. Kerroin nämä tiimilleni ja lähdimme siirtymään alueille jalan. Hajut on aina aika muhkeat näissä paikoissa ja niin nytkin, kuumana kesäpäivänä.
Yksi koirakko aloitti toisessa kohteessa ja toinen toisessa. Seurasin hetken yhden koiran töyskentelyä ja sitten siirryin toiselle alueelle, jossa sain tehtäväksi piirtää kartan ja arvioida sopivat etsintäkohteet tietystä alueesta kaatopaikalla. Mittailin gps:n kanssa vähän matkoja ja piirtelin. Tehtäväni suoritettuani ja raportoituani pääsin taas katsomaan koirien suorituksia.
Yksi koiranohjaaja tuli juuri alueelle ja eräs arvioijista kysyi häneltä, millaiset perustiedot hänelle oli annettu tehtävästä. "Ei mitään", sanoi koiranohjaaja. Ei mitään??? minä haukoin henkeä vieressä. Koiranohjaaja ei tiennyt edes etsintäaikaa. Whaaaat?? Oli pakko puuttua puheeseen ja sanoa, että annoinhan minä nämä tiedot tehtävänannossa saavuttuamme kaatikselle. Koiranohjaaja oli sitä mieltä, että hänellä ei ollut mitään tietoja. Olin ihan silmät suurina ja suu auki, en voinut uskoa korviani. Olikohan kukaan ryhmäläisistäni kuunnellut ja painanut mieleensä mitään mitä sanoin koko viikonlopun aikana?? Toinen koiranohjaaja tiesi kyllä etsintäajan, kun häneltä sitä kysyttiin. Mutta minulta meinasi mennä pohja alta koko hommasta, näinkö huono olin ollut?? Oikeasti?
Kun tehtävät kaatopaikalla oli suoritettu, siirryimme - yllättäen jalkaisin, kukaan ei enää halunnut meitä kyytiin - takaisin harjoitusalueelle ja kiipesimme mäen päälle, jossa odotti köysitehtävä ja paperihommia (runsaasti itsearvio- ja palautekaavakkeita). Tehtävänä oli laskeutua rakennuksen katolta alas köyden varassa. Minä menin suorittamaan tehtävää ensin.
Laskeutumislaitteena oli grigri, jonka avasin ja vaikka kuinka monta kertaa laitoin köyden kuvan näyttämällä tavalla laitteeseen, meni se kerta toisensa jälkeen väärin. Tuttu vempain, mutta en vaan saanut köyttä siihen oikein päin. Tulipas tyhmä olo. No sitten kun sain vihjeen katsoa laitteessa olevaa kuvaa oikein tarkkaan niin siitähän se ratkaisu löytyi, olin koko ajan sinnikkäästi laittanut väärin päin ja luullut tekeväni oikein. Huoh.
Tässä vaiheessa oli pakko pyytää köysimiehiltä apua kypäräni visiiriongelmaan, koska se oli turvallisuusriski. Visiiri (suojalasit) ei pysynyt ylhäällä vaan retkotti koko ajan puolittain alhaalla ja pahasti näkökentässä. Nyt se olisi saatava irti, koska nyt piti nähdä oikeasti hyvin, mitä teki. Pyysin apua visiirin irrottamiseen pois, jolloin näppärä pelastaja vain kiristi sen ja se pysyi taas ylhäällä. Miten mä en tota ite keksinyt? :-D
Painovoima veti ikkunan päälle. Olen nähnyt telkkarissa miten rosvot (ja ne sankarit) hyppää sillai sivuttain kun ne haluaa siirtyä köydessä roikkuessa.
Releet irti ja keskustelemaan Johanna Franzenin kanssa rj-toiminnasta ja kokemuksistani viikonlopun aikana, samalla nautin aamiaiseksi pussikeiton ja kaakaokahvia. Lämmin kiitos Johannalle tästä ja aiemmista hyvistä keskusteluista! Viimeinen merkintä logissani on su klo 10.37: viimeinen laskeutuja valmistautuu.
Osa 1, Osa 2, Osa 3 (tämä), Jälkimainingit
Thank you for the photos: Anu Haveri, Eija Rytkönen, Margot Luukas, Katri Schadewitz, Satu Syvänperä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.