Huomenna olisi aika fysioterapeutille Porvoossa. Eilen illalla oli ihan hyvä tsemppifiilis ja ajattelin, että tästä tää nyt lähtee parempaan, mutta tänään on sitten ollut sellainen täydellisen epäsosiaalinen en-varmana-mene-ahdistus. Järki sanoo yhtä, tunteet toista ja kolmantena ja kaikista kovimpaa huutaa mukavuudenhalu tai oikeastaan epämukavuuden välttämishalu. Nämä kolme kamppailee eittämättä vielä koko huomisen aamupäivän. Onneksi on muutakin asiaa Porvooseen, niin voin mennä vaikka parkkipaikalle tunnustelemaan meniskö sittenkin. :-D

En tajua, miten voin olla niin pihalla kouluhommista kuin olen. Meillä on ensi viikolla viimeinen lähiopetusviikko ennen elokuuta ja käytännössä meillä on siis neljä päivää jotain sidonta- ja värioppikurssin loppukoetta. Siis miten mä niinku kuulen tästä vasta tänään? Ekan opiskeluvuoden lopussa kun muut kirmaa jo kesälaitumilla ja minua vaivaa opiskeluväsymys, onkin siis vielä joku koeviikko edessä, häh?

Tehtävänkuvaukset saatiin tänään kirjallisina. Mukana on osioita, joitten opetuksessa en ole ollut läsnä tai joitten harjoitteluun en ole voinut osallistua. Meillä oli tekstausta kaikkine matemaattisine yksityiskohtineen muistaakseni peräti 15 h ja lisäksi vielä etätehtävät, kaikki sinä aikana jolloin minulla oli oikea käsi kipsissä. Sovin silloin, että teen kaikki harjoitukset ja tehtävät heti, kun saan kipsin pois kädestä, koska minä hölmö olin siinä uskossa, että se käsi on sitten heti parantunut kun kipsi otetaan pois (tosi naiivia, tiedän).

Käsi meni rikki reilut 11 viikkoa sitten ja eipä kannata vieläkään juuri ottaa kynää käteen. Kirjoittaminen onnistuu tuskaisesti pari riviä kerrallaan, mutta on ihan turha edes kuvitella harjoittelevansa jotain tekstausta vielä aikoihin. Yritän olla ajattelematta piirtämistä kokonaan, siitä tulee vain paha mieli. 

Opettaja lupasi vapautuksia tai uusintoja joistain kokeen osista, minun pitää vaan sanoa, mitä en voi tehdä lainkaan tai mitä en voi tehdä ns. täysillä. Käytänkö ne hyväkseni vai yritänkö vaan väkisin, että olis kerralla kaikki tehty vaikka sitten heikommin arvosanoin tai epäonnistuneina? (Paitsi se tekstausosio jota on turha edes kokeilla) Vaikea päätös tämäkin.

Jotain edistystä on kuitenkin tapahtunut: tänään oli veitsihommia koulussa enkä viiltänyt kertaakaan itseäni. Siis en kertaakaan - oho. Eli vähän paremmin alkaa sentään pitää ote veitsestä.