Minun piti eilen illalla tulostaa arvostelukaavakkeet tämänpäiväiseen kokeeseen, jonne menin ihan ekaa kertaa tekemään harjoitusarvostelua. Tapani mukaan tämä tulostus tietenkin tehtiin viime tingassa – harkitsin jopa sen jättämistä aamuun. Onneksi en jättänyt, koska paperin imaisemisen sijaan printteri piti hurjan kovaa rutinaa ja rätinää. Yhden paperin sain manuaalisesti syötettyä ja se jumittui laitteen sisään. Yritin vaikka mitä, mutta laite ei vain toiminut.

Pohdin puolenyön aikaan miten asian ratkaisisin. Vanhempani asuvat lähellä koepaikkaa, joten kysyin, voisiko isäni printata kaavakkeet minulle niin että hakisin ne aamulla. Koska isä on hyvä korjaamaan kaikenlaisia koneita, sulloin saman tien koko printterin johtoineen muovipussiin ja annoin sen isälle samalla kun hain paperit. Isä pohti, saisiko laitetta korjattua, mutta minusta siinä oli vain jokin mekaaninen vika, joten kannattaisi ainakin yrittää.

Oli todellakin mekaaninen vika. Isä oli avannut laitteen kannen, nostanut sen ilmaan ja ravistellut eri asennoissa. Koneen sisältä oli tipahtanut hiuspinni ja kaikenlaista pölyä yms, ja sen jälkeen laite taas toimi.

ONNEKSI en vienyt laitetta maksulliseen huoltoon. Hiuspinni printterissä olisi ollut melko lailla yhtä noloa kuin silloin kun sanoin autokorjaamossa, että autoni ilmastointi (tai mikä lie puhallus se nyt onkaan) pitää pahaa ääntä: ritisee ja ratisee kovasti, liekö jokin ropelli rikki. Autonkorjaaja oli avannut konepellin ja poistanut sen alta pari sylyllistä kuivia lehtiä. Autoa hakiessani hän totesi Sinulla taitaa olla parkkipaikka pihlajan alla? Ei muuten rapissut ilmanpuhalluslaitteet enää sen jälkeen.

Saman noloussarjan kärkeen menee ehkä kuitenkin toissatalvinen ojaanajo omalla pihalla. Suoraan parkkiruudusta neljässä metrissä tosi tukevasti ojaan, koska kotipihallahan osaa reitin niin hyvin, että voi liikkelle lähtiessä vapaasti tarkistella peruutuspeilistä, onko meikit ja tukka hyvin. Kun naapurin vanhaisäntä tuli traktorilla vetämään Focusta ojasta, hän kysyi pöyristyneenä suoraan parkkiruudusta ojaan johtavat muutaman metrin pituiset ajourat nähtyään: Siis miten sinä olet tuohon pystynyt? En kertonut. Kohauttelin vain olkapäitäni viattoman ja yhtä hämmästyneen näköisenä.

Mutta niistä hajoamisista vielä. Viimeksi hajosi muutaman päivän sisään muistaakseni läppäri, ikkuna ja jokin kolmas – puhelin luultavasti. Nyt hajosi mikroaaltouuni, printteri (vain väliaikaisesti onneksi), auton tuulilasi (poikittaisen halkeaman lisäksi se on nyt haljennut myös pystysuunnassa) ja siis puhelin voi taas hajota koska vain. 

Puhelimet ylipäätään on tosi heikkoa tekoa. Vuosien aikana olen vain kerran kadottanut puhelimen, kun vuosi-pari sitten syksyllä koiralle palloa heitellessä olin heittänyt samalla luurinkin ojan pohjalle veden alle (perinteitä kunnioittaen vesi oli läsnä tässäkin) josta se löytyi viime keväänä kun oli pitkään kuivaa. Kaikki muut luurit on vain hajonneet tavalla tai toisella, mutta sim-kortti on säilynyt joka kerta vahingoittumattomana. Esimerkiksi näin:

  • Puhelin on paidan rintataskussa. Kumarrun ja puhelin putoaa taskusta lattialla olevaan koirien vesikuppiin ihan uppeluksiin. Entinen.
     
  • Puhelin on printterin päällä. Menen käymään vessassa ja sillä aikaa puhelin soi ja värisyttää itsensä printterin päältä sen vieressä pöydällä olevaan vesilasiin, jossa se soi yhä (veden alla) kun tulen huoneeseen. Entinen.
     
  • Todella kostea SM-joukkuekisaviikonloppu. Pidän puhelinta koko viikonlopun minigrip-pussissa, että se selviäisi. Se kestää koko viikonlopun reissussa, mutta kun otan sen pussista käteeni kotipihalle saapuessani, näyttö menee rikki saman tien. Entinen.
     
  • Puhelin on takin taskussa. Istun autoon kuljettajan paikalle ja juuri samalla kun vedän oven kiinni, puhelin putoaa taskusta ja jää oven väliin. Luuri menee keskeltä ihan mutkalle. Entinen.
     

Ja sitten on kaikki muut lukuisat putoamiset ja kastumiset, joitten seurauksena luuri kuin luuri on lakannut toimimasta. Mistähän mulle löytyisi sellainen puhelin, joka kestäisi ihan normaalia elämää?