Varmoja syksyn merkkejä on upeat punaiset värit pihapuun lehdissä, keltaiset läiskät koivuissa, tummiksi muuttuneet viinirypäleet ja kosteansumuiset kirpakat aamut. Tänään oli toinen kerta tänä syksynä, jolloin nautin aamukahvin puutarhassa pipo päässä - kaulaliina oli kaulassa ensimmäistä kertaa. Vain +4,7 °C seitsemältä aamulla. Hanskatkin pitää kaivaa esille. Ja ottaa termosmuki käyttöön, muuten juoma jäähtyy hetkessä.

photo blog5983_zpsaed9d575.jpg photo blog5982_zpsfa8815f8.jpg photo blog5984_zpsf0d08474.jpg photo blog5986_zpsb1c761d9.jpgphoto blog6012_zps21372d63.jpg

Syksyn myötä tulee myös märät kelit. Minulla on kahdet juoksuun sopivat lenkkarit, kummatkin tosi hyvin ilmastoituja eli verkosta... sukat ei tietenkään lenkillä kastu, kun en käytä niitä, mutta alkaahan siinä jalat pikkuhiljaa jäätyä kelien kylmetessä. Tulin siihen lopputulokseen, että tarvitsen Goretex-juoksulenkkarit.

Ensimmäisessä urheilukaupassa oli yhtä mallia mutta ei oikeaa kokoa. Toisessa ei ollut lainkaan gorelenkkareita. Menin Partioaittaan, josta yleensä löytyy kaikkea mitä tarvitsee, mutta hinta on suolainen. Siellä myytiin polkulenkkareita. Häh?? Ensimmäisenä tuli mieleen, että tarvitaanko nykyään polkupyörän polkemiseen jotkut erikoislenkkarit. Sitten tuli mieleen, että ehkä ne on vain kevyt jalkinevaihtoehto luonnossa liikkuvalle hienohelmalle, joka haluaa pysytellä polulla eikä halua hankkia kunnon maastokenkiä.

Menin kassalle kysymään, onko liikkeessä jotain juoksuun sopivia Goretex-lenkkareita. Jo vain on. Minut vietiin katsomaan niitä polkulenkkareita. Niistä ystävällinen hippi osoitti yhden mallin, joka on erityisen suosittu maastossa juoksevien suunnistajien keskuudessa. Kokojakin löytyi.

Sitten ystävällinen hippi osoitti toisen mallin, jota myös ostetaan kilpasuunnistukseen yms. Siinä on kovempi pohja, joten hippi (siis myyjä) kysyi minulta, kumman mieluummin haluaisin, kovan vai joustavamman pohjan. Olen vieläkin kipeänä, ja tässä vaiheessa shoppailukierrosta hiki valui ja oli ihan sippi olo vaikka oli vain ihan ohut paita päällä. Mitä minä mistään juoksukenkien pohjista tiedän, joten sanoin myyjälle, että Sinähän tässä olet se asiantuntija ja sinun pitäisi tietää, mitä minä haluan, kun minä en tiedä. Hippimies nosti parit kenkälaatikot esille sovitettaviksi ja häipyi. Pitkäksi aikaa. Ajattelin jo, että se siitä, ei se halua palvella minua enää.

Räpläsin niitä kenkiä siinä kun hippimies yllättäen tuli takaisin ja sanoi käyneensä tekemässä vähän läksyjä netissä ja osasi kertoa, ketkä ostaa eniten mitäkin mallia kyseessä olevista, ja mihinkä tarkoitukseen. Oho! Ei mikään turha tyyppi. Päätin sitten mallin ja koon ja vielä piti päättää väri, jossa riitti valinnanvaraa. Minä halusin tietenkin juuri sen värin, jota oli vain toisen jalan kenkä näytillä, mutta lopulta sillekin löytyi pari jostain takahuoneesta. :-)

On muuten älyttömän hyvä tuo tuollainen kiristysjärjestelmä! Nopeat ja helpot laittaa jalkaan ja ottaa pois. Toisissa verkkolenkkareissani on tuo sama juttu ja on kestänyt tosi hyvin.

photo blog6014_zps8b250eb8.jpg

Saisi tämä tauti jo hellittää, ei jaksa tehdä kauheasti mitään. Huomisaamuna olisi käynti fyssarin luona, ajatuskin jo ahdistaa mutta kyllä mä sinne menen. Puhelin on kadonnut tänään jotenkin erikoisesti eikä löydy niin millään. Onneksi on sosiaalinen media, jonka kautta voi katsoa, kuka on online ja vapaana soittelemaan mulle. Kävin koko talon läpi korva tarkkana, myös korjaamon laina-auton ja kasvihuoneet ja pihan, mutta missään ei soinut. Ei ole täällä. Tai voi toki ollakin minut tuntien.