Perjantai-aamuna lähdettiin matkaan kohti Outokumpua ja kotiin tultiin myöhään su-iltana. Siihen väliin mahtui paljon erilaisia mielenkiintoisia tehtäviä ja hyvin vähän unta. Kiitos joukkueelleni (Hepeko hössöttäjät), oli todella kivaa!
Tämä oli kaikista SM-joukkuekisoista ehkä omalta osaltani työläin ja vaativin ja siksi tuntui huippuhienolta saada siitä myös ansaittu palkkio SM-pronssin muodossa (olen ollut mukana koiran kanssa kolme kertaa ja kapteenina kolme kertaa ja vain kerran on jääty ilman mitalisijaa). Pistetilastoissa olimme kolmannella sijalla niin perjantain kuin lauantainkin jälkeen ja pidimme sijoituksen niukasti myös sunnuntaina.
Tehtävät olivat mielestäni pääosin juuri tähän kilpailuun sopivia. Ryhmänjohtajat saivat vapaasti taktikoida ja käyttää koiria pitkälti mielensä mukaan. Työskentelimme erilaisissa metsämaastoissa, tunneleissa ja tehdasrakennuksissa sekä ea-tehtävissä, suunnistuksessa yms. Joukkuekilpailussa pitää mielestäni toimia joukkueena yhdessä, työskennellä yhdessä ja myös samanaikaisesti, tehokkaasti. Tehtävien osalta näissä kriteereissä onnistuttiin, mutta joissain joukkueissa koirien sosiaalisuus ja kyky työskennellä muitten kanssa samanaikaisesti ei ollut riittävää.
Viime vuoden joulukuussa järjestetyssä viime vuoden kisan ryhmänjohtajien tapaamisessa asetettuja suuntaviivoja ja toiveita oli mielestäni noudatettu ilahduttavasti. Kiitos järjestäjille ja tuomareille!
Himoetsijä Ilma Vainu flatteineen saapui kesken kaiken hämmentämään avajaisia. Hän kasvattaa kertomansa mukaan flatteja itsensä mukaan nimetyllä kennelnimellä ja mukana olivat mm. Ilman Kainalokarvoja, Ilman Älyä, Ilman Ääntä (tuleva rullakoira) ja Ilman Tuloksia (mutta sen kummin tädillä on tosi hyviä tuloksia joten kyllä tästäkin tulee hyvä pelastuskoira).
Yöjälki lähti puolenyön aikaan metsänlaitaan hylätyltä polkupyörältä. Perjantaina ja sunnuntaina etsittiin kadonnutta henkilöä, lauantaina prioriteettijärjestyksessä edelle meni Outokumpuun iskeneen "syöksyvirtauksen" aiheuttamien tuhojen seuraukset.
Lauantaina tunnin yöunien jälkeen piti lepuuttaa vähän silmiä päivän mittaan aina mahdollisuuden tullen. Auringossa asfaltilla keskellä parkkipaikkaa oli ihan hyvä ottaa nokoset.
Tässä kuunnellaan ensiaputehtävän palautetta. Meni muuten hyvin mutta yksi paha moka tehtiin.
Outokummun kaivosalueen tornissa.
Rj tarkkailee vaivihkaa ryhmäläisiään ;-)
Sunnuntaina oli hakua ja partiointia kivassa melko avoimessa kumpuilevassa metsämaastossa ja lampien rannoilla.
Loggereitten avulla voitiin tarkastella miten koirat olivat liikkuneet kullakin tehtävällä.
Välillä koiranohjaaja kävi itse pistolla :-D
...mutta pääasiassa kuitenkin näin päin.
Johtajana on välillä kovin yksinäistä olla.
Makkara maistui tosi hyvälle sunnuntaina. Mutta hieman maistuvuutta kyllä haittasi tieto siitä, että se olikin persujen tarjoamaa makkaraa, juuri ennen ekaa haukkaisua!
Päättäjäisissä jännitettiin ihan loppumetreille kuinka meidän kävi!
Ryhmäkuvat Hössöttäjistä mitalit kaulassa oli pääasiassa tällaisia. Vaikea saada kaikkia katsomaan samaan aikaan samaan suuntaan, puhumattakaan että olisi kaikilla silmät auki ja suut kiinni.
Tuliainen. Aika väsynyt tyyppi su-iltana kotimatkalla, kuten kuvasta näkyy!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.