Borgåkers S-pentueeseen syntyi kaksi narttupentua: Rauha ja Kasku. Rauha löysi kotinsa Nuuttilan perheestä, Kasku palautui ensimmäisestä kodistaan viikon kuluttua, itsestään riippumattomista syistä.

 

Tästä pentueesta oli alunperin varattu alustavasti narttupentu pentujen isän omistajalle Milla Holopaiselle, mutta Millan toinen uros Bruno jännittää pikkupentuja joten tuo suunnitelma jäi toteutumatta – silloin.

 

Kun Kasku noin 5 kk iässä oli taas meillä ja osoitti omaavansa aivan mahtavan luonteen ja rakenteen, en voinut enää kuvitellakaan, että antaisin sitä pois. Suunnittelin jo oikeasti pitäväni sen itse, ja tutkin netistä tottelevaisuuskursseja joille menisin alkeisiin Kaskun kanssa ja pitemmälle ehtineisiin Speden kanssa.

 

Nimittäin ne kaksi yhdessä – Spede ja Kasku eli Pertsa ja Kilu – olivat aivan mahdottomia. Niiden puuhissa ei ollut päätä eikä häntää, ne paini yhtenä keränä ja nukkui yhtenä kasana ja juoksi täysin vailla tolkkua pitkin maita ja mannuja. Ja söivät seinään reiän ulkolaudoitukseen asti.

 

Riskinä Kaskun pitämisessä oli, että siitä tulisi ns. koiran koira, Speden koira. Se ei nähnyt mitään muuta kuin Speden jossa roikkui takiaisena koko ajan. Niinpä tarjosin vielä kerran Millalle mahdollisuutta narttupentuun – tosi kivaluonteiseen ja hyvärakenteiseen, joka ei enää ollut ns. 'pikkupentu'. Niin Kasku muutti Millan ja Brunon ja Äijän kaveriksi. Äijä hyväksyi Kaskun heti, Brunolla meni kolme viikkoa hypervilkasta pentua ihmetellessä, sitten sekin otti sen omakseen.

 

Kaskusta tuli Millan luona Myy. Siitä tuli myös ihan virallisesti Borgåkers Super-Myy. Tutustuimme mm. termeihin myyenergia ja myykiukku. :-D

Myy ehti oppia Spedeltä, että tärkeintä on liikkeessä pysyminen – jatkuva päätön juokseminen ja riehuminen. Alusta asti se veti välillä sellaisia kierroksia, että pahaa teki – ihan yksinään ilman mitään painimista tai leikkikaveria, niin sisällä kuin ulkonakin. Millan urokset katsoi menoa silmät pyöreinä.

Kun pää vetää tuhatta ja sataa ja paljon lujempaa kuin mitä keskenkasvuinen kroppa ehtii perässä, voi käydä pahasti. Ja kävi. :-(

 

Kerran päättömästi juostuaan Myy ontui etujalkaansa kotimatkalla lenkillä. Ontui vielä jonkin aikaa, sitten helpotti. Muutamien viikkojen jälkeen ontuminen kuitenkin palasi satunnaisena ja lopulta jatkuvana päivittäisenä ontumisena riippumatta levosta tai liikuttamisesta.

 

Myy vietiin suoraan ortopedille tutkittavaksi, koska kotikonstit eli lepoa ja särkylääkettä oli jo kokeiltu eikä ne auttaneet. Milla oli itse paikallistanut kivun kyynärpäähän. Järkytys löydöksistä röntgenkuvissa oli suuri: kyynärpään 'palaset' oli ihan pois paikoiltaan. Syy siihen löytyi kuitenkin alempaa jalasta: ranteesta. Ranne oli saanut tärskyn jonka seurauksena kyynärluun alaosan kasvurusto oli sulkeutunut.

 

Koiran etujalassa kulkee kaksi samansuuntaista pitkää luuta rinnakkain: värttinäluu (joka kantaa painon) ja kyynärluu (joka vastaa ihmisellä kämmenen pyörittämisestä sivulta toiselle mutta koiran jalka ei tee tätä liikettä joten koira voisi elää ilmankin kyynärluuta). Sekä värttinäluu että kyynärluu kiinnittyvät niveliin alhaalla ranteessa ja ylhäällä kyynärpäässä. Pitkät putkiluut kyynärluu ja värttinäluu kasvavat pituutta luun kummastakin päästä ns. kasvuruston alueelta. Kun kasvu päättyy kasvurusto sulkeutuu eikä luu enää kasva pituutta.

 

Myy oli satuttanut ranteensa juoksennellaan ja sen seurauksena kyynärluun alempi kasvurusto oli vaurioitunut ja sen pituuskasvu loppui kesken kaiken. 5-kuinen Myy oli kuitenkin vielä kasvavassa iässä ja värttinäluu kasvoi yhä pituutta reipasta vauhtia. Kun vierekkäisistä luista toinen kasvaa pituutta ja toinen ei ja kumpikin on kiinni samassa nivelessä ylä- ja alapäästä, ei siitä voi seurata hyvää. Värttinäluu alkoi taipua kaarelle ja paine painoi kyynärpään eri osaset pois paikoiltaan. Paine värttinäluussa aiheutti kipua ja ontumista.

Eturaajat%20-Kyyn%C3%A4rnivel%20LAT-16.5

Ortopedin esitti yhden ainoan ratkaisun tilanteeseen: kyynärluun katkaisun niin, että siitä poistettaisiin palanen jotta paine saataisiin pois, jolloin värttinäluu suoristuisi ja kyynärpään osat palautuisivat paikoilleen. Itku tuli.
Ortopedi sanoi, että tilannetta ei olisi voinut muuttaa mitenkään: vaikka Myy olisi tuotu heti silloin ensimmäisen ontumisen yhteydessä lääkäriin, ei tätä olisi voitu vielä silloin nähdä tai ennustaa, koska tärskyn seuraus näkyy röntgenkuvissa viiveellä.

Saimme toisenkin mielipiteen asiaan ja se suositteli mahdollisimman pikaista kyynärluun katkaisuleikkausta. Soittokierros seuraavana päivänä toi Myylle ajan operaatioon Helsingin yliopistolliseen sairaalaan seuraavaksi päiväksi. Hintaa leikkaukselle enteiltiin 2700 € verran.

 

Kasvuruston vaurioituminen on minulle jo ennestään tuttu juttu. Kun Mölli oli pieni (4 kk) se loikkasi hepulissa mahtiloikan mummolan korkealta sängyltä alas liukkaalle lattialle ja siltä murtui paitsi kaikki yläetuhampaat kulmahampaita myöten, myös kasvurusto osittain takajalan sääriluun yläpäästä polvinivelen alapuolelta. Jännitimme pitkään Möllin kasvaessa, sulkeutuuko murtunut kasvurusto kesken kaiken, jolloin Möllin toinen takajalka jäisi toista lyhyemmäksi. Onni oli mukana matkassa: Möllin takajalat kuvattiin vuoden ikäisenä kokonaisuudessaan selän, kyynärten ja virallisten lonkkakuvien yhteydessä ja mitattiin ihan saman pituisiksi.

 

Myy leikattiin ja kaikki sujui hyvin. Kyynärpään tähystyksessä todettiin, että kyynärpää oli siisti ja siinä itsessään ei ollut vikaa, ei irtopaloja tms. Kyynärluun katkaisemisen jälkeen värttinäluu suoristui heti ja kyynärpää näytti täysin priimalta leikkauksen jälkeisessä kuvassa.

IMG_6093%20%E2%80%93%20kopio.jpg

 

Myy oli rajoitetulla liikunnalla ja tukiside etujalassa kahden viikon ajan. Milla hoiti Myytä tunnollisesti ja kävi 5 vuorokauden välein siteen vaihdossa, koska side hiersi kyynärpään tähystyshaavaa ja iho hilseili siteen alla voimakkaasti. Kaikista vaikeinta oli varmaankin henkisesti sekä koiralla että emännällä, kun piti rajoittaa liikuntaa ja toisella olisi energiaa vaikka mihin.

 

Kahden viikon kuluttua leikkauksesta Myy sai tukisiteen ja tikit pois ja luvan liikkua hieman enemmän, yhä hihnassa. Tämä oli varsin koettelevaa aikaa sekä Myylle että Millalle. Myy oli usein Millan mukana töissä lemmikkitarvikeliikkeessä, jossa se sai aitauksesta tai häkistä käsin tervehtiä asiakkaita ja seurata tapahtumia. Ja herkkuja. Myy on varsin kekseliäs ja Milla mm. haki kertaalleen Myyn naapuriliiketiloista remppamiesten eväitä pummaamasta, kun se oli avannut aitauksen kissanluukun. Kotona Myy ryömi omasta pihasta naapurin puolelle aidan ali. Erilaiset esteet on sille vain hidasteita!

 

Neljä viikkoa leikkauksesta menimme kontrolliröntgenkuviin eläinsairaalaan. Valitettavasti leikannut ortopedi ei ollut enää töissä sairaalalla, mutta hän lupasi etäyhteyden kautta tarkistaa kuvat myöhemmin. Kuvat katsonut lääkäri totesi tilanteen olevan ihan hyvä ja harmitteli, että sairaalalla ei ole pitkään aikaan paikalla ketään joka voisi tulkita kuvia.

 

Seuraavana päivänä tuli viesti Myyn leikanneelta ortopedilta: hän suosittelee uutta leikkausta ja että otetaan vielä kerran sentin verran luuta pois kyynärluusta. Aikamoinen järkytys.

Nuorella koiralla luu kasvaa nopeasti ja leikatun luun päät olivat jo alkaneet luutua uudelleen yhteen, mutta värttinäluun kasvurustot olivat yhä auki ja se jatkoi yhä pituuskasvua. Värttinäluu alkoi taas mennä kaarelle ja kyynärpäässä alkoi taas osat siirtyä pois paikoiltaan paineen takia. Oltiin ikään kuin uudestaan lähtökuopissa, joskin tilanne ei vielä paha mutta menossa siihen suuntaan.

 

Vaihtoehdot oli viedä Myy heti uudestaan operoitavaksi tai odottaa ja seurata tilannetta ja todeta sitten, että heinäkuussa ei mistään löydy ketään leikkaamaan sitä. Tuntui ihan hirveän epäreilulta, että Myylle kävi näin. Ihana, rakas, iloinen ja aina niin positiivinen Myy! Ei pääse juoksemaan ja leikkimään ja olemaan vapaasti iloinen ja villi nuori pentukoira. Ja minusta tämä kaikki tuntui ihan hirveän epäreilulta myös Millaa kohtaan. Koko homma taas alusta! Yllättäen Milla sanoi, että häntä pelottaa eniten se, että Myy ei koskaan parane; leikkauksesta toipuminen ei enää huoleta kun se on jo kerran koettu ja tietää että siitä selviää kyllä.

 

Pohdimme asiaa pari päivää ja sitten tuli viesti Myyn leikanneelta ortopediltä: hän oli värvännyt kollegansa leikkaamaan Myyn vielä ennen lomalle lähtöä, varannut ajan Myylle ja hintaa oli pudotettu puolella. Ota tai jätä. Otettiin tämä tarjous vastaan.

 

Myyn toisesta leikkauksesta on nyt kulunut viikko ja Myy on toipunut hyvin. Sille tuli vielä ensimmäinen juoksu samaan syssyyn mikä on hyvä merkki siitä, että sen kasvu on pysähtymässä. Monet itkut on Millan kanssa itketty tämän kuuden viikon aikana.

Myy on ollut toisen leikkauksen jälkeen rauhallisempi ja maltillisempi ja aikuistunut selvästi. Nyt kaikki peukut pystyyn, että iloinen ja valpas Myy paranisi täydellisesti. Millalle Superkiitokset Myyn hyvästä hoidosta!

 

Jos jollekulle tulee kysyttävää Myystä tai haluaa jakaa kokemuksia aiheesta, voi olla yhteydessä minuun Majkaan.

 

myy001.jpg

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen kotona toipumassa.

 

myy003.jpg

Brunon kanssa pihalla.

myy002.jpgmyy004.jpg
Töissä.

myy006.jpg
Naapurin koira bongattu! (aita vahvistettu jo)


myy005.jpg
Töissä Brunon kanssa.
 

myy007.jpg

Tukiside nro 2 oli erikoisen mallinen, kierteellä ulospäin.

myy008.jpgmyy009.jpgmyy010.jpgmyy012.jpg
Tuntuu oudolta ajatella, että Brunolla oli vaikeuksia tottua Myyhyn...

myy011.jpg
Kaksi koiraa ja yksi tukiside.

myy014.jpg

myy017.jpg

Tukiside nro 3 oli värikäs ja suora ja varpaat esillä. 

Myy015.jpgmyy020.jpg

myy019.jpg

 

Ja sitten koitti siteen poisto. Alla hilseilevä kutiseva iho.

myy021.jpg

myy023.jpgmyy024.jpgmyy025.jpg

 

...kunnes tuli toinen operaatio ja uusi tukisiderupeama.

myy027.jpgmyy026.jpgmyy028.jpg
Voiko kukaan vastustaa...?

 

myy030.jpg

Tukiside nro 2 ja ihan iso tyttö jo!

 

Borgåkers Super-Myy had an accident and hurt her left front foot in the area of the wrist running too wildly (like crazy) out on a field. This caused the closure of the lower growth plate in her ulna while the radius still continued growing. End result was a rather mismatched elbow joint. The ulna had to be surgically cut into two pieces to let the pressure off the radius and let all the pieces of the elbow joint return to their natural position. The elbow joint was normal with no abnormal or dysplastic findings. 
Unfortunately the ulna cut in half grew back together very fast and the operation had to be repeated because the radius was still growing in length. Right now Myy is recovering from the second operation done a week ago. Things look good now and we hope for a full recovery!