Meidän piti mennä Satun kanssa Korkeeseen seikkailemaan, siitä puhuttiin pitkään ja sitä suunniteltiin moneen kertaan, ja loppujen lopuksi minä ja Tuomo kiipeiltiin puusta puuhun ja Satu ulkoilutti lapsia ja seuraili meitä.
Tuomo on reipas ja lähdettiin suoraan kiertämään radat 3, 4, ja 5 ja lopuksi vissiin vielä joko ykkönen tai kakkonen. Oli kohtuu vähän porukkaa, vain yksi isompi ryhmä joka aloitti helpoilta radoilta, joten saimme pääasiassa edetä omaan tahtiin rivakasti eikä tarvinnut jonotella.
Tämä on viitosradan vaikein kohta minulle - tuntuu ihan mahdottomalta! Kulkusuunta siis vasemmalta oikealle eli tässä on jo menty tämä osuus radasta. Alkuun pääsee kun pitää käsillä kiinni kahdesta ylöspäin menevästä köydestä ja kävelee "nuorallatanssijana" keskellä ylöspäin menevää köyttä pitkin. Puolenvälin jälkeen tarvitsee kuitenkin vaihtaa jalat toiselle reunimmaisista köysistä ja kädet keskellä ylös nousevalle köydelle. Köydet on sen verran epävakaita, ei siis täysin jäykiksi kiristettyjä, että ne huojuu-huojuu-huojuu... Ekalla kerralla toi meni jotenkuten, nyt toisella kerralla perseelleen. Kirjaimellisesti. :-D
Minulle nämä temppuilut on hyviä ja helpotkin radat välillä haastavia, kun tuo oikea jalka toimii vähän viiveellä. Eli kun tasapaino lähtee, niin oikea jalka ei ehdi liikkeelle ajoissa ja tasapainottaa kroppaa pienellä viiveellä. Kun tasapainottelua joutuu tekemään tuolla radalla lähes koko ajan, niin oikea jalka ja koko hermosto :-D saa jatkuvaa hyvää treeniä kun tilanne vaihtuu jatkuvasti ja nopeastikin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.