Paluu koulunpenkille tapahtuu huomenna. Ja heti tiistaina on tentti: 82 perennalajin tunnistus tieteellisine nimineen. Karpaattienkello, Campanula carpatica. Siinä kaikki mitä osaan listan tieteellisistä nimistä juuri nyt. 

Aika monta lajia uskon tunnistavani kyllä, mutta on kovin vaikea muistaa edes suomenkielinen nimi ihan täsmälleen oikein. Etuliitteitä kun on niin monia, esim. joku vuokko (Anemone jotakin) voisi olla piha-, tarha-, aro-, niitty-, jätti-, lehti-, kesä-, syys-, jalo- ja vaikkamikäalkuinen. Vaihtoehtoja on liikaa! Jälleen kerran valmistautuminen tenttiin on jäänyt todella heikoksi. Harmittaa: tyhmä ja laiska minä!

Mutta jotain kuitenkin tiedän nyt vihdoinkin: nimittäin minkä valinnaisen aineen haluan koulussa. Meidän piti valita kaksi valinnaista ainetta kuudesta mahdollisesta ja päätöksiä alettiin tehdä muistaakseni viime vuoden lopulla ja lopulliset valinnat tehtiin alkukeväästä, paitsi minä joka en osannut päättää. 

Vitkuttelin ja lopulta loppukeväästä oli pakko tehdä valinta. Päätökseni jäi kaivelemaan ja pyörittelin sitä kesä- ja heinäkuun ajan mielessäni ja mitä enemmän sitä pureskelin, sitä enemmän mieleni muuttui suuntaan, jota en ollut lainkaan edes harkinnut koko kevään aikana, mutta joka alkoi tuntua oikealta. Niinpä heti elokuun alussa, kun opettaja antoi ensimmäiset merkit työhönpaluustaan lähetin hänelle meiliä jossa pohdin, että haluaisin sittenkin muuttaa vielä valintojani. Opettaja soitti minulle saman tien ja vaihto sopikin oikein hyvin! 

Uusi valintani merkitsee kuitenkin sitä, että tulen kärsimään siitä, että minulta jäi niin paljon tekemättä keväällä kun käsi oli pois pelistä 8 viikon ajan. Silloin jäi monia tärkeitä kertaluonteisia harjoituksia väliin, ja nyt tekemäni valinta on tavallaan jatkokurssia niille, eli paska homma ja aikamoinen haaste. Tiedän, että tulen syksyn aikana olemaan monta kertaa sormi suussa ja ihan ulkona. Mutta ei mahda mitään: tämä päätös tuntuu kuitenkin oikealta ja sillä nyt mennään. Pitää vaan nöyrtyä ja pyytää neuvoja, apua ja harjoitella muutamia kertoja enemmän.

Toinen iso ja pelottava haaste on lukujärjestykseen heti ensi ja seuraavalle viikolle merkityt ”tekstaus ja piirtäminen”, koska minulta jäi tekstauskurssi kokonaan käymättä keväällä kun käsi oli kipsissä enkä ole voinut tehdä harjoituksia nyt kesänkään aikana, kun kynä on pysynyt tosi huonosti kädessä. Käsiala on alkanut palautua vasta nyt ihan viime aikoina.
Satsasin tähän aineeseen kuitenkin jo käymällä eilen ostamassa uudet kalligrafiakynät. Kun muut tekee jatkoharjoituksia, minä varmaan opettelen nyt niitä yksittäisiä kirjaimia mitä muut teki ohjatusti 16 tuntia keväällä...

Opintoja hankaloittaa se, että on myös muuta elämää. Syyskuussa on kansainvälinen Barents Rescue -harjoitus (tietenkin Barentsinmerellä) jonne olen lähdössä FRF-tiimin mukana ja se sattuu harmillisesti lähiopetusviikolle. Mutta FRF on prioriteetti numero yksi ja valinta on itsestäänselvä.

Barentsilta paluun päivänä alkaa SM-joukkuekisa, jonne ajan varmaan suoraan lentokentältä ja sitä jatkuu sitten sen viikon sunnuntai-iltaan asti. Itseni tuntien osaan arvioida, että maanantaina minun ei ole järkeä lähteä ajamaan kouluun, vaan pitää nukkua kotona kun on vedetty viikko pelastushommissa yhtä soittoa. 
Se tietää siis viikkoa pois koulusta eli kauheasti jää taas väliin kaikkia hommia. Pitää varmaan kysellä, voinko tulla seuraavalla etäjaksolla parina päivänä koululle tekemään harjoituksia työharjoittelun sijaan. Tai jotain. Onneksi koulussa on tähän asti oltu todella ymmärtäväisiä ja joustavia näitten minun hommien suhteen!

Tuomariopinnot etenee vihdoinkin. Tein eilen ensimmäisen harjoitusarvosteluni BH-kokeessa hyväksytysti. Onneksi tuomari oli todella mukava ja ystävällinen ja selitti miten toimii ja miksi. Minua kyllä huvitti, kun hän sanoi heti kokeen avauspuheessaan osallistujille, että täällä ei sitten odoteta tehtävän mitään maailmanmestaruustason suorituksia. :-D

Tuomari kiteytti minulle BH-kokeen sisällön arkuuden, aggressiivisuuden ja perushallinnan mittariksi ja saimme nähdä näistä kaikista esimerkit tässä kokeessa – päästiin siis keskustelemaan ja arvioimaan asioita esimerkkien avulla, mikä oli hyvä. 

Minä olin aluksi ilmeisen tiukka, mutta kun säädin vaatimustasoa alemmaksi, löytyi pääsääntöisesti yhteinen linja tuomarin kanssa – jopa siinä määrin, että arvostelimme yhdeksännen koiran täsmälleen samoin arvosanoin ja pistein! Kahdeksan koiraa kymmenestä läpäisi kokeen. Hienoja suorituksia, joista on hyvä jatkaa koeputkea!

Olen buukannut syksylle jo pari harjoitusarvostelua lisää. Loputon suohan tuo tuntuu olevan, hirveä työ saada riittävä määrä täyteen. Mutta onpahan aloitettu tarpominen nyt.

 

Kävin tänään merellä Valborgilla. Kaunis ja lämmin loppukesän ilta. Puheliaita ihmisiä. Tunti vähemmän olisi riittänyt.

photo blog5790_zpsc59a6099.jpg photo blog5791_zps48a11856.jpg photo blog5778_zps69ca8bdb.jpg photo blog5780_zps83d2e314.jpg photo blog5786_zpsc3b2dd70.jpg  photo blog5802_zps12c832b4.jpg

photo blog5817_zpsd253602f.jpgphoto blog5810_zps289ed8b6.jpg  photo blog5820_zps093b97a5.jpg  photo blog5843_zps81a7cd40.jpg photo blog5846_zps692f60a1.jpg photo blog5849_zps2d14adc8.jpg