Olen tänään vaan ollut. En ole tehnyt oikein mitään järkevää. Yritin tehdä lähtöä apteekkiin koko päivän, mutta pääsin sinne vasta juuri ennen sulkemisaikaa - piti mennä ostamaan rakkolaastareita, jotta kulkeminen helpottuisi edes hiukan. Hidasta on meno ja jokainen siirtyminen pitää harkita, onko se sen arvoista. Tiesittekö, että ihmisen on muuten mahdollista ontua kumpaakin jalkapohjaa samaan aikaan? Mutta se on hankalaa ja myös näyttää siltä. :-D

Väsyttää. Olisin voinut nukkua aamulla pitkään, mutta heräsin jo kahdeksalta. Parit levottomat ja sekavat torkut on tullut vedettyä tänään mutta silti unta on kertynyt perjantai-aamun jälkeen ihan liian vähän. Huomenna on varmaan jo freesimpi olo. Jos on aurinkoista, menen (onnun ja vaapun :-D) myöhemmin iltapäivällä Pilvijärvelle lojumaan eväitten kanssa. Onneksi järjestin pari vapaapäivää tähän alkuviikkoon.

Kolottaa. Ei pahasti kuitenkaan - odotin paljon pahempaa, mutta voihan se vielä huipentua huomiseen. Nyt on semmoinen lievä yleisjomotus ja jäykkyys vain ja kädet ja jalat puutuu tosi herkästi koko ajan. Nyt iltaa kohti on käsivarsia alkanut särkeä, kun niitä liikuttaa. Rikkinäinen peukalo otti takapakkia viikonlopusta ja herätteli viime yönä. 

Mutta mikä parasta, selkä ei ole sanonut tänään mitään. Viikonloppuna se ilmoitteli itsestään vain pari kertaa: kerran niin että laatta meinasi lentää koska sattui niin paljon, toisen kerran kohtuullisemmin. Mutta nyt se on ihan okei, enkä ole ottanut särkylääkkeitä kotiinpaluun jälkeen. Todella positiivista. Näissä tunnelmissa nukkumaan tänään.