Tapasimme tänään FRF-tasotestiin osallistuvien kesken. Tarkoituksena oli keskustella testin kulusta, sillä testattavissa koirakoissa on mukana peräti kolme ensikertalaista! Olin arvioinut, että kyselytuokioon menisi ehkä tunnin verran, mutta se kestikin 2 tuntia ja 40 minuuttia, josta 2 tuntia ja 30 minuuttia puhuttiin pelkkää asiaa ja loppuaika kuunneltiin silmät suurina kertomusta mäyrän ja kaverin koiran yhteenotosta.

Onpas innokkaita ja hyvissä ajoin jännittäviä koiranohjaajia. Kiva juttu. Uskon, että meillä tulee olemaan hyvä tsemppihenki viikonloppuna. :-)  (Ja jos ei, niin minuahan voi sitten syyttää, sillä eikös kaikesta voi aina syyttää huonoa johtamista? Ainakin minä teen niin usein)

 

Esille nousi paljon hyviä kysymyksiä ja iso osa niistä oli sellaisia, joihin en osannut antaa yhtä oikeaa vastausta, ja osa sellaisia, että henkilön pitää itsensä miettiä ja mieltää asia ja löytää itse se kuhunkin tilanteeseen sopiva ratkaisu ja vastaus. INSARAG-guidelinea käytiin myös läpi lähinnä siinä mielessä, mitä sieltä kannattaa kunkin itseksensä kerrata.

 

Tänään on sattunut kovasti selkään. Eilisen repunkannon jälkimaininkeja, oletan. Tässä on mennyt nyt muista syistä kolmesti päivässä ibua ja silti sattuu selkään, se on paha juttu. Tämän päivän kuntoiluksi jäikin näin ollen reipas kävelylenkki parilla lyhyehköllä juoksupätkällä. Jos huomenna yrittäisi pinnistää vaikka pitemmälle taas.