Mahtava näkymä Vallettaan (Unescon maailmanperintökohde). Jos itse asuu Valletassa, ei tästä näkymästä pääse nauttimaan. Sliemasta se näkymä oli aivan mahtava. Koko kaupunkia kiertää rantaa myöden korkea muuri ja niemennokissa on hienot ikivanhat linnoitukset.

Oranssi. Kaikki rakennukset, oli ne sitten uutta tai todella vanhaa, oli samaa värimaailmaa ja maisema turkoosia merta ja vaaleanoranssia rakennusta. Illalla merelle laskeutui pehmeä vaaleansininen ja liila hämy ennen nopeaa pimeyttä. Tänä aamuna aikaisin meri ja maisena oli taas vaaleansininen ja aurinko nousi oranssina pallona pilvien takaa.

Lämmin rantakallio. Auringon kuumentama vaaleanoranssihtava ranta, joka näyttää kaukaa katsottuna hiekalta mutta onkin tasaista kiveä. Se on kuin patteri joka lämmittää alhaaltapäin, kun sen päällä makaa. Siinä on hyvä nukkua. Mikkonen kertoi, että lapset leikkimässä rannalla olivat pitäneet kilpailua, kuka pystyy kirkumaan korkeimmalta, ja minä vaan nukuin vieressä. Ei mitään mielikuvaa. 

Hotellin johtaja, joka oli ystävällinen vanha mies. Ostimme nettiyhteyttä muutaman tunnin, ei toiminut. Maiju meni valittamaan respaan, mutta siellä oli vastassa vihainen mies joka kysyi, miksi ihmeessä kaikki tulevat valittamaan asiasta hänelle, ei hän voi sille mitään tehdä. Ei hän ole tämän hotellin manager. Tulkaa myöhemmin takaisin!
Kun menimme takaisin ilmoitettuun aikaan, oli sama mies vastassa ja ilmoitti Maijulle: I phoned the manager and he told there is something wrong with you!
Minä puolestani sain hotellin managerilta kutsun tulla pienelle takapihalle katsomaan kukkivaa pensasta ja hän siitä oikein leikata napsautti minulle kauniisti kukkivan oksankin. :-D 

Satamakierros merellä. Harbour tour. Veneellä putputettiin Slieman ja Vallettan rantaviivaa myöten. Always look to your right, everyting will be there, kertoi ylettömän innokas live-selostaja heti alussa. Ja jos jonkun kyydissä olijan pää kääntyi välillä vasemmalle, kuului kaiuttimista: Right! Right, always look to the right, I told you in the beginning that everything is always on your right side. And now in the left you see creek number 7.
Selostaja oli äärimmäisen innostunut asiastaan, mutta valitettavasti heikko äänentoisto sabotoi selostuksen ymmärrettävyyden lähes sataprosenttisesti. Hän taisi olla varsinainen laituribongari, koska silloin kun slostuksesta jotain ymmärsi, ei voinut auttaa että hymy karehti hyylille. Now we have seen five docks already! And in front of you there is dock number 6 and there is one motorboat! Tätä 90 minuuttia ja satojen veneitten verran.

Paikallinen elämisen rytmi. Ten minutes voi olla mitä vain puolesta tunnista pariin kolmeen tuntiin. Ei ole mitään kiirettä palveluammatissakaan. Aamulla nappasimme rantabaarista evästä mukaan jotta voisimme syödä aamiaisen rannalla uimisen lomassa. 
Ekana aamuna baaritiskin toisella puolella oli mies, jolla oli selvästi ammattitaitoa vaikka mihin (selvisi seuraavana aamuna). Tilasin mukaan cappuccinon, meloniviipaleita ja kakkupalan. Mies katosi tiskin taakse pitkäksi aikaa. Suomessa olisin olettanut, että kun hän taas tuli tiskille hän olisi rahastanut ostokseni ja ojentanut kaiken valmiiksi pakattuna paperikassissa. Mutta kun hän tuli takaisin, oli hänellä kädessään muoviastia jossa oli kakkupala ja hän alkoi hitaasti laittaa astian kantta paikoilleen. Koko siinä ajassa, jonka oletin menneen koko tilaukseni valmistamiseen, hän oli ainoastaan saanut otettua kakkupalan viereisestä vitriinistä ja laitettua sen astiaan. Eikä vielä edes kantta päälle. Olin pöyristynyt.
Seuraavana aamuna baaritiskin takana oli eri mies. Kun tilasin kaksi cappuccinoa, kaikki oli vielä hyvin. Mutta kun sanoin, että haluaisin meloniviipaleita kahdelle hengelle mukaan, mies huudahti: Please! Have some patience! We have other customers, too! She is preparing their order! ja osoitti naiseen joka puristi appelsiinimehua baarin toisella puolella. Jösses, enhän minä mitään syytöksiä esittänyt, kunhan vain sanoin, että halusin melonia mukaan. Mutta tämä mies ei kyennyt nostelemaan valmiita meloniviipaleita vitriinistä mukaan otettavaan muoviastiaan vaan sanoi että pitää odottaa ”muutama minuutti”. Päätimme ottaa jäätelöt odotellessa, ne mies sentään pystyi annostelemaan meille, joskin minä sain pienen ja tosi pienen pallon ja Maiju sai kaksi isompaa. Selvästi tyyppi ei tykännyt minusta. Noin kymmenen minuutin kuluttua mies tuli ilmoittamaan meille, että nyt voisimme tulla esittämään tilauksemme naiselle baariin. Nainen osasi antaa meille cappuccinot ja isot meloniviipaleet to-go.

Hikinen viimeinen yö Maltalla. Paikalliset lihansyöjähyttyset eivät inise vaan tulevat salakavalasti ikkunasta sisään yöllä ja nappaavat palan pois ja jättävät tilalle pirullisen kutinan. Lakana liimaantuu kroppaan ja hiki valuu. Ilman peittoa ei voi olla, kun muuten on syöty kaikkialta. Kiitos, olen valmis siirtymään seuraavaan maahan.