Ehkä tässä maailmassa on hetkellisesti sittenkin jotain järkeä. Ehkä onkin olemassa sellainen asia, kuin kohtuus? Helvetillisen eilisen jälkeen tänään oli ihan yllättäen superhyvä päivä. Miten hyvältä tuntuukaan, kun sattuu ja polttelee vain vähän. Eilisen jälkeen tänään tuntui suorastaan onnelliselta.
FRF-koulutuspäivä lähtövalmiudesta yms säätytalolla sujui rauhallisesti. Kiitos Ninalle kuskaamisesta. Sopivasti taukoja ja hyvä tuoli ja riittävästi tilaa jaloille ja asennon vaihtamiselle. Tuhdisti särkylääkettä hyvissä ajoin ja säännöllisesti. Piirtelin melkein koko ajan ja eräs pelastaja kysyi, onko se minun kivunhallintakeinoni. Mietin sitä nyt illalla ja kyllä se varmaan oli. Sen verran tasaisesti kalvoi ja jäyti taustalla, ettei oikein voinut vain istua ja kuunnella, koska silloin se kipu olisi alkanut häiritä liikaa ja ehkä lopulta täyttänyt mielen. Kun oli kynä ja paperia voi keskittyä kippuroihin ja käppyröihin, viivoihin ja kaariin ja kuunnella puhujaa samalla. Jotenkin se kombinaatio täytti mielen sopivasti niin, ettei muulle ollut vapaata tilaa. Mielenkiintoinen havainto.
Mieletön väsymys tänä iltana. Aikainen herätys ja kauhean kipeä eilinen painaa. Huomisaamuna alan soitella ja kysellä leikkausajan perään. En halua kokea eilistä enää koskaan uudelleen.
Aamu alkoi vielä hieman synkissä tunnelmissa, mutta kirkastui ihan hyväksi päiväksi.
Lopuksi täytettiin itsearviointikaavake. Minä en pitkään tiennyt, että se pitäisi palauttaa:
...mutta onneksi sen sai palauttaa nimettömänä. Tosin voi olla, että minun paperini saattaa silti tunnistaa joukosta. ;-)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.