Olin viime päivänä miettinyt, miten Kirsin ja Iineksen pian tulevan toisen koesuorituksen eli tottelevaisuus- ja ketteryyskokeen voisi hyödyntää maksimaalisesti nyt, kun oli jo tiedossa, että he eivät voi saada täältä hyväksyttyä tulosta kun raunio-osuus ei tuottanut tulosta. 

Kirsi on täällä puhunut paljon, että tottis on heidän heikko kohtansa, kun Iines ei 1) jaksa tehdä kuumassa vaan väsyy nopeasti, 2) vire laskee paljon jos joutuu ensin paikallamakuuseen kuten nyt täällä tulee olemaan ja 3) vire laskee joka tapauksessa nopeahkosti kokeessa loppua kohden ja tottissuoritukset on kokeissa tosi huonoja verrattuna treeneihin.

Nyt alla oli vielä suunniteltua pitempi reissu kisapaikalle kun ensimmäisen koneen myöhästyneen lähdön takia Kirsi ja Iines myöhästyivät toisesta koneesta ja tulivat perille kisapaikalle vuorokautta aiottua myöhemmin - juuri pari minuuttia ennen kuin ilmoittautuminen suljettiin! Lisäksi Iines otti paineita autossa nukkumisesta autoa vahtivan koiran kanssa. Ei ollut parhaat lähtökohdat tottiksen tekemiselle.

Ehdotin edellisenä päivänä, että mitäs, jos Kirsi käyttäisi tämän tilaisuuden - kun kerran tulosta ei voi enää saada - positiivisen mielikuvan luomiseen koiralle koetilanteessa. Hän ei tule koskaan pystymään itse luomaan yhtä aitoja puitteita missä HARJOITELLA "muka koetilanteessa" hyvää mielentilaa koiran kanssa töitä tehdessä.
- Ai niinku maksettu harjoitus, ihan sama vaikkei tulisi kuin pari pistettä, Kirsi vähän tuhahteli alkuun ja minä nyökytin päätä: juuri se. Nyt ei olisi väliä, tuleeko pisteitä paljon vai vähän vaan tärkeintä olisi tehdä Iinekselle hyvä fiilis koepuitteissa. Tämä olisi oikeasti ainutlaatuinen tilaisuus siihen, mitä enemmän sitä mietin, sitä varmempi olin ideastani.

- Ai niinku hihkun ja hillun vaan ihan sama mitä koira tekee, Kirsi epäili ja minä vakuutin, että juuri niin, vaikka siitä lähtisi pisteitäkin, niin nyt olisi tärkeintä Kirsin oma iloinen ja rento asenne, joka heijastuu koiraan. NAUTI siitä, että olette päässeet tänne! (aika moni ei pääse tänne edes yrittämään tulosta, ja Kirsi ja Iines onnistuivat siinä jo heti viime vuonna) Joittenkin asioitten kohdalla on hyvä nukkua yön yli, ja syötin tätä ajatusta Kirsille useamman kerran edellisenä päivänä, jotta se varmasti muhisi päässä yön yli. :-D

Niin lähdettiin neljänteen kisapäivään sillä asenteella, että Kirsi tekee iloisen ja rennon suorituksen. Jos vaikka Iines tekee pöydät väärässä järjestyksessä, niin mitä sitten; ei pahoiteta koira fiilistä korjaamalla sitä, vaan siinähän tekee ja Kirsi iloitsee sydämensä pohjasta. Jokaisen liikkeen jälkeen pitää olla tosi vilpittömän iloinen, siis ihan oikeasti: koirahan kyllä huomaa jos yrität teeskennellä. Ja niistä pisteistä ei välitetä, koska nyt ei haeta hyvää tulosta vaan hyvää fiilistä koiralle. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus kehittää ja vaikuttaa koiraan tulevia kokeita ajatellen. 

- Minä menen ja olen iloinen ja kehun koiraa ihan sama mitä tapahtuu, Kirsi sanoi epäröivällä äänellä vielä aamulla. Huomautin, että tarvitsee olla vähän vakuuttavampi äänensävy, että on uskottava. :-D

Puolen päivän aikaan kävimme katsomassa Johannan ja Karjalan suoritusta raunioilla. Hirveästi ei nähty ja vaikka oli hyvät olosuhteet ei se auttanut tuloksen saamiseen. Karjala löysi ne maalimiehet jotka oli alueella, jonka se tutki, mikä on ihan kelpo suoritus. Osa alueesta jäi harmillisesti käymättä. Sitten menimme stadionin katsomoon seurustelemaan muitten kilpailijoiden kanssa ja katsomaan muitten suorituksia. Kerroimme Eestin joukkueille Kirsin ja Iineksen tottissuunnitelmista ja onneksi Kadri sanoi, että hän teki viime vuonna juuri noin, kun maastosta ei ollut tullut tulosta eli oli tiedossa, että hyväksyttyä lopputulosta ei voi saada. Silloin tehdään hyvä harjoitus koiralle. Tosin hän sanoi myös, että Kirsin äänensävy ei ollut vielä kovin uskottava - sanat kyllä ymmärsi mutta ääni ei vastannut puheen sisältöä. Vielä tarvi vähän preppausta!

Iltapäivällä kuumimpaan aikaan ja tosi lämpimänä päivänä sitten valmistauduttiin Kirsin ja Iineksen suorituksen alkuun. Vielä viimeisinä ohjeina käskin Kirsin hymyillä paljon suorituksen aikana, niin tulee hyvä fiilis ja koira tulkitsee sen myös positiivisesti; NAUTTIA tilanteesta ja eritoten kun tulee ulos kentältä suorituksen jälkeen, niin jatkaa vielä seuraamista eikä anna koiran vireen tippua, menee seuraamalla viereiselle "lämmittelykentälle" ja tekee siellä vielä jotain juttuja ikään kuin suoritus yhä vain jatkuisi ja siellä sitten palkkaa koira todella hyvin ja pitkään ja perusteellisesti.

Liian moni tavallaan lopettaa tekemisen ja antaa koiran vireen laskea arvostelun aikana ja sitten koira ei enää saa palkkaa siitä kokeenaikaisesta suorittamisesta vaan jostain ihan muusta pikkujutusta, jos palkkaa koiran koealueen ulkopuolella myöhemmin. Itse huomasin omien koirieni kanssa, että kun pitää vireen yllä ja käskyn päällä vielä kentältä pois tullessa ja jatkaa tekemistä vielä hetken aikaa, ja avustaja sujauttaa palkan taskuun huomaamatta, ja sitten antaa koiralle oikein superpalkan, niin vire säilyy parempana myös kokeissa - kokeitten ero harjoituksiin ei ole enää niin suuri.

Kirsiä prepatessani olin salaa mielessäni pohtinut (vaikka painotin ääneen ettei pisteillä ole nyt väliä ja ei haeta hyviä pisteitä vaan sitä mielentilaa), että miten hyvään suoritukseen he pystyvätkään, jos tekevät oikeasti iloisesti ja rennosti - molemmat. Mietin, että tässä olisi nyt mahdollista ikään kuin sivutuotteena vahingossa nähdä se. Mutta en tietenkään sanonut sitä ääneen.

Ja siis ne oli ihan superhyviä. Pohjalla oli se usean päivän reissaaminen ja huonot yöunet, oli hyvin kuuma päivä ja Iines teki ensin paahtavassa auringonpaisteessa pitkän paikallamakuun. Ja kun ne siitä lähti tekemään, oli viretila korkealla, koira iloinen, Kirsi hymyili, ja kaikki meni tosi hyvin. Tosi, TOSI hyvin. Kirsi sanoi jälkeenpäin, että kun hän huomasi, että koiralla oli hirmu hyvä vire ja iloinen ja innokas mielentila, niin hän tuli itse vieläkin iloisemmaksi ja oli ihan ihmeissään, että miten tämä voi mennä näin hyvin. Positiivinen oravanpyörä! Juuri se, mitä haettiin. Kaikki ne kolme kohtaa mitä Kirsi oli aiemmin pitänyt faktoina voitiin nyt tällä suorituksella kumota ja todeta niiden olleen vain Kirsin pään sisällä ja koska hän uskoi niihin, ne myös toteutuivat.

Arvostelun jälkeen Kirsi jatkoi seuraamisliikkeellä lämmittelykentälle, teki siellä L-kuvion ja sitten palkkasi koiraa pitkään ja hartaasti. Kovasti Kirsi olisi jo halunnut jutella mutta minä huusin joka välissä: Keskity koiraan! Iineksen vire oli hyvä loppuun asti, ei laskenut missään vaiheessa ja Iines jopa hypähteli ja pyörähteli innosta pari kertaa suoritusten aikana. Tässä oli nyt se mielentila, jonka toivon jäävän sekä Iineksen että myös eritoten Kirsin omaan mieleen. Tämä ON mahdollista saavuttaa, näin hyvin voi mennä.

Tämä oli tosi hyvä esimerkki siitä, miten merkittävä asia on ihmisen oma mielentila, henkinen valmistautuminen ja valmentautuminen, mielikuvaharjoitukset; ja miten suuri vaikutus niillä on koiriimme - toisiin herkkiin koiriin vielä suurempi kuin joihinkin muihin.
Olin niin iloinen siitä, että Kirsi oli avoin ajatuksilleni. Hän on kouluttanut koiransa hyvin ja tehnyt paljon töitä, monta vuotta, eli pohjalla on hyvä tekninen osaaminen, ja nyt nähtiin sen työn tulokset ihan parhaimmillaan ja vieläpä MM-kisoissa, siihen saa olla tyytyväinen. Viimeksi heidän tulos MM:issä oli tottiksessa 70 p. eli alin hyväksytty ja nyt upeat 92 p.! Nyt ongelma oli perusasentojen hidastuminen, mikä on ihan tyypillistä kun viretila nousee ja sitä pitää erikseen harjoitella korkeassa vireessä - ja lisäksi tuomari jostain syystä sanoi, että perusasento ennen henkilöryhmää olisi puuttunut kokonaan ja sakotti siitä sen mukaisesti, vaikka ihan videoltakin näkyy, kuinka Kirsi sen tekee ja tuomari antaa luvan mennä henkilöryhmään. Ilman noita oikeita ja väärin muistettuja virheitä Kirsin ja Iineksen pisteet olisivat voineet olla jopa 96 p. tämän tuomarin arvostelulinjalla (maksimi on siis 100 p.).

Niin tuli tällekin reissulle selvä merkitys ja tarkoitus. Ei ollut turha reissu ja tämä oli yhtä hieno kokemus kuin jos olisi tullut tulos, ja Kirsin oman jatkon kannalta itse asiassa paljon tärkeämpi juttu. Olen tosi iloinen Kirsin ja Iineksen puolesta ja oli tosi hienoa saada olla mukana tsemppaamassa heitä. :-) Haluan vielä kerran painottaa, että Kirsi teki tuon saavutuksen, en minä, minä vain kaivelin vähän Kirsin mieltä ja sotkin sen ajatuksia uusille urille - mutta ilman Kirsin hyvää suhdetta koiraansa ja sitä teknistä osaamista pohjalla ei tämä olisi ollut mitenkään mahdollista. Hyvää työtä Kirsi ja Iines!

Illalla oli Friendship Evening, vapaamuotoinen juhla kilpailijoille, huoltojoukoille ja järjestäjille. Aluksi oli ihan liikaa puheita, ihmiset ehti kyllästyä pahasti, vaikka puheitten aikana pöytiin kannettiin selkä vääränä viinipulloja, leipää ja leipätikkuja. Kunniavieraana paikalle oli saapunut YK:n INSARAG-työryhmän edustaja, joka saikin aivan mahtavan raikuvat aplodit ja ymmärsi puhua lyhyesti. :-)

Kun ruokaa vihdoin alkoi tulla, ei loppua meinannut näkyä. Menu sisälsi muutamia ns. kulttuurishokkejakin. Samassa pöydässä kanssamme istuneet ruotsalaiset pieksivät suomalaiset kyllä mennen tullen viinankäytössä näissä kekkereissä ja pitivät hillittömän hauskaa lautaselta löytyneitten lierojen kanssa. Heistä oli aivan ihmeellistä, että minä ja Kirsi osasimme puhua ruotsia ja vähän väliä piti nostaa malja. Siinä sivussa eestiläisetkin luettiin skandinaaveiksi. :-D
Nauru raikui tuon tuosta pöytäseurueessamme ja vierustoverini sanoin "I have never laughed so much when eating". Ulkona soitti bändi ja ruokailun loppua kohden, kun moni ei enää jaksanut syödä, porukkaa siirtyi ulos tanssimaan alueelle tyypillisiä perinteisiä kansantansseja. Ne, jotka olivat nauttineet riittävästi viiniä, osallistuivat tanssiin vaikkeivat osanneetkaan askelia - ruotsalaiset oli ihan lyömättömiä tässäkin! :-D

Niin - sitä ruokaa siis piisasi. Jokaisen eteen oli kasattu kattaus lautasia ja tarjoilijat kiersivät täräyttämässä lautasille milloin mitäkin. Kylmiä alkuruokia taisi tulla 3 kertaa (niiden välillä aina mopattiin lautanen puhtaaksi leivällä), lämpimiä alkuruokia 2 kertaa, sitten pääruokaa pari ruokalajia. Kun olimme päässeet jo seitsemänteen ja oltiin oltu vatsat täynnä jo viidennen jälkeen, ei antanut sisu periksi lopettaa kesken vaan homma piti ehdottomasti katsoa loppuun eli jälkiruokaan asti. Jälkiruoka oli ruokalaji nro 9 ja sen jälkeen tuli vielä espressot. Huh huh! Kävelimme Kirsin kanssa hotellillemme vatsat täynnä ja hyvillä mielin.

IMG4291.jpg

Edellisenä rentouduttiin huoneessa. On tärkeää heittäytyä pelleksi välillä. :-D

IMG4295.jpg
Hakumaasto oli tuolla vuorenrinteessä. Kaikki tapahtumapaikat jälkeä lukuunottamassa oli kävelymatkan päässä toisistaan. Autoille löytyi hyvin varjopaikkoja tiheiden puustojen juurelta. 

IMG4296.jpg

Kyllä mieli lepäsi maisemissa aina kun kävelin toimistolta ja raunioilta stadionille.

IMG4298.jpgIMG4300.jpg

Tuo harmaa tupsukka aidan vieressä on laventelia. Ihana tuoksu.

IMG4301.jpgIMG4303.jpgIMG4304.jpg

Yllä näkyy stadionin sisäänkäynnin vieressä oleva vesipiste, josta sekä kisaajat että vuorille lähtevät ulkoilijat ja vaeltajat täyttivät juomapullonsa.

IMG4306.jpgIMG4310.jpg

Johanna ja Karjala raunioilla.

IMG4313.jpgIMG4319.jpgIMG4320.jpg
"Täällä ei ole koiralle turvallista" :-D :-D
En kuullut yhdenkään koiran loukkaantuneen raunioetsinnässä näissä kisoissa.

IMG4322.jpgIMG4333.jpg
Kirsi hymyssä suin ja hyvällä fiiliksellä lähdössä tekemään elämänsä parasta tottissuoritusta!

IMG4335.jpg

Yllä arvonnat, alla noudon palautus.

IMG4356.jpgIMG4361.jpgIMG4362.jpgIMG4366.jpg
Upeeta, NÄIN hyvin menee!

IMG4371.jpgIMG4377.jpgIMG4378.jpg

IMG4382.jpgIMG4389.jpg

Loppuarvostelu oli hyvin yksityiskohtainen ja siinä tuotiin esille lähinnä pisteitä verottaneet kohdat, ei niinkään positiivisia asioita ellei kyseessä ollut jokin aivan erityinen juttu. Arvostelun sai valita joko saksaksi tai englanniksi ja tulkki käänsi sen vain italiaksi.

IMG4390.jpg
Yllä: Kännykänlatauspiste do-it-yourself-tyyliin. Ainoa sopiva pistorasia huoneessamme löytyi katonrajasta. Lainasin Kirsin uudesta paidasta hakaneulan, jolla tein verhon yläosaan kännykkätaskun latauksen ajaksi. :-)

IMG4392.jpg

Friendship Evening. Tyhjät lautaset ja paljon puheita, kiitoksia ja kiitoksia kiitoksista, mutta sitäkin enemmän viiniä tarjolla.

IMG4393.jpgIMG4394.jpg

Hienoja kuvia ja tekstejä asuissa.

IMG4395.jpgIMG4398.jpg

YK:n INSARAG-ryhmän edustaja vasemmalla.

IMG4401.jpg

Yllä olevia monstereita tarjoiltiin ensin sellaisenaan jossain liemessä käytettyinä ja myöhemmin uudestaan risoton seassa. Nopeus on välillä valttia ja kun minulle tarjoiltiin jotain hyvin epäilyttävää ennen Kirsiä, vaihdoin lennossa oman lautaseni Kirsin tyhjään lautaseen ennen kuin Kirsille ehdittiin tarjoilla myös. Niin minä selvisin tyhjin lautasin ja näytti siltä kuin olisin syönyt kaiken ja Kirsille totesin vain tyynesti: Syö ruokasi. :-D Välillä olin hidas ja Kirsi joutui syömään tupla-annoksen, mutta sitten tuli lasagne joka tosi oli hyvää ja minä söin Kirsinkin lasagnen koska Kirsi oli jo aika täynnä minun annoksista tässä vaiheessa.

IMG4403.jpg

Kun laittaa riittävästi parmesania, voi syödä vaikka risottoa jossa on mönkinyt ties mitä pelottavaa eläintä.