Tänään käytiin ensin Taorminan kreikkalaisroomalaisessa teatterissa, joka sijaitsee ihan huippupaikalla vuoren laella. Sitten mentiin kaapelivaunulla alas Mazarróon uimarannalle. Kahlattiin mereen kivelle ”omaan saareen”. Uitiin ja lööbattiin vaan. Jaloissa tuntee, että eilen on kuljettu jyrkästi ylös ja alas. Tänäänkin toki portaita, portaita ja portaita. Nukahdin jossain vaiheessa siihen kivelle meren keskelle. Oli ihanaa maata lämpimässä auringossa niin, että meren aallot välillä isomman aallon mukana ylti kiven päälle ja minun selän alle. Ja mistä tuntee ystävän? Siitä, että hän käy peittelemässä aurinkoon nukahtaneen kaverin, ettei pala. :-)
Minä söin tänään rantaravintolassa ihan ekan oman kokonaisen italialaisen pizzan ja Maiju vetäisi annoksen jotain lieroja taas. Oli kuulemma parhaita aikoihin.
Päivällä istuttiin yhdessä kahvilassa Taorminassa. Viereisestä pöydästä nousi ja lähti joku vanhempi pariskunta ja lähtiessään nainen vaihtoi kanssamme muutaman sanan – kysyi olemmeko espanjalaisia ja sitten puhummeko englantia. Maiju haastoi vähän small talkia naisen kanssa ja sitten nainen yhtäkkiä sanoi minulle: You are so beautiful. I could be your grandmother. Nainen ojensi käden, hiveli poskeani ja sanoi jotain kasvonpiirteistä ja toisti sitten taas: I could be your grandma. You are so beautiful. Eikä saanut millään lähdettyä. Öhh, hämmentävä mamma. :-D
Toivottavasti sillä oli joku magic touch ja poskessa olevat kolme pattia katoaisi. Maltan paikallisista verenimijöistä tuli aika komeat ja kestävät reaktiot ympäri kroppaa. Mikkonen sanoi, että kankku on kuin tetanus-rokotusten jäljiltä. Minulla.
Minä lähdin tähän reissuun pelkällä selkärepulla ja pyyhe ei mahtunut mukaan. Ajattelin, että hotelleissa on pyyhkeet tai sitten ostan täältä tai sitten olen vaan ilman. Viimeinen ratkaisu on ollut ihan ok – olen vaan ollut ilman. Mikä pitäisi paremmin viileänä kun on todella kuumaa kuin märät vaatteet ja kengät? Ennen rannalta liikkeelle lähtöä otetaan vielä pikaiset pyrähdykset meressä ja sitten lähdetään matkaan pelkissä märissä bikineissä ja sandaaleissa. Jos jotain muuta vaatetta tarvii laittaa päälle, niin tosiaan, laittaa päälle vaan. Siellä alla ne märät uikkarit vasta viilentääkin. :-)
Illalla oli edessä matka Taorminasta Syracusaan. Bussit on halpoja mutta matka kestää pitkään näennäisesti kohtuullisen pienestä kilometrietäisyydestä huolimatta. Tämä taisi olla tämän reissun pisin etappi Sisiliassa.
Catania on saaren toiseksi suurin kaupunki ja täällä vaihdetaan bussista toiseen. Nukuin taas melkein koko matkan Taorminasta Cataniaan – se kesti ainakin tunnin mutta minusta tuntui kuin se olisi mennyt kymmenessä minuutissa. Mikkonen sanoi, että olin kerran havahtunut ja kysynyt, mistä tuo ääni tulee (muistan että heräsin räminään). Mikkonen vastasi että bussista, jolloin oli todennut "jaaha" ja nukahtanut saman tien uudelleen. Selvästi ajattelin, että sitten sille ei voi mitään.
Täällä Cataniassa ei wifiä tunnu löytyvän mistään. Kirjoittelen tätä tekstiä valmiiksi siis kahvilassa Catanian bussiaseman vieressä. Kysyttiin wifiä kaikista läheisistä rafloista yms, ei missään. Taorminassa wifi oli saatavilla monissa kahviloissa ja ravintoloissa hotellien lisäksi.
P.S. Saavuimme kuin saavuimmekin pienen harhailun jälkeen hotelliin Syracusassa joskus iltakymmenen jälkeen. On pilkkopimeää, joten en oikeastaan tiedä tarkalleen millaisessa paikassa ja missä täsmälleen olemme.
Maijun fb-päivitys summaa tämän illan varsin osuvasti:
"Saavuimme hetki sitten Syracusaan. Tällä kertaa reissukaveri vastasi viihteestä. Yleensä minä osaan kyllä nämä hommat. Ensin tuli pieni väärinkäsitys kun luuli toista hotellin asukasta hotellinjohtajaksi ja seurasi tätä hänen huoneeseen asti laukkuineen. Asuvalinta oli hänellä myös tänään erittäin vapautunut, onhan normaalia pyrähtää paikalle miltei keskiyöllä bikineissä ja verkkopaidassa? Hotellin johtaja kysyi onko kuuma, johon reissukaveri "Yes and I like it!". Poistuessamme vielä kevyelle? iltapalalle ikuistimme hotellin sisäänkäyntiä joka on pienellä sisäpihalla. Salamavalojen räiskeen lomassa tajusimme että pihalla seisoi ravintolan työntekijä tauolla, joka silmät selällään ihmetteli miksi häntä kuvataan?"
Oikeasti. Tajuttiin vasta pienellä iltapalalla yhdessä ravintolassa puolta tuntia myöhemmin, että minulla oli vieläkin päällä vain ne bikinit ja verkkopaita. Paikallisten mielestähän täällä on vielä liian kylmää mennä esim. uimaan, eli tämä oli vähän sama homma kuin jos menisi Helsingin keskustassa johonkin Mannerheimintien poikkikadun hotelliin pelkissä bikineissä ja verkkopaidassa huhtikuussa ja sanoisi: Aah, teillä on täällä niin ihanan lämmintä!
It seems Maiju is looking for a toilet backstage. But I don't think they built them there (if at all) back in ancient times?
This palmtree is in desperate need of a shave and haircut!
I know - it doesn't look like ice-cream, really. It seems we munch away happily anything they decide to put in the copas and serve us.
Broken toe and a broken thumbnail. But I'm happy, I have a strawberry granite.
Packing the phones in a plastic bag was a super good idea. Ideally before walking to distant stones across the sea. But no accidents this time!
Mikkonen kelluu ja minä nukun.
Kukin omalla kivellään.
Each having her own stone to camp out on.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.