Kello on kuusi illalla ja nukuttaa ihan mielettömästi. Mutta jos nyt menee nukkumaan, niin sen tietää, että unta ei riitä aamuun asti ja sitten menee rytmi ihan sekaisin. Täytyy yrittää sinnitellä vielä pari tuntia hereillä ja toivoa, että sitten yhä nukuttaisi (yleensä ei). Myös oppitunneilla nukutti kovasti tällä viikolla. Keskiviikkona päätin aamulla jäädä kotiin kun väsytti niin paljon, mutta vääntäydyin sitten kuitenkin ylös ja lähdin kouluun tunnin myöhässä. Iltapäivällä väsymys voitti ja sanoin opettajalle suoraan kolmelta, että on pakko lähteä kotiin kun väsyttää niin paljon ja pitäisi pysyä vielä kotimatkakin hereillä.

Sain sen viimeisenkin kasvintunnistustentin läpi. Ruukkukasvitentistä tuli ihan virkistävästi ja poikkeuksellisesti arvosanaksi H2, mikä oli kiva juttu kun olen nyt vetänyt sitä ykköstä noista tunnistustenteistä koko syksyn. Sikäli mielenkiintoista, että nuo tentit joista olen saanut ykkösen on olleet sellaisia, joitten opetuksessa olen ollut useamman kerran läsnä, ja tämä ruukkukasvitentti oli sellainen että olin paikalla vain yhden kerran ja muuten minun piti opetella tunnistamaan ne toistasataa rehua itsenäisesti. Kertookohan tämä jotakin minulle sopivasta opiskelutavasta? Vai muuten opetuksesta? Ei kai. :-D Pieniä ongelmia oli ollut näköjään luetunymmärtämisessä tässä tentissä - ei opettajalla tällä kertaa vaan minulla - kun olin kirjoittanut kaikki nimet vääriin sarakkeisiin...

Tein tänään ihan ekaa kertaa kvinoaa. Siitä tuli koostumukseltaan vähän kuin oikein löllöä riisiä tai liikaa kypsennettyä couscousta. Makua ei tässä ”herkullisessa luomukvinoassa” ollut oikeastaan lainkaan. Ehkä vähän pettymys. Ja sitä tuli valtava määrä verrattuna siihen mikä sen tilavuus oli kuiviltaan ennen kypsennystä. Mikähän kvinoan ravintoarvo on? On jollain antaa vinkkejä sen käyttöön jotenkin niin, että se olisi tosi hyvää?

Tuossa yhtenä iltana satoi todella rankasti. Olin jo peiton alla nukkumassa kun yhtäkkiä tuli sellainen fiilis, että tarvii mennä katsomaan, että mistään ei sada sisään. Ja ei, tällainen ajatus ei tule mieleen joka kerta kun on kaatosade, muuten olisin kävellyt ympäri kämppää ihan alvariinsa viime viikot. Mutta nyt vaan tuli sellainen fiilis, ja kun tulee sellainen tietty fiilis niin sitä pitää aina totella. Yläkerran vierashuoneen pyöreästä ikkunasta oli ulommainen ikkuna irronnut ja tipahtanut ulospäin ja vettä tihkui sisään sisäikkunan laidoilta. Vettä oli valunut ikkunalautaa myöten seinään ja tapetti oli märkä koko matkan lattiaan asti. En voinut siihen hätään tehdä oikein muuta kuin laittaa koirien superimevät kuivauspyyhkeet ikkunan eteen yöksi. Tapetti onneksi kuivuikin sitten ihan siististi ilman sen pahempia rantuja.

Postilaatikossa odotti eräänä iltana paksu kirje Belgiasta. Kun reissaa ulkomailla kaiken maailman kisoissa ja koulutuksissa, tapaa todella paljon erilaisia ihmisiä. Joskus sieltä joukosta löytyy ihan helmiä – ja erityisesti näistä pelastuspuolen miesporukoista löytyy kyllä aivan mahtavia persoonia. Mösjöö P Belgiasta oli tällainen.
En muista koskaan kehittäneeni kenenkään kanssa niin köyhiä ja typeriä ja meistä itsestämme niin tikahduttavan hauskoja vitsejä kuin hänen kanssaan Rooman poliisikoulun ruokalan varsin erikoisesti nimetyistä antimista nauttiessamme. Hernekeitosta saimme kehiteltyä niin mielettömän Spice Girls -vitsin, että sitä on näin jälkeenpäin jokseenkin mahdotonta ymmärtää enää edes itsekään. Eikä kukaan muu siellä päässyt niihin meidän vitseihin ja juttuihin sisälle samalla tavalla. Virkistävää tavata ihminen, joka pystyy kehittämään yhtä outoja vitsejä ja hihittämään niille samalla tavalla ihan itse melkein loputtomasti. :-D
Nyt Mösjöö P on aktivoitunut naamakirjassa ja otti yhteyttä. Hän kerää sarjakuvapostimerkkejä. Lähetin parit muumit ja vihaiset linnut ja paluupostissa tuli Tinttiä seinälle ensi vuodeksi. :-)

Toinen mainittava naamakirjassa aktiivisesti jatkunut ulkomaantuttavuus on ainutlaatuinen mies pustalta. Hän oli melkoisen persoonallinen ja outo, luultavasti ihan normaali oman kulttuurinsa edustaja, mutta jotenkin vähän ulalla kaikesta koko ajan. Jossain vaiheessa kurssiviikkoa minua hermostutti kun hän oli taas ihan ulkona kaikesta ja kysyin muulta ryhmältäni, oliko hän edes ollut läsnä äskeisessä palaverissa kun ei tiennyt sanaakaan siitä, mitä oli juuri yhdessä puhuttu ja sovittu. Oli kuulemma ollut. 
Olin jotenkin niin pöyristynyt, että teki mieli sanoa häntä ihan pölvästiksi, mutta sehän ei ollut sopivaa mutta kun olin jo aloittanut nimittämään häntä joksikin ja kaikki odottivat uteliaina minkä sanan valitsen, niin suusta tuli suodattimen läpi vain ”en ymmärrä miten joku voi olla noin... ainutlaatuinen”. Sanavalintani aiheutti huvittuneita hymähdyksiä muussa ryhmässä ja oli loppujen lopuksi varsin osuva. Tämä ainutlaatuinen mies lähetti naamakirjassa kuulumisia jonkin aikaa sitten. Hän kertoi mm. ostaneensa uuden alusasun ja yöpuvun jotain leiriä varten ja lupasi lähettää kuvia niistä (en kannustanut). :-D Mieletön tyyppi, siis todella, todella ainutlaatuinen.

Pidin tänään esitelmän rauniokoiran koulutuksesta oman yhdistyksen porukalle. Lähinnä kohdeyleisöksi oli kaavailtu Helsingin poikkeusolojen pelastuskoirajoukkueeseen nimettyjä henkilöitä sekä raunioryhmien kouluttajia. En ihan ensimmäiseksi ajatellut, että sinne tulee minun oman treeniryhmäni väkeä, mutta sieltä tuli aktiivisimmat ja kokeneimmat ensimmäisinä paikalle karkkipussin ja suolapähkinöitten kanssa ja istuivat eturiviin. On ne mainioita. Ei voi kuin ihmetellä ja nauraa. :-D

Esitelmöinnin jälkeen ehdin kerrankin valoisaan aikaan metsälenkille koirien kanssa. Kotiin tullessa oli sopivasti paikat lämpiminä, joten pistin telkkarin päälle ja hyppäsin kuntopyörän selkään ja päästelin 35 minuuttia. Vaatii kyllä jotain mielenkiintoista katseltavaa, että saa ajatukset pois siitä typerästä polkemisesta. Vedin vielä vähän jumppaa siihen päälle. Alkaa nuo polvikivut helpottaa vihdoin vähän niin voi taas polkea.

photo blog7399_zps29455e37.jpg photo blog7402_zpsde32495c.jpg photo blog7413_zps6446604d.jpg

This weeks outcome in short: I passed the last identification exam of pot plants at school with a surprisingly good result considering I was only present during one lesson. I'm dead tired all the time. I got a nice parcel containing a wall calendar from Belgium which lead me to thinking about how nice and special people I've randomly met around the world.