Sen sata (tai parikin) sipulia taas kaiveltu maahan. Tällä kertaa kaverin plantaasille.
Iloinen lenkkikaveri Iisi (tuo punainen) ja vanhaa Metku-mummoa viedään väkisin taas lenkille. Elämä murjoo sitä aina vaan, kyllä on ankeeta.
Kummikoiranpennullani Iisillä on oma huone ja kirahvipeti kuten minun Möllilläkin. Onkohan jotain muutakin yhteistä?
My godpuppy Easy has his own room and a Giraffe bed, just like Merlin. There must be something wrong with the Giraffe beds as they seem to explode in every household!
*
Näitä Friedlandeja asuu vähän joka puolella samassa osoitteissakin kuin tuttujani: ainakin Eriksnäsissä, Tuusulassa ja Nikkilän paloasemalla. Kumma juttu.
*
Käytiin treeniryhmäni kanssa vähän kiipeilemässä ja nostelemassa toisiamme ja koiriamme ns. miljöbana-harjoituksessa eli "ketteryysradalla". Radan kulkee siis ihmiset koiransa kanssa yhdessä, toinen toisiaan auttaen. Siinä treenataan yhteistyötä ja koirien käsiteltävyyttä ja sosiaalisuutta. Hyvä ketteryysrata kestää mielestäni ainakin sen tunnin verran, muuten ei koirille tule sellaista tottumista ja "kyllääntymistä" nosteluun ja käsittelyyn ja tiiviisti muitten kanssa olemiseen.
Here are some photos from a dexterity track for both people and dogs inside a dark abandoned building we did a couple of days ago. Lots of handling of the dogs, picking them up and lifting them up and down by many people. Good training for social behavior and trusting people.
Tästä luukusta mahtuu sisään niin koirat kuin ihmisetkin:
Helin tyylinäyte! Totta puhuakseni en ollut itse varma, mahtuuko tuosta ihmiset miten hyvin ja menin ensimmäisenä. Valitsin mennä jalat edellä, koska muuten olisin jäänyt perseentäydeltä jumiin siihen luukkuun ja se olisi ollut noloa. Hyvin mahtui!
Tämä oli haastavimpia nostoja koirille...
...etenkin kun kaikki tehtiin siis pilkkopimeässä vain otsalamppujen valossa. Salamalla otetut valokuvat antaa liian helpon kuvan tilanteesta.
Pieni huilitauko ja rauhoittuminen ryhmäkuvaan.
Loppuun alastulo köyden varassa liukumäkeä pitkin. Ryhmämme uusin jäsen kommentoi tätä viimeistä juttua hieman liian jännittäväksi mutta suoritti senkin reippaasti!
*
Eilen kävin uudestaan lenkillä Iisin kanssa. Nyt jätettiin suosiolla Metku-mummo kotiin torkkumaan ja mentiin kahdestaan oikein hikilenkille. Iisi yritti toki alkuun nostaa koipea noin viiden metrin välein kun päästiin omakotitaloalueelle, missä oli varmaan paljon muitten koirien hajuja. Minä vaan mennä porhalsin eteenpäin ja kun se muutaman kerran konkkaloikkasi kolmella jalalla yksi koipi ilmassa perässä, loppui merkkailut siihen ja mentiin reipasta vauhtia koko matka.
Tuli paljon pihoissa haukkuvien koirien ohituksia mutta niistäkin mennä porhallettiin vain vauhdilla ohitse. Loppumatkasta Iisi oli jo hienosti omaksunut minun mallin ohituksiin: nopea vilkaisu vain (tai kaksi) ja tyynesti omaan suoritukseen keskittyen ohi. Siellähän räksyttävät, me ei niistä välitetä!
Iisistä saisi varmaan hyvän juoksulenkkikaverin, sillä on sopiva vauhti ja kestävyys reippaaseen menoon. Kerran se yltyi hyppimään kovasti minua vasten ja olisi varmaan tehnyt mieli alkaa näykkiä tai nylkyttääkin, mutta nappasin toisella loikalla ilmassa kiinni sen valjaista, sanoin EI ja laskin maahan kaikille neljälle jalalle. Siitä se yritti vielä kerran pompata mutta ilmoitin rauhallisesti ja selkeästi artikuloiden LOPETA johon Iisi vastasi ihan kilttinä pikkupoikana 'joo' ja sitten jatkettiin matkaa. Kun kierrokset jostain syystä nousi pariin kertaan myöhemmin niin, että alkoi pompituttaa, pelkkä käsimerkki riitti rauhoittamaan elkeet. Iisi on kyllä tosi kiva ja oppivainen koira. :-)
Lenkin jälkeen söin eväät kavereitten keittiössä. Olen nyt syönyt heidän uuden talon keittiössä yhtä monta kertaa yksinäni kuin porukallakin. Vähän hassu tunne istua kaverin kodissa yksinään ruokailemassa ja lukemassa kaverin Koiramme-lehteä. Mutta nälkä ei katso aikaa eikä paikkaa ja tulihan siinä seurusteltua samalla Metkunkin kanssa.
*
Sain partiolaisten joulukalenterin. Se on se ainoa oikea ja paras joulukalenteri, koska kun luukun avaa niin sen alta paljastuva kuva sopii kalenterin kuvaan, ymmärrättehän? Eli jos vaikka lumisen kuusenoksan kohdalla on luukku ja sen avaa, niin siinä ei ole vaikka kattilaa tai takkaa tai pellillistä pullia, vaan siinä on lumisella kuusenoksalla vaikkapa punatulkku. Just niinku pitääkin!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.