Kun ei menty lauantain  PON-katselmukseen, lähdettiin lenkille Möllin kanssa. Kotitie oli pääasiassa sileähköä jäätä ja hurjan liukas, mutta onneksi on Icebugit.

photo IMG_4574_zpsd1246jwv.jpg

photo IMG_4565_zpslmnildjk.jpg

Alla olevassa kuvassa on taustalla pelto jolla on useamman koiran kanssa treenattu jälkeä. Mahtaa kestää aika pitkään, ennen kuin kuivahtaa.

photo IMG_4575_zps181lixff.jpg

Kevyenliikenteenväylä oli suurimmaksi osaksi sulana, mutta muuten maisemat oli ankeat: märkää, ruskeaa, kuraa, likaista lunta. Ja satoi pikkuisen ja tuuli tosi ikävästi.

photo IMG_4578_zpsjnzh2cgf.jpg

Möllillä oli kuitenkin kivaa:

photo IMG_4585_zpsltg6csjw.jpg

... ja vaikea on olla itsekään vakavana kun tällaista katselee:

photo IMG_4595_zpstnmlez1h.jpg photo IMG_4596_zpsjsdgwjgg.jpg

Kotona tämä katselmukseen pesty ja päiväkausia puunattu ja näyttelyttämisen sijaan kurassa kävelytetty koira kuivatteli ja leikki pehmolelullaan selällään köllien. 

photo IMG_4553_zpsilajrfkw.jpg

Sunnuntai ja alkuviikko meni töissä ja silloin ei kauheasti pysty ulkoilemaan. Aamuisin on todella vaikea nousta ylös kun parhaat unet on vasta ihan aamusta ja yöt pääasiassa heräilyä ja ramppaamista kun käsiin sattuu niin paljon. Nämä +1...+3 -kelit on ihan hirveät: kosteaa, koleaa ja fibromyalgia-säryt on järkyttävän pahat. Kaikki tuttavat joilla on fibromyalgia sanovat kuorossa samaa: tämä on pahin talvi aikoihin. Minä en muista tällaista kipurupeamaa ainakaan kymmeneen vuoteen! 
Illalla töitten jälkeen sitten taas selkä ei kestä enää mitään tekemistä ja haluan vain suoraan petiin yrittämään nukkumista. 

Tulisi joko pakkasta, edes -5 astetta pysyvästi, tai sitten kunnolla lämmintä, sellainen +10 astetta ja aurinkoa; silloin fibromyalgiakivut loppuisi kuin seinään. Nyt tämä on ihan kauheaa ja tätä on jatkunut jo suurinpiirtein joulusta asti, vain muutamia pakkaspäiviä on ollut välillä. Kun sattuu niin paljon ja yrittää nukkua erikoisissa asennoissa, niin seurauksena on nyt niskat ja hartiat aivan jumissa ja kipeinä. :-(

Kävin muuten maanantaina psykologilla, kun sitä on ehdotettu kipuklinikalta (joka ei toisellakaan yrityksellä halua ottaa minua sinne hoidettavaksi) ja paikallisen terveyskeskuksen johtavan lääkärin kanssa minun tapauksen hoidosta käydyissä keskusteluissa ja uuden omalääkärini toimesta; ihan siksi, että pitkäaikaisten kipupotilaitten kohdalla mahdollisen masennuksen tunnistaminen ja hoitaminen on todella tärkeää. 

Kerroin psykologille, että olen miettinyt miten tärkeää ns. hyvä mieli on. Jos joku kysyy "Mitä sinulle kuuluu?" ja sinulla on tosi hyvä mieli vaikka oletkin tosi kipeä, niin vastaat "Hyvää!". Mutta jos sinulla on päinvastoin paha mieli vaikka kroppa olisi tiptop-kunnossa, niin vastaat "Huonoa." - eli mieliala, henkinen hyvinvointi, on meille paljon määräävämpää kuin kropan hyvinvointi.  
Reilun tunnin keskustelun lopputulos oli, että ei viiraa päässä, ei masenna, ei tarvitse tulla uudestaan. Siinä oli muuten ihminen, jolla oli tosi hyvää tietoa ja kokemusta erilaisista kipupotilaitten lääkityksistä. Oli oikeasti antoisaa keskustella niistä oikein ajan kanssa jonkun kanssa, ja ovi on auki, eli voin mennä pohtimaan lääkeasioita hänen kanssaan jatkossakin.

Tänään on vapaapäivä ja "mä en mee mihkään" ja arvoin iltapäivällä, menenkö ensin päiväunille (kun oli yhä pyjama päällä) ja sitten lenkille vain päinvastoin. Päädyin menemään ensin lenkille, koska jos menisin ensin nukkumaan olisi todennäköistä että lenkki jäisi kokonaan. Sain autokyydin n. 5 km päähän kotoa ja kävelin sieltä Möllin kanssa kotiin. Aurinkokin vilahti pariin kertaan pilviharson takaa, ei mennyt hukkaan. ;-)

Nyt oli tuo kevyenliikenteenväylä jo sulanut kokonaan ja Icebugit ihan väärä valinta: kova asfaltti vain kuluttaa niitä turhaan. Loppumatkasta houkutti oikaista kotiin peltojen läpi, niin Mölli saisi juosta vapaana ja käytäisiin katsomassa jokea.

photo 2_lenkilla_zpse7nw6aer.jpg

Tuonne metsänreunaan pitäisi päästä. Peltojen välissä kulkee joki jonka vesi on tällä hetkellä melko korkealla. Toivoin, että sen yli hiihtolatua varten tehty silta olisi pinnan yläpuolella ja kestävässä kunnossa. Muuten tarvii kiertää melko kaukaa että pääsee joen toiselle puolelle.

photo 1_25022001 2_zpsqvdo0dww.jpg

Peltojen keskelle on muodostunut sulavedestä purovana, joka laskee jokeen: kirkasta jääkylmää vauhdilla virtaavaa vettä, matalimmillaan n. 10 cm syvää.

photo 3_25022005 1_zpstgqdo1xn.jpg

Icebugit oli sittenkin oiva valinta - ne on Goretexia! - niillä voi tallustella vaikka millaisen matalahkon ja jäisen puronkin poikki kastumatta. ;-)

photo 4_25022004 1_zpscmj2pnbo.jpg

Silta oli paikoillaan ja pieni ilmavarakin sen alla vielä oli. Sen ylävirran puolelle oli kertynyt lomittain ja toinen toisensa perään siihen ajelehtineita ja jumiin jääneitä jäälauttoja.

photo 5_25022001 1_zps7upfolcc.jpg photo 6_25022005_zpsxq5vnnji.jpg

Oli aivan hiljaista ja rauhallista: jäät pysyivät paikoillaan ja vesi vain virtasi rauhallisesti. Kiirehdimme Möllin kanssa melko hontelolta ja heiluvaiselta tuntuvan sillan yli reippaasti - ja heti sen jälkeen alkoi kolina ja pauke, kun jäät lähti liikkeelle ja matkaan virran mukana sillan alitse.  

photo 8_25022004_zpsiooyhbjz.jpg

Mölliä kummastutti kovasti ja jännittikin vähän, kun jäät tuntuivat elävän - ne liikkuivat ja pitivät ääntä ja muuttivat muotoaan törmätessään toisiinsa. Sitä piti katsoa pitkään ja hartaasti. Parissa minuutissa koko kymmenien metrien jäämassa oli jatkanut matkaansa sillan toiselle puolelle ja virran mukana pois joenmutkan taakse.

photo 9_25022003_zpsxuggc7go.jpg photo 10_25022015 1_zpsqkv8yblu.jpg

Nämä on niitä elämän pieniä iloja, oli makeeta seistä joenpenkalla ja seurata rauhassa luonnon tapahtumia. :-)

Kovasti toivon nyt, ettei se talvi enää tulisi missään muodossa takaisin (tai siis ylipäätään tulisi), vaan säät alkaisi nyt lämpenemään ja saataisiin aikainen kevät.